Kipinkapin: Pääsiäisen menoa - katolisuutta, palmuviinaa ja voodoota

Pääsiäisen seutu tuli ja meni. Siihen mahtui sekä kristillistä kirkonmenoa että vodonia.

Palmusunnuntai alkoi palmun alla istuskellen ja palmuviinaa, kotipolttoista sodabia, hienostuneesti naukkaillen. Sodabin väri oli kellertävää, sillä se oli maustettu taateleilla, sitruunaruoholla ja jollain pähkinöillä. Yleensä toki sodabi on kirkasta, hieman öljyisen makuista, vähän kuin kreikkalainen raki.

Palmusunnuntain sodabi oli pullotettu kaikin maustein. Etiketissä voi lukea mitä tahansa, sillä kotipolttoinen laitetaan mihin tahansa tyhjään pulloon. Yleisin näkemäni pullote on ollut 1,5 litran tyhjässä muovisessa vesipullossa.

Vierailu sodabi-tehtaassa
30 sekunnin klippi kotipolttoisen tiputuksesta.

Pääsiäisen kirkonmenot

Palmusunnuntaina Villa Karon naapurissa olevassa katolisessa kirkossa oli kirkonmenot. Se näytti olevan pääsiäisen tärkein jumalanpalvelus, sillä kirkko oli tupaten täynnä – täydempi kuin itse pääsiäisenä. Pyhävaatteisiin pukeutuneet ihmiset kantoivat palmunoksia kirkolle mennessään. Ulkona oli ensimmäinen rukoushetki. Pappi puhui ja seurakunta kuunteli.

Villa Karon rakennusten vieressä oleva katolinen kirkko.

Tämän jälkeen seurakunta käveli papiston johdolla kirkkoon. Kirkko itsessään
oli vaatimaton. Edessä oli alttaritaulu, jossa jeesus roikkui ristillä, seurakuntalaisille oli varattuna puupenkit. Ovesta katsottuna vasemmalla edessä oli musisoijat, noin 15 hengen rytmiryhmä, jotka aloittivat jumalanpalveluksen reippaalla rytmillään seurakuntalaisten laulaessa.

Ymmärsin koko seremoniasta vain viisi sanaa; Jeesus, Juudas, Israel,

Jerusalem ja aamen, joten en voi sen enempää mennä sisältöihin, mutta kaikella

ymmärrykselläni aihe käsitteli tietenkin palmusunnuntain ja tulevan pääsiäisen tapahtumia. Välillä puhui pappi, sitten oli vuorossa kuuden edessä olevan seurakuntalaisen puhe-esitys Jeesuksen vaiheista, jälleen pappi saarnasi, oli yhteisrukouksia, virsiä katollisittain (laahavampaa) ja afrikkalaisittain (reippaammilla rumpurytmeillä), uskontunnustus, ehtoollista, suistukkekannun heiluttelua, ristinmerkkejä ja aamen.

Pienillä pojilla oli kiillotettuja lakerikenkiä, pikkutytöillä röyhelöitä, tyllejä,
pitsejä, kullan kimallusta ja timanttikenkiä. Pyhävaatteet oli tarkasti valittu.

kullan kimallusta ja timanttikenkiä. Pyhävaatteet oli tarkasti valittu. Sateenkaari kalpeni aikuisten vaatteiden väriloistossa. Pääsiäispäivänä havaitsin, että yksi perhe teetättänyt itselleen jeesus-kankaasta olevan unisex-asusteen. Miehellä oli paita ja housut, naisella mekko oli samasta

kankaasta. Lapsille tämä kangas ei ollut riittänyt, mutta heille oli löytynyt toista jeesus-kangasta pyhävaatteiden materiaaliksi. Täällä suunnalla (Grand-Popo) vaatteet teetätetään. Kangaskauppoja löytyy, valmisvaatteet ovat harvemmassa.

Edessäni istuva tyttö keskittyi kirkonenojen aikana äidin kassista löytyneeseen keksipakettiin ja olisi varmaan onnellisesti mutustanut kaiken, ellei äiti olisi ehtinyt hätiin. Toinen äiti rintaruokki omaa pienokaistaan palveluksen aikana. Lapset olivat oikein käyttäytyviä. Kukaan ei itkenyt. Nuorimmaiset henttasevat siellä täällä, mutta eivät häiritsevästi. Kappalaisena toimivat kirkon naiset, joilla on asujensa päällä missikisassa voittajien tavoin olkanauha, jossa luki ”Comite d'acceuil paroisse st Joseph” seisoivat oven vieressä ja ohjailivat myöhemmin kirkkoon tulleita vapaille paikoilleen. Kirkko oli jokaista penkkiä myöten täynnä. Penkkejä kannettiin ulkoa lisää kirkon takaosaan, jotta jokaiselle löytyisi paikka. Sisällä oli nopeasti laskettuna yli 500 ihmistä.

Hyvä suitsukkeen tuoksu levisi kirkkoon, vaikka ovet ja ikkunat olivat auki. Rummutuksen ääni voimistui ja kimakka naisääni johti esilaulua, mihin seurakuntalaiset sanomaa toistaen yhtyvät. Kimakan kellon (kuulosti hotellin palohälyytykseltä) tahdissa pappi johti laulua, johon kansa yhtyy ja rytmit päätyvät yhteisrukoukseen. Ja kanatanssiksihan tämä kaikki lopulta äityi. Rummutuksen rytmi kiihtyi, ihmiset ponnahtivat tuoleiltaan ylös ja aloittivat jo aikaisemmin minulle tutuksi tulleen tanssin.

PALM SUNDAY at the Catholic Church in Grand-Popo, Benin

0,47'' min palmusunnuntain kirkonmenoja

Minulle tarjottiin Beninin katolisten naisten lehteä.

Ja kyllähän tästä väkijoukosta kuului myös nimeni huhuilu. Tutut lapset olivat tulleet kirkonmenoihin.

Zangbeto eli yövartija -seremonia

Lauantaina menimme viereiseen kylään seuraamaan vodun seremoniaa.

kylään seuraamaan vodun seremoniaa. Mietin hieman skeptisesti,

onko kyseessä joku näytös turisteille, mutta paikan päällä meidän lisäksi oli vain

pari muuta valkoihoista. Muuten piha oli tupaten täyttä oman kylän ihmisiä.

Zangbeto seremonia

27 minuuttiin puristettu seremonia, joka todellisuudessa kesti toista tuntia.

Seremonia alkaa tanssilla, 5 minuutin jälkeen tulee estradille ensimmä zangbetot, homma menee jännäksi noin 17 minuutin kohdalla

Alue, missä Zangbeto-seremonia pidettiin, oli samainen, minkä läpi olemme ajaneet veneellä mennessä. Mono joen ja meren kohtaamispaikkaan. Tien oikealla puolella oli meri, minkä laineilla keikkui ankkuroituina värikkäitä kalastusvaeneitä. Tien vasemmalla puolella oli kylä, minkä kapeita kujia pitkin käveltyämme pääsimme aukealle, minkä perällä oli vodon temppeli. Naiset myivät ruokaa ja hedelmiä. Paikalle oli kertynyt paljon ihmisiä ja väkimäärä lisääntyi koko ajan suuremmaksi rituaalin edetessä. Jokainen tulija asettui aukion reunalle jättäen sen keskiosan tyhjäksi.

Zangbeto on sanana lähtöisin asekielessä käytetystä termistä, joka tarkoittaa "yön miehiä" tai "yövartijoita". Zangbetot, yön perinteiset voodoo-vartijat, ovat olleet erittäin arvostettuja ja toimineinaan epävirallisena poliisina ja turvallisuusinstituutiona mm. Ogu-yhteisöissä Beninissä, Togossa ja Nigeriassa. Zangbetot ovat partioineet kaduilla valvoen lakia ja järjestystä, ihmisiä ja heidän omaisuuttaan sekä varmistaneet turvallisuuden jäljittäen rikollisia esitellen heidät yhteisölle rangaistavaksi ja pelotellen vihollisia.

Zangbetojen on kerrottu muodostavan salaisen seuran, johon voivat tiukasti osallistua vain Zangbeton tai voodoo-palvojat. Me saimme olla mukana seremoniassa, mutta pihan takana olleeseen pyhättöön ei ainakaan naisena päässyt. Zangbetolla uskotaan olevan spiritistisiä ja maagisia kykyjä. Transsissa Zangbeton sanotaan herättävän voimaa, joka asui maassa kauan ennen ihmisen ilmestymistä ja tarjoavan viisauden ja jatkuvuuden lähteen ogu-kansalle.

Yövartijarituaali alkoi rummutuksella. Pihan Vodon pyhäkkön vasemmalla reunalla oli rumpuryhmä, jonka jäsenet takoivat loputonta rytmiä. Rummuttajien vieressä oli ryhmä tanssijoita ja laulajia. Osa tanssista tapahtui ympyrässä kulkien, osa tanssijoista erkaantui välillä tulemaan kohti pihan keskustaa. Tanssijat ja laulajat olivat sekä miehiä että naisia. Kaikki olivat pukeutuneet värikkäisiin asuihin. Osan miesten vyötäisille oli sidottu kangas.

Vähän ajan päästä temppelistä tuli esiin ensimmäinen zangbeto - iso, värikäs, heinistä taidokkaasti punottu, koristeltu ja värjätty hahmo.Legendan mukaan puvun alla ei ole ihminen vaan henget kuljettavat näitä olioita eteenpäin. Jokaisella Zangbetolla oli mukanaan joko yksi tai kaksi saattajaa, jotka ohjasivat näiden hahmojen menoa.

Välillä esitystä seuratessaan ei tiennyt olivatko Zangbetot todella niitä turvantuojia,

sen verran riiviöiltä he vaikuttivat vaappuessaan sinne tänne ja pyöriessään hurjaa vauhtia ympäri. Niitä paimentavien ihmisten piti tämän tästä ottaa jalat alleen pysyäkseen näiden hahmojen mukana. Hiekka pöllysi kuivalla hiekkakentällä. Ei auttanut vaikka siihen seremoniaan kuuluvasten ripsoteltiin vettä. Välillä hahmot pyyhkäisivät sen verran läheltä, että teki mieli perääntyä askel tai kaksi.

Esitys oli värikäs, hypnoottinen ja täynnä taikuutta. Rituaalin loppua kohden olioita alettiin tavallaan purkamaan. Isot möhköt avautuivat ja muuttuivat litteiksi leveiksi hahmoiksi todistaen näin yleisölle ettei näiden jättimäisten pyörivien huiskien sisässä ollut ketään. Möhköt muuttuivat muuttuivat vähän kuin litteiksi linnuiksi tai yökkösiksi siipineen. Pidättelin hengitystä ja uskoin kaiken. Ilmassa oli mystisyyttä.

Luin artikkeleita Zangbetista ja ymmärsin, että perinnettä on herätetty uudelleen palvelemaan uusia, nykyaikaan liittyviä tarkoituksia. Rituaalia voidaan hyödyntää taiteen ja viihteen lisäksi myös sääntöjen valvomisessa, yhteisen järjestyksen ylläpidossa ja konfliktien sovittelussa. Beninissä jumaluus on otettu käyttöön myös mm. luonnonsuojelun apukeinona. Luonnonsuojeluun on suhtauduttu ristiriitaisesti, sillä väestön köyhyys ajaa ihmiset hyödyntämään kaiken mahdollisen. Jos vodunin avulla kuitenkin osa joesta tai merestä määrätään jumaluuden alueeksi, voidaan alue rauhoittaa esimerkiksi liikakalastukselta. Ja toki perinteet toimivat yhä yhteisöllisten normien ja arvojen säilyttämisen voimana ja vahvistavat sosiaalista yhteenkuuluvuutta.

Lisätietoa lähteistä

Zangbeto