Maahanmuuttajan ongelmia ja onnen hippusia

PAKOLAISENA

Miltä tuntuu olla pakolainen?
Pakkaa mukaasi kassillinen vaatteita ja muuta maahan, missä et osaa puhua paikallista, kieltä, et pysty lukemaan tekstiä etkä ymmärrä sanaakaan, mitä ihmiset sanoo.

Näin kovinkin eri kulttuuriin ominpäin sukeltaessaan saa pienen häivähdyksen pakolaisten ja maahanmuuttajien elämästä. Tietää periaatteessa, mitä haluaa ja tarvitsee, mutta mikään ei suju. Tarvitsen puhelinliittymän, mutta en tiedä, mistä tai miten niitä ostetaan, millaisia ne ovat ja mikä niistä sopii parhaiten tarpeisiini. Tunne, että tietää olevansa kohtuullisella järjen kapasiteetilla varustettu ihminen, mutta pyörii ravintolassa kuin väkkärä, kun ei ymmärrä, miten saisi tilattua ruokaa. Useat jokapäiväiset tilanteet vyöryvät vastaan hämmennyksen kera suurine kysymyksineen. Minulta puuttuu kaikki mahdollinen tieto ja sanat yksinkertaisten asioiden hoitamiseen.

Mutta minä en kuitenkaan ole pakolainen. Olen lähtenyt seikkailuun vapaaehtoisena, eikä kukaan ole vainonnut minua lähtiessäni. Kukaan ei myöskään tuijota tai sorra minua täällä ulkonäköni tai taustani vuoksi. Päinvastoin ihmiset hymyilevät hyväntahtoisina, nostavat kättään ja tervehtivät.

Pikkuhiljaa löytää ihmisiä, joilta kysyä apua ja neuvoja. Ohjeet saattavat kuitenkin olla ristiriitaisia, puutteellisia tai vääriä tai sitten suuri väärinymmärrys vain pyyhkäisee informaation eri raiteelle. Tiedonmuruset pitää kerätä sieltä täältä. Henkilö A tietää jotain, B jotain muuta ja lopulta huomaa, että tietää asiasta enemmän kuin A ja B.

Joku rohkenee kysyä johdatusta kirjaston käyttöön. Tämä tuntuu opettajasta kummalliselta, sillä eihän sen käyttö hankalaa ole. Hän avaa sivuston ja kirjoittaa etsimänsä kirjan nimen tyhjään aukkoon ja asia avautuu eteemme. Yksinkertaista, kun sen osaa. Ikävä vain, etten kerkeä ottaa sivuston osoitetta ylös ja enkä todennäköisesti pystyisi liikkumaan sivustolla, sillä se on kiinaksi. Opintokirjat saisi tilattua halvemmalla nettisivuston kautta, mutta sivusto on kiinaksi. Maa on Kiina ja asiat täällä ilmaistaan joko suullisesti tai kirjallisesti kiinaksi.

Joka päivä edessä on uusi haaste selvitettäväksi.



ONNI PIENISTÄ ASIOISTA
Kotona on tottunut niin hyvään...

Täällä voi olla ilahtunut, kun vessan lavuaarin vesi vaihtuu ruskeasta kirkkaaseen, tai kun eräänä päivänä huomaa, että suihkusta tulee semi-lämmintä vettä. Siinä samassa vaatteet lennähtävät nurkkaan ja hetken nauttii vedestä, mutta vain hetken, sillä takaraivossa on tietoisuus veden mahdollisesta kylmenemisestä.

Onni koostuu myös pulmatilanteiden ratkaisemisesta sekä oivalluksesta, ettei enää ole jossain asiassa hukassa. Itsensä tuntee voittajaksi, kun vihdoin on saanut hommattua itselleen paikallisen puhelinkortin, metrokortin tai jotain muuta täysin normaalia, mutta hetki aikaisemmin saavuttamattomissa olevaa.

Ja hei, minulla on alennuskuponki jalkahierontaan.
Tämän toisen kerran saa siis 30% alennuksella. Ei paha.

Kun jokaisena päivänä on edessään haaste, voi joka päivä olla onnellinen ratkaistuaan pulman.