Beninin matkani tarkoitus ei ole pelkästään toiseen kulttuuriin tutustuminen, vaikka toki päivittäin tätä kaikkea imee itseensä ahnaasti joka solullaan. Villa Karon hakemukseen liittyi osaltani omien suunnitelmieni lisäksi useita yhteisöllisiä elokuvaan ja valokuvaan liittyviä projekteja.
Paikallisen koulun dokumenttiprojekti
Ensimmäinen projekti koulun kanssa alkoi välittömästi saavuttuani. Tapasin viereisen koulun rehtorin jo ensimmäisen viikon puolivälissä ja samaisena lauantaina oli jo työpaja, vaikka oppilailla olisi muuten ollut vapaata. 
Teimme ennen lähtöäni Tampereella ranskalaisen Wivi Lönnin koulun kanssa kolme dokumenttia, joista yksi oli heidän koulun esittely. Täällä aloitimme näiden oppilaiden kanssa vastaavanlaisen elokuvan tekemisen. Kun elokuvat ovat valmiit, molemmat luokat pääsevät tutustumaan toinen toistensa koulunkäyntiin ja elinympäristöön elokuvien kautta. Elokuva luo sillan kahden maan välille.
Tähän mennessä oppilaat ovat useammalla eri kerralla kuvanneet pieniä kohtauksia koulunkäynnistä, tanssia ja laulua sekä lyhyitä pixilaatio-animaatioita, joita voidaan käyttää lopullisessa jutussa. Oppilaiden kanssa ollaan myös piirretty erilaisia elokuvaan liittyviä elementtejä. Vielä on muutamat kohtaukset kuvaamatta. Lisäksi oppilaat odottavat kuumeisesti, että pääsevät esittelemään rummutustaitojaan.
Neljän oppilaan kanssa äänitimme dokumenttiin myös kertojaäänet Villa Karon Mama Wata museolla. Oppilaat olivat ennakkoon kertoneet minulle kouluvuodesta, päivästään ja opiskeltavista aineista. Näistä elementeistä kerrottu tarina äänitettiin sitten dokumentin taustaääneksi.
Kaiken yhdessä tehdyn materiaalin editoiminen on minun tehtäväni. Yhdessä editoimiseen ei ole resursseja. Tietokoneita ei ole. Sähkö ja nettikin saattavat tulla ja mennä. Näissä on minulle runsaasti tehtävää kaikkina tehopäivinä ja iltapuhteina, kun jälleen pahin kuumuus on laantunut ja jaksaa toimia. Tämän lisäksi kovalevyt täyttyy valokuvista – ja Suomesta on mukanani kulkeutunut useita aloitettuja projekteja. Aika ei totisesti käy pitkäksi.
Työskentelyrytmi
Työskentelyyn ei vielä tässä vaiheessa ole kehittynyt mitään tiukkaa rytmiä. Aamu alkaa kukonkiekaukseta, joten siihen on parempi tarttua ja napata aikainen mato. Kukko kiekaisee ensimmäisiä kertoja siinä kuuden aikaan päivän alkaessa pikku hiljaa valkenemaan. Aamulla on viileintä, joten aivot pystyvät vielä ajatteluun. Sähköt ja netin toimivuus asettavat omia rajoitettaan työskentelyyn, joskin lataan akut aina täyteen heti jokaisen laitteen käytön jälkeen.
On päiviä, että työskentelen Suomen malliin aamusta iltaan ja päiviä, jolloin tempaannun ympäristön vietäväksi. Niin kai on tarkoituskin. Vaihdamme kuulumisia Villa Karon yhteisössämme, puhumme projekteistamme ja tarjoamme apuamme toinen toisillemme. Omien projektien lisäksi olen vieraillut tähän mennessä apukätenä kahden muun taiteilijan työpajoissa. Asiat etenevät.
Hetken huoneessa työskentelyn jälkeen siirryn alakertaan aamiaiselle klo 8:30. Tämä on päivän yhteinen ruokahetki, missä tapaamme kaikki läsnäolijat ja vaihdamme kuulumisia ja suunnitelmia. Sen jälkeen kukanenkin etenee tekemisissään omaan tahtiinsa.
Ihmiset ovat täällä eri aikoja. Tähän mennessä näyttää siltä, että paikallaolijat viipyvät ainakin suunnitelmissaan kuudesta viikosta kolmeen kuukauteen, joskin elämä vie ja suunnitelmat muuttuvat. Onpa yksi pyrähtänyt paikalla vain kahdeksi viikoksi. Päätalossa meitä on viisi, neljä suomalaista (säveltäjä, elokuvantekijä/valokuvaaja, taiteen monityöläinen ja minä) sekä yksi togolainen valokuvaaja. Tutkijatalosta löytyy neljä huonetta. Sieltä juuri lähti yksi italialainen kuvataiteilija ja tilalle tuli Suomesta kirjailija, kuvataiteilija/kuvittaja ja lelututkija. Minun aikana joukon kokoonpano kerkeää vielä muuttua. Villa Karon kautta Grand Popoon ja Beniniin on myös jäänyt taiteilijoita, kun kohtalo tavalla tai toisella on ottanut ohjat käsiinsä.
Paikallisia taideyhteisöjä
Taidetalon naapurista löytyy joka puolelta useita erilaisia paikallisten taiteilijoiden yhteisöjä ja taidemyymälöitä. Miriam ja Bra ovat yksi taiteilijapariskunta tässä aivan vieressä. He ovat ottaneet meidän seurueemme jäseniä hyvin vastaan. He ovat järjestäneet yhteisiä musisointihetkiä, yhteisiä ruokailuita ja esitellyt tekemistään. Olemme aloittaneet heidän kanssa myös projektin suunnittelu. Minä jeesaan heitä muutaman asian kuvaamisessa ja editoinnissa. He puolestaan auttavat minua vastaan tulevissa haasteissa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti