Junailun riemua ja retki keskelle historian havinaa - Pingyao

Kuin ahkerat pioneerit olimme valmiina seuraavaan haasteeseen; junamatkaan kohti Pingyaon kaupunkia. Juna kylläkään ei ollut moinen luotijuna vaan ihan tavallinen, mateleva, maatiaismalli.

Matka kaupunkiin nimeltä Pingyao

Aloitimme torstai iltana ystävättäreni kanssa matkan historialliseen, Unescon kulttuuriperinnelistalla olevaan Pingyao:n kaupunkiin.

Olemme ostaneet liput aiemmin yliopiston lähellä olevasta lippupisteestä. Saavumme rautatieasemalle hyvissä ajoin, sillä tämä oli ensimmäinen junamatkamme Kiinassa. Rutiininomaisesti laitoimme kassimme läpivalaisulaitteeseen. Tässä ei ole mitään omituista, sillä läpivalaisimet ovat rautatieaseman lisäksi jokaisella metroasemalla. Suoriuduimme asemasta ja oikean raiteen etsimisestä oikein mallikkaasti, joten meillä oli kosolti aikaa muiden odottajien tavoin istuskella tai makoilla aseman lattialla. 

Rautatieaseman tunnelmaa. Ihmisiä vilisee kuin muurahaiskeossa, osa on istahtanut maahan isojen pakaasiensa kanssa. Siellä täällä on "tee-se-itse" kojuja, joissa myydään vettä ja hedelmiä matkaevääksi.

Poliisiveitikka on iloinen, kun kassisi eteneen liukuhihnalla kohti läpivalaisua.

Maailma lipuu ohitse. Odottavan aika on pitkä, mutta onneksi joillain on maittavat unenlahjat.

Missä on Costa Rica ja paljoko lippu sinne maksaa?

 
Kävimme nukkumaan - kukanenkin tyylillään.

Tarjolla oli ollut kolme junavuoroa. Matka oli 750 kilometriä ja kesti menomatkalla 15 tuntia. Paluumatka oli nopeampi, ainoastaan reilut yhdeksän tuntia. Jotta kaiken kaikkiaan pääsimme junaan, oli meidän näytettävä lippuamme kolme kertaa, ensin aseman ulko-ovella, sitten meidän junamme laiturille vievällä ovella sekä mennessämme junan ovesta sisään. Junassa vielä konduktööri tarkasti lipun neljännen kerran ja vaihtoi sitten lipun muoviseen korttiin, jolla hän huolehtisi, että lähdemme ulos oikealla asemalla. Kenenkään ei tässä maassa kannata edes haaveilla vapaamatkustamisesta. Poliisitkin kävelivät junan läpi jokaisella asemalla. Pehmeät paikat tarkoitti meidän mittakaavassa kutakuinkin normaalilta makuuvaunun hytiltä kerrossänkyineen. Kussakin hytissä oli neljä makuupaikkaa. Jaoimme makuuvaunun hytin kiinalaisen pariskunnan kanssa. Selvitimme kansallisuuttamme kartoin ja googlekääntäjän avulla. Tarjoilijaneito kulki läpi junan työntäen tarjoiluvaunuaan ja möi hedelmiä.

Hytti oli hieman nuhjuinen, mutta ainakin minulle uni maistui makeasti, enkä nukahtamiseni jälkeen tajunnut kahdeksaan tuntiin mitään tästä maailmasta.

Aamulla ikkunasta avautui ankeat maisemat. Päivä oli harmaa ja savun peittämä. Ohitimme useita hiilivoimaloita, joiden piiput tunkivat mustaa möhnää taivaalle. Hiilivoimalat ovat yksi suurimmista Kiinan ilmaston saastuttajista. Itse asiassa Kiinan ja Yhdysvallat tuottavat yhteensä noin 40 % koko maapallon päästöistä.

Nälkä kurni mahassa. Vähän kemikaalille maistuvat mandariinit ja keksit olivat loppuneet. Matka kesti kauemmin kuin muistelimme. Junasta olisi kyllä löytynyt ravintolavaunu, mutta jätimme sen seuraavaan kertaan. Päästessämme määränpäähämme saimme loppumme muoviläpyskää vasten takaisin. Lippu tarkastettiin vielä kertaalleen asemalta poistuessamme.

Kylmä ja kostea ilma iski vasten kasvoja saavuttuamme kaupunkiin. Pimeä taksi vei meidät tuplataksalla kohti hotellia. Emme jaksaneet vängätä – päällimmäisenä oli ajatus päästä mahdollisimman pian eroon tavaroista sekä kuivaan ja lämpimään. Ensimmäinen silmäys ympäristöön ei ollut mitenkään erityisen vaikuttava, mutta asema sijaitsikin vanhan kaupungin ulkopuolella. Iltaa kohden sade hellitti, joten pääsimme ensimmäiselle kierroksellemme.

Näkymä aseman edessä.

Sateinen maisema retkeilymajamme edustalta.

Majoituimme varsin mukavaan retkeilymajaan, joka oli tehty perinteiseen vanhaan pihakortteliin. Hostelli oli lähes keskellä vanhaa kaupunkia, joten sieltä oli hyvä suunnata ympäriinsä. Valitsimme monista vaihtoehdoista kahden hengen huoneen, mistä löytyi puolen huoneen kokoinen sänky, jonka päällä oli pöytä. Huoneessa oli myös TV, mutta emme kerenneet moista avaamaan. Näin länsimaiselle mukava yllätys oli pönttövessa ja kuuma vesi suihkussa. Iltaa kohden sade hellitti, joten pääsimme ensimmäiselle kierroksellemme.

 Yamen hostellin pihapiiri ja huoneemme.

Pingyao on Pekingistä lounaaseen sijoittuva 1400 -luvulla perustettu Han-kiinalainen kaupunki. Kaupunki on säilyttänyt mielenkiintoisen Ming- ja Quig -dynastian aikaisen kaupunkikaavansa ja arkkitehtuurinsa. Vanhaa kaupunkia ympäröi kuuden kilometrin mittainen muuri. Sitä pidetään yhtenä parhaiten säilyneistä muinaisista tämän kokoluokan kaupunginmuureista. Kaupunki on aikanaan ollut tärkeä pankki- ja rahankuljetuksenkeskus.

Kaksi seuraavaa päivää olivat kauniita ja aurinkoisia. Marssimme vanhaa kaupunkia ympäri vieraillen eri museoissa ja temppeleissä. Koko vanhakaupunki on tavallaan elävä museo. Historia tulvi ylitsemme. Paikka on täynnä turisteja, mutta tunnelma on hyvä. Kaikkialla on paljon katsottavaa, joskin ties monennenko museon jälkeen alkaa uupua ja epäillä, onko käynyt jo tässä museossa, sillä ilman syvempää tietoa, ne näyttävät jokseenkin samalta – toki eri sisältöineen. Kamera sai kyytiä. Joka kadunkulmassa oli jotain kuvattavaa. Huh, koska ne kerkeää setvimään...
Paluumatkalle saimme vain ”kovat” makuupaikat. Näissä losseissa oli kuusi sänkyä, kolme aina päällekkäin. Käytävän ja tämän kerrossänkymuodostelman välissä ei ollut seinää tai ovea. Ihmisiä lompsotti ohitse meidän käydessä makuulle. Aamulla herrat heräilivät ja laskeutuivat pitkillä kalsareillaan tikapuita pitkin alas ja tekivät aamuaskareitaan. Pitkät kalsarit oli yllättävä näky, sillä yhtä päivää lukuun ottamatta päivät ovat jo lämpimät ja Pekingissä odottaa +24 – 30 asteen kesäinen sää. Espanjankielisenä tuntoja voi lukea osoitteesta:
http://ticaenbeijing.weebly.com/croacutenicas.html
Tämän kuvakavalkadin kera pääsette matkalle tähän satumaiseen kaupunkiin, missä oli äärimmäisen hyvä henki.