Vuodatusta

Viimeiset tunnelmat opiskelusta CUC:ssa

HAH.

Koulu on ohi. Täytyy myöntää, että pari viikkoa sitten opiskeluväsymys iski. Saimme tehtäväksemme tehdä kasan elokuvia, jotka olivat varsin työllistäviä. Siinä ei vapaa-aikaa juurikaan herunut. Mitä pidemmälle opinnot etenivät, sitä huonommin suunnitellulta kokonaisuus alkoi vaikuttamaan. Omalta kohdaltani en ollut huolissani, sillä minulla on jo takanani aika liuta loppututkintoja ja koulutuksia eri aloilta. Mutta nämä ihmiset, jotka ovat tulleet tänne opiskelemaan maisteriohjelmaan, huh huh, mitä muuta heille jää käteen kuin paperi. Onhan sekin tietenkin jotain, mutta...

Ihmiset nauttivat varjosta kampuksella luentotalon vieressä olevassa huvimajassa.


Suurin osa kurssikavereistani on tulleet tänne vuosi sitten osallistuakseen kahden vuoden maisteriohjelmaan. Heillä on varsin värikäs tausta erilaisia opintoja, joillain vähemmän, joillain taas enemmän. Jotkut samassa talossa asuvista kansainvälisistä opiskelijoista olivat vuoden mittaisessa koulutuksessa. Muutamat kurssikavereista olivat olleet maassa jo kauemmin opiskelleen ensin kiinaa. Maisterikoulutus on opiskelijoille ilmainen. Itse asiassa he elävän kotimaistaan saatujen stipendien turvin. Kaksi samoja kursseja käyvä opiskelijaa olivat tulleet tähän yliopistoon opiskellakseen animaatiota. He taas maksoivat opinnoistaan. Animaatiolinja on kiinan kielellä käytävää opiskelua, joten heiltä odotettiin ensin ainakin yhden vuoden kielen opiskelua. Kesäkuun alussa kampukselle pyrähti kasa uusia ulkomaalaisia opiskelijoita. Osa heistä piipahti yhdellä luennollamme. He olivat jossain kahden kuukauden kiinan kielen opintokurssilla. Sekalainen seurakunta sekavissa opinnoissa.

Jokainen kurssi täällä oli näyttää olleen 2 opintopisteen mittainen, mikä tarkoitti 2 x 16 tunnin opetusta (=32 h). Tähän ei meidän opintojen tavoin ole laskettu lainkaan kotityön määrää. Jokaiseen kurssiin kuului ainakin yhden esityksen tekeminen power pointteineen sekä kymmenen sivun essee tai 3 – 6 minuutin mittaisen elokuvan toteutus. Esityksen kesto taas oli kymmenestä minuutista puoleen tuntiin. Joiltain tunneilta saimme myös muita kotitehtäviä. Arvioisin kaikki tehtävät tehtyäni, että yksi paikallisen kahden opintopisteen kokonaisuus vastaisi meidän opinnoissamme ainakin viittä opintopistettä, jopa enemmän.

Opintosuoritusrekisterin saaminen on ollut oma operaationsa. Menin kansainväliseen toimistoon kysymään, kuinka saan todistuksen kaikista opinnoistani. Minä olin ottanut tämän lukukauden aikana yhdeksän eri kurssia, kolmen oppikokonaisuuden alta. Nämä opetuskokonaisuudet olivat hallinnollisesti kahden eri koulun alaisuudessa. Olin siis opiskellut sekä journalismi koulussa että elokuva- ja televisio koulussa. Toimiston neitokainen totesi minulle ensimmäisellä kierroksella, ettei hän tiedä mitään minun opintorekisteristäni. Kysyessäni, kuka näistä tietäisi, hän näytti tuskastuneelta ja osoitti vastapuolellaan olevaa tyhjää paikkaa. Aikaisemmin minulle oli kuitenkin sanottu, että minun pitäisi asioida tämän naishenkilön kanssa. Toimistonainen kuitenkin kysyi, mitä olin opiskellut. Kysyin, onko hänellä listaa, mistä voisin näyttää kurssit. Hänellä ei ollut. Kumma, sillä juuri häneltä olin saanut ensimmäisen lukujärjestykseni. Hän kysyi, olinko pyytänyt opintomerkintöjä opettajiltani. Kysyin, oliko hänellä listaa opettajista ja heidän sähköpostiosoitteitaan. Ei ollut. Aloin väsymään tähän keskusteluun. Lopulta sain sentään hänen sähköpostiosoitteensa, johon voisin lähettää listan käymistäni kursseista. Lähetin listan, lähetin sen vielä toisen kerran opettajien sähköpostiosoitteilla täydennettynä. Sähköpostiosoitteita olin taas kaivellut vähän joka paikasta. Suurin osa opettajista ei ollut lähettänyt meille mitään sähköpostia, joten ei ollut niin sanottua, että osoite löytyisi omista tallenteista. Lähetin vielä kolmannen viestin kysyäkseni, onko toimistonainen saanut sähköposteja, koska hän ei ollut kuitannut mitään vastausta. Puolitoista viikkoa tämän jälkeen menin toimistoon, kysyäkseni asiasta. Nainen kiemurteli tuolillaan ja sanoi, ettei ollut sinä päivänä avannut sähköpostiaan. Totesin lähettäneeni ne pitkin edellistä viikkoa. Hän avasi sähköpostinsa ja siinä hänen selkänsä takana seistessäni näin omat sähköpostini koskemattomina. Hän ei ollut vaivaantunut niitä lukemaan. Eipä silti, ei journalismin puolen kurssivastaavalta, professoriltakaan ollut tullut mitään vastausta.

Viikko tästä minä sain kuin sainkin todistuksen, että olen sentään ollut täällä ja opiskellut jotain. Arvosanat tulevat joskus syksyllä, jahka opettajat ovat niitä jaelleet.

Sähköposti näyttää olevan Kiinassa out, viestintä tapahtuu WeChattia käyttäen. Jos sinulla ei ole älypuhelinta ja siinä toimivaa internet liittymää, olet taas sinä out. Näin kävi minulle. Minä sentään juuri ennen matkalle lähtemistäni ostin ensimmäisen älypuhelimeni ja kyllä, otin siihen internet liittymän Kiinassa, mutta ei – jostain syystä internet toimi tasan silloin kun sitä huvitti, ja varsinkin kotonani en koskaan saanut vastaanotettua yhtään viestiä. Suurin osa opettajien viesteistä tuli minulle viiveellä, silloin kun istuin jossain kahviossa, jossa oli hyvän WiFi -kantavuus.

Gradut

Liitännäisenä WeChat viestintään, eräänä viikonloppuaamuna oli puhelimeen ilmestynyt viesti. Pystyin lukemaan sen vasta iltapäivällä edellä mainituista syistä. Viesti oli kuitenkin lähetetty samana päivänä klo 7:52 aamulla. Viesti sisälsi tiedon: ”Thesis Defense for 12' startd from 8:30am today.” Tästä olisi pitänyt osata ilmestyä reilun puolen tunnin sisällä jonnekin, jos olisi ollut kiinnostunut kuulemaan edellisen kurssin graduista. Minä olisin kyllä ihan mielenkiinnosta halunnut kuulla, mitä ihmiset olivat tehneet.

Kuulin kuitenkin tarinoita siitä, mitä sen päivän aikana oli tapahtunut. Eräs ystäväni raportoi esitysten olleen varsin kehnoja, osalla johtuen kielitaidon puutteesta, osalla taas heidän power pointeista oivat kuulemma olleet tylsiä. Eräs opiskelijoista oli esitellyt vajaan 30 sivun gradunsa – ja saanut lopulta hyväksytyn arvosanan.

Jos siis haluaa päästä vähällä, kannattaa tulla Kiinaan, tai ainakin CUC:n tekemään maisteriohjelmansa. Gradun lyhykäisyydestä oli kuitenkin huomautettu opiskelijalle, mutta tämä oli puolustautunut todeten, ettei kukaan ollut kertonut määrää. Tämä herättää toki kaksisuuntaisia ajatuksia.... Käsittääkseni opiskelijoilla on opetusta gradun tekemisestä ja tuutorit. Eikö tuutori ole nähnyt työtä etukäteen? Onko joku unohtanut ohjata heitä gradun tekemisessä? Eräs opiskelija sanoi pyytäneensä graduohjeistusta sähköpostitse, mutta ei ollut sitä saanut. Toki googlettamalla löytyy kasa ohjeistuksia eri puolella maailmaa olevien yliopistojen sivuilta. Ja toki lukiessaan muiden graduja, voi ehkä observoida ja huomata, että ne ovat vähän pidempiä kuin 30 sivua – siis, ellei Kiinassa ole tapana tehdä tiivistettyjä töitä.

Elokuvaryhmän palaveri

Elokuvapuolen koordinoija lähetti WeChat viestin kello 11:09 ilmoittaen, että 11:30 pidetään tämän ryhmän kuuntelutilaisuus, jossa paikalla on koulun johtoväki ja opiskelijoiden lopputöiden valvojat. Palaverissa oli tarkoitus käsitellä ongelmia, toiveita ja lopputöitä. Eräs opiskelija kertoi nähneensä viestin vasta myöhään iltapäivällä. Koska ihmisillä ei ollut mahdollisuutta ilmestyä paikalle 20 minuutissa, palaveri siirrettiin seuraavalle päivälle. Ikävä vain, että sinä päivänä opiskelijoilla oli luentoja aamu klo 8:00 ilta klo 21:30 asti. Palaveri siirrettiin kuitenkin pidettäväksi ruokatunnin aikaan.




Elokuvaryhmä oli suunnitellut aiemmin kirjoittavansa kirjeen listaten epäkohtia, mutta koskaan ei tuntunut olevat yhteistä aikaa, joten kirjeen kirjoittaminen jäi. Niinpä palaverin alussa johtoryhmän kommentti heidän saamistaan kirjeistä tuli osallistujille yllätyksenä. Kukaan ei myöntänyt kirjoittaneensa kirjettä, mutta ääneen luetun kirjeen sisältö liittyi yksityiskohdiltaan elokuvalinjan opiskeluun. Kirje oli tosin kirjoitettu kiinaksi.

Noloa.

Kirje itsessään ei ollut paha asia, sillä sellaista oli suunnitellut, mutta yllättävä kirje kaikkien nimissä, jota kuitenkaan kukaan ei myöntänyt kirjoittaneensa, oli vähintäänkin outoa. Yhteisen kirjeen kirjoittaminen olisi ollut järkevää, sillä siihen olisi voinut jäsennellysti listata epäkohtia ja kirjata parannusehdotuksia. Koulun johdon saama kirje piti sisällään ainoastaan muutamia asioita keskittyen lähinnä kuvauksen opettajan mollaamiseen.

No tämän kummallisuuden jälkeen opiskelijat kertoivat useita muita epäkohtia koulun johdolle. Opiskelijat purnasivat muun muassa laitteista, joita ei ole – tarjolla on muutama punapää, kamera, jalusta ja haulikkomikki varrella. Jos jotain muuta kaipaa omaan elokuvaansa, pitää ne vuokrata. Ihmisillä oli jotenkin tunto, että kiinalaisilla opiskelijoilla on eri tilanne.

Palaute opiskelijoilta oli rehellistä ja suoraa. Opiskelijat ehdottivat, että he voisivat jopa suunnitella seuraavan kurssin sisältöä, jotta seuraavilla opiskelijoilla olisi paremmat oltavat. Olisi jännittävää kuulla myöhemmin, tapahtuuko tätä.

Opiskelijat kyselivät myös työharjoittelun mahdollisuudesta, tämä kun kuuluu osana opiskeluun. Kiinalainen media ei välttämättä ole kovinkaan halukas ottamaan ulkomaisia opiskeluja työharjoitteluun. Tämän vuoksi oppilailta ei tätä vaadita. He voivat kirjoittaa esittelyn aikaisemmista kokemuksista. Osalla opiskelijoista ei kuitenkaan ollut aikaisempaa työkokemusta elokuva- tai televisioalalta.

Palaverissa käsiteltiin myös elokuvalinjan lopputöitä. He kuulivat, että heidän pitää esittää lopputyönsä synopsis kesäkuun loppuun mennessä. Tämä tieto ilmestyi siis heidän viimeisenä luentopäivänään. Tähän mennessä oppilaat ovat kuvitelleet, että heidän pitää ensi vuonna tehdä 30 minuutin minuutin mittainen näytelty elokuva. Nyt heille selvisi, että he voivat tehdä myös dokumentin, jahka se on 30 minuutin mittainen. Dokumentti tai fiktio, sen suunnitteluun annettiin siis kaksi viikkoa aikaa. Aikamoista. Marraskuussa heillä pitäisi olla valmiina ensimmäinen leikattu versio elokuvasta. Tämän lisäksi syksyllä heidän pitäisi vielä osallistua dokumenttikurssille ja tehdä sinne 10 minuutin mittainen dokumentti.

Kurssiin ei myöskään kuulu käsikirjoituksen opetusta, saati sitten valaisua tai äänittämistä. Oppilailta kuitenkin odotetaan moista osaamista.

Kurssin johto ehdotti myös, että he voisivat pitää kesäkurssin dokumentista. Tämä kerrottiin siis nyt, kun osa oli jo aikapäivää sitten hommanneet matkalipun kotimaahansa kesäloman ajaksi. Syyslukukausi alkaa syyskuun alussa.

Lopputyöt ja tulevat opinnot herättivät aikamoista polemiikkia.
Suunnitelmallisuus ja loogisuus eivät ole tämän koulun vahvimpia puolia.

Myöhemmin, liitännäisenä johdon saamaan mystiseen kirjeeseen, kurssin koordinoija etsiskeli opiskelijoita pitkin kampusta. Taaskaan ei käytetty sähköpostia. Koordinoija oli tuskastunut siihen, ettei joku opiskelija ollut vastannut puhelimeen. Ihminen ei aina voi tai halua vastata puhelimeen. Koordinoija keräsi paperille oppilaiden kommentteja liitännäisenä kuvauksen opettajaan. Minulta ei kaivattu lausuntoa, mutta jouduin jäljentämään erään kurssikaverin tekstiviestin paperille allekirjoittaen sen tämä ihmisenä.

Tämä mystinen kirje aiheutti enemmän hallaa kuin hyötyä. Se kääntyi yhtä opettajaa vastaan, jolloin kaikki muut epäkohdat voitiin lakaista maton alle.

Viimeisen kahdeksan viikon opinnot sisälsivät osaltani:

Cinemaphotographic

Opettajamme oli ennen kurssia ilmoittanut, ettei hän ilmesty paikalle neljään ensimmäiseen viikkoon – hän lähetti vain tehtävän. Ensimmäiset pari viikkoa meni opettajan viestiä ihmetellessä. Tämän jälkeen toimeennuimme jakamaan porukkamme kahteen ryhmään. Lähetimme opettajalle viestin ilmoittaen, että teemme elokuvat ryhmissä eikä yksilötehtävänä. Vedimme pitkää tikkua ryhmien koostumuksesta. Minun ryhmässäni oli neidot Keniasta ja Jamaikalta sekä mies Argentiinasta.

Meillä oli kaksi tehtävää – oman polkupyörä-aiheisen elokuvan tekeminen sekä yhden ennakkoon annetun elokuvakohtauksen uudelleen kuvaaminen.

Jamaika-ystävä kirjoitti käsikirjoituksen polkupyörä-aiheiseen elokuvaan. Jaoimme tehtäviä sen mukaan, kuka milloinkin pystyi olemaan paikalla. Minä osallistui tähän elokuvaan olemalla polkupyörän sisäinen ääni. Minulla oli siis äänirooli leffassa. Muihin rooleihin etsittiin vapaaehtoisia. Olipa ajatuksena myös pistää ilmoitus ulkomaalaisille tarkoitettuun nettilehteen.




Katsoimme kaksi annettua elokuvaklippiä ja valitsimme Social network elokuvan, sillä kiinalainen elokuva oli niin scifi, että sen toteuttaminen samanlaisena olisi ollut näillä resursseilla lähes mahdotonta. Toisaalta Social network leffaklippi sisälti kohtauksen, missä ärsyyntynyt tyttöystävä tuikkaa saamansa lahjan tuleen miehen makuuhuoneessa ja mies ryntää vaahtosammuttimella sitä sammuttamaan. Meidän oli siis etsittävä asunto, saatava sen omistaja vakuuttuneeksi, että voimme olla siellä pari päivää ja duunailla rauhassa tulipaloamme. Mietin, minkälaiset vakuutukset meillä on – ihan vain tulen kannalta, jos vaikka tuli päättääkin alkaa elää omaa elämäänsä, varsinkin kun kukaan meistä ei ollut pidellyt vaahtosammutinta aiemmin kädessään.

Neidot olivat hakeneet koulun välinevarastosta kaiken sen, mitä saimme lainata. Tämän lisäksi he olivat päätyneet ajatukseen, että tarvitsemme näiden elokuvien kuvaamiseen myös kuvauksen vakauttamiseen tarvittavan laitteen sekä monitorin. Nämä meidän piti vuokrata. He soittivat minulle ja kysyivät, onko asia ok. Tiedustelin hintaa, jonka piti olla 100 y (13 €) per naama. Eihän tämä konkurssiin aja, joten suostuin.

Polkupyörä-leffa kuvattiin lähistöllä, mutta Jamaika-neidon ystävän asunto oli kaupungin toisella puolella. Laitteita oli aika kasa. Taksi ei olisi ottanut meitä sekä laitteita, joten tarvitsimme vuokra-auton. Tällainen löytyi heti yliopistoalueen ulkopuolelta. Auton ikkunassa oli lappunen, johon soitimme ja pian sen omistaja pyöräili paikalle. Pikkubussin omistaja suostui viemään meidät 300 yanilla (39 €) sinne ja takaisin.













Kaiken kaikkiaan näiden kahden harjoitustehtävien budjetti muuttui dramaattisesti. Kuulleessani, mitä kaikkea oli tapahtunut totesin, etten ainakaan alkaisi tämän porukan tuottajaksi. Huh, huh....Polkupyöräleffan kuvauksissa katosi vuokraamosta hommattu laturi ja pattereita sekä elokuvan päätähti, polkupyörä. Social networking ulkokuvauksessa kaatui koulun lamppu. Sisäkohtauksia jouduimme kuvaamaan kahtena päivänä, joten auton piti kyyditä meitä tuplasti. Tämä lysti maksoi meille yhteensä 4400 yania (lähes 600 €, joten jokainen pulitti taskustaan 150 egeä solidaarisuuden hengessä). Alkuperäinen laskelma muuttui yli kymmenkertaiseksi. Tällä hinnalla olisimme lähettänyt jonkun onnekkaan Eurooppaan leffafestarille. Tässä laskelmassa on vain menetykset, ei meidän tarvitsemiamme tarvikkeita, kuten roskakoria ja vaahtosammutinta sekä muita elokuviin tarvittavia rekvisiittoja.

Polkupyörä elokuva valmistui ajallaan ja on varsin keskinkertainen tuherrus. Ryhmäläiset halusivat kuvata vielä lisää, mutta saapa nähdä, tapahtuuko sitä. Itse olen yrittänyt muistuttaa, että äänitykset on syytä tehdä silloin, kun olen vielä paikalla - joskin voihan ääntä tietenkin myöhemmin lähettää netin välityksellä... Social networkin tuli ei aiheuttanut sen suurempia vahinkoja kuin sen ikävän seikan, että savun haju jäi vierailumme jälkeen asustelemaan kavereiden asuntoon vielä viikoksi. Minä seisoin kaksi päivää kameran takana kuvaten jutun. Tämän elokuvan kohdalla ei ollut sen suurempia onnistumisen paineita, sillä eihän se meidän elokuva ole, uudelleen kuvattu lyhyt kohtaus amerikkalaisesta leffasta.

Viidennellä kerralla opettaja katsoi elokuvat. Hän oli selvästikin tyytymätön elokuvien määrään sekä laatuun. Hän ei antanut palautetta. Hän unohti myös kertoa, miten nämä olisi pitänyt kuvata. Hän ei maininnut myöskään valaistuksesta, vaikka Social network elokuvan kohtaus perustuikin pitkälti hämärään valaistukseen. Kurssikavereillani ei ollut ollut aiemmin minkäänlaista valaistuskurssia.

Seuraavalla kahdella kerralla kuuntelimme, kun opettajamme luki asioita paperiltaan antamatta meille mitään materiaalia. Katsoimme lisäksi hänen kuvaamansa 1,5 tunnin elokuvan, mutta jälleen hän unohti kertoa, miten se on tehty.

Sitten alkoikin kahden viimeisen kerran laiteilottelu. Opettajamme oli vuokrannut elokuvissa käytettävän ajoradan, kameralle tarkoitetun nostolaitteen sekä muita välineitä. Ikävä vain, että niiden rakentaminen vei lähes koko oppitunnin ajan. Puolen tunnin ajan pystyimme sitten leikkimään näillä vekottimilla. Viimeisellä kerralla hän tuli paikalle kahden näyttelijän kanssa ja jakoi meille sivun käsikirjoituksen. Jokaisen oli määrä valaista ja kuvata oma juttunsa. Valitettavasti tässä ajassa ainoastaan kaksi kerkesi joten kuten tehdä tehtävänsä.
Opetus oli päättynyt.

TV Program Production

Kaksi kertaa kahdeksasta luentokerrasta kuuntelimme luentoa uutisista. Toisella kierroksella esittelimme jokainen netitä löytämämme uutispätkän. Kurssilla haluttiin hioa tarinaan perustuvaa uutistuotantoa. Esimerkit olivat Amerikasta. Saimme kaksi tehtävää, tehdä lyhyen pätkän, missä esittelisimme lähinnä taitojamme valten eri kuvakokoja. Toinen uutiseen keskittyvässä tehtävässä kaivattiin juontoa kameran edessä. Olimme tuossa vaiheessa menossa Pinyauhun, joten päätimme tehdä uutislähetyksen minun laitteillani siletä.




Kurssi kuitenkin muutti muotoa täysin. Kahden kerran jälkeen kiinalainen miesopettaja väistyi ja tilalle tuli amerikkalainen nainen. Uutiset saivat jäädä, nainen edusti dokumenttituotantoa. Niinpä sukelsimmekin suoraa dokumentin maailmaan muutamin esimerkein ja luennoin. Tämä kuuden kerran opetusjakso oli jaettu loistavasti sekä teoriaan että käytäntöön. Opettaja oli ainut tässä laitoksessa, joka opetti myös kameran anatomiaa, antoi käytännönvinkkejä kuvaamiseen, oli kiinnostunut siitä, mitä kukanenkin oli tekemässä, oli mukana editointivaiheessa opettaen ohjelman käyttöä ja antoi palautetta töistämme. Ainut ikävyys asiassa oli se, ettei hän ollut kiinnostunut uutisesta lopputyönä. Hän halusi meidän tekevän joko lyhyen dokumentin tai jotain luovaa. Olin väkertänyt animaatiohahmoja koko reilun neljän kuukauden ajan. Päätin pinnistää ja yrittää saada musiikkivideon valmiiksi, tai ainakin jonkinmoiseen katsottavaan muotoon – ja eläköön, onnistui.










Täytyy sanoa, että opettajavaihdoksen jälkeen tämä oli yksi parhaimmista kursseista. Opettaja oli kiinnostunut opetuksestaan ja oppilaistaan. Lisäksi hän antoi lopputyön aiheen tarpeeksi ajoissa, jotta ihmisillä oli aikaa pohtia, mitä tehdä. Työ oli mitoitettu juuri niin, että se oli mahdollista toteuttaa. Ilmeisesti amerikkalainen ja suomalainen logiikka koulutuksen puitteissa toimii jotenkin samoilla aaltopituuksilla. Kiinalaista logiikkaa ei nimittäin tavoita, välillä se tuntuu täysin mielivaltaiselta – ainakin näin yliopiston puitteissa.

Advanced Journalistic Writing and Reporting

Tämä kurssi oli alkanut jo kevätlukukauden alussa. Opettajamme jatkoi power pointtiensa näyttelemistä. Kurssin sisältö liittyi enimmikseen sosiaaliseen mediaan. Diat sisälsivät enimmikseen kuvia, vähemmän tekstiä. Parilla viimeisellä kerralla katsoimme pätkiä, missä kuuluisat amerikkalaiset toimittajat olivat haastatelleet kiinalaisia politiikkoja. Olimme kyselleet lopputehtävästä jo edellisen jakson puolella. Aluksi oli puhetta kirjallisesta esseestä, sitten joku ehdotti kuvallista infographya, mutta kolmanneksi viimeisellä kerralla tehtävä muuttuikin sitten noin vain videolla toteutettavaksi uutiseksi. Mikäs siinä... opettajamme vain unohti kertoa tälle ryhmälle, mistä he saavat laitteet, miten niitä käytetään, mistä liikkuvan kuvan ympärille rakennettu uutinen koostuu, miten haastatellaan ja miten editoidaan. Ihan sellaisia pieniä juttuja...

Osa ryhmästämme ei ollut koskaan aikaisemmin kuvannut tai editoinut. Onneksi toisella kurssilla oli sentään puhuttu kahden luennon verrat uutisista. Amerikkalaisen opettajan pitämä kurssi pelasti osaltaan tämän kurssin puutteet käytännön opetuksen kannalta. Osa oppilaista vain tuskaili tupla määrää editoinnissa, sillä jutut kasaantuivat loppuun, eikä editointihuone ollut avoinna viikonloppuna.

Minä ja ystäväni Costa Rica:sta jatkoimme Unescon maailmanperintökohde pätkän tekemistä, sen mitä olimme aloittaneet liitännäisenä TV program production kurssiin. Koska tälle kurssille tehtävän työn piti olla pidempi, muutimme hieman uutisen kärkeä ja kuvasimme alkuun pätkän Taivaan temppeliltä, joka sekin kuuluu Unescon listaan. Minä väänsin uutiseemme animaatiopätkän, missä kaikki maan 45 maailmanperintökohdetta esittäytyvät.




Opettajamme, jonka päävastuulla journalismin ja uudenmedia opetus oli, esiintyi luokkahuoneessa aina vitsikkäästi ja avuliaana. Meninkin onneton pyytmään häneltä materiaalia, joka liittyisi kiinalaiseen uuteen mediaan. Kerroin hänelle, että koska tulin ½ vuotta myöhemmin paikalle kuin muut, en ole saanut opetuksessa perustietoa kiinalaisesta sosiaalisesta mediasta. Oletin, että tällainen esittely olisi ollut opiskelijoille heidän opintojensa alussa, sillä mitään yhteenvetävää ei aiheesta tänä kevätlukukautena ollut. Opettajat aina totesivat, että ”kyllähän te tiedätte...” Opettaja totesi, ettei hänellä todennäköisesti ole tällaista yhteenvetoa englanniksi, mutta jotain materiaalia kylläkin ja kasa erilaisia artikkeleita. Hän pyysi minua tulemaan toimistoonsa niitä hakemaan. Kävin toimistossa kolme kertaan, mutta hän ei ollut paikalla. Niinpä vähän ennen viimeistä kertaa lähetin hänelle WeChat viestin, jossa pyysin, jahka hän voisi ottaa materiaalit mukaansa. Ensimmäisellä luentokerralla oli ollut puhetta myös luentokalvojen jakamisesta. Hän oli todennut, että antaa ne meille viimeisen kerran jälkeen. Tästä viestittelystä tuli oma episodinsa. Jokin meni pieleen ja rankasti...

Film & TV Editing

Editointiopetus oli teoreettista. Esittelimme joka toinen kerta annetun tehtävän mukaisen elokuvapätkän. Seuraavalla kerralla opettajamme esitelmöi tästä aiheesta. Tehtävänämme oli löytää muun muassa erilaisia dialogeja sisältäviä kohtauksia, toimintapätkiä sekä tapahtumia, missä aika vaihtuu yhden kohtauksen sisällä. Tämä oli sangen kiinnostavaa. Oli myös mielenkiintoista kuunnella hänen luennointiaan. Ikävä vain että hän puhui kiinaksi ja kikattava tulkki, joka ei tiennyt elokuvasanastoa, yritti parhaansa mukaan tulkata asioita meille. Eräällä kerralla tulkki pyyteli anteeksi edellisen kerran käytöstään, johtui kuulemma auringonpistoksesta. En osannut kuitenkaan erotella tätä nimenomaista käytöstä jotenkin aikaisemmista kerroista poikkeavaksi. Jotkut kiinaa osaavat oppilaat totesivat, ettei tulkki kääntänyt kaikkea, mitä opettaja kertoi, tai välillä hän toisteli asioita vähän sinne päin. Lisäksi tulkki oli huomauttanut opettajalle, ettei tämä saisi sanoa mitään pahaa kiinalaisista elokuvista. Opettaja nääs oli henkeen ja vereen amerikkalaisen action elokuvan ystävä.

Viimeisellä kerralla meillä oli editointitentti. Opettaja antoi jokaiselle materiaalia yhden elokuvan kohtauksesta ja meidän piti leikata se valmiiksi. Kyseessä oli tappelukohtaus. Nopeita leikkauksia, viiltäviä liikkeitä ja tuskanparahduksia. Yksi kurssille osallistuneista oppilaista ei osannut editoida, joten tämä jäi häneltä väliin. Kukaan ei edennyt laitehallinnan osaamisessa seuraavalle tasolle.




Minä osaan käyttää laitteita, joten koin kurssin mielenkiintoisena ja jopa hyödyllisenä.

Joudun tätä kurssia varten tutustumaan netistä imutuksen saloihin. En tiedä, mitä Kiinan lainsäädäntö sanoo tästä.

Computer Animation Technologies

Kerta kerralta väki väheni animaatio-opetuksesta. Viimeisellä kerralla meitä istui tunnilla kaksi sitkeää sissiä. Kuudentoista viikon aikana pysyin koko ajan yhtä tasaisen pihalla. Sentään jossain vaiheessa aloin ymmärtämään opettajamme kieltä, ettei hän esimerkiksi puhu donitseista vaan dollareista. Opettaja antoi kerta toisensa jälkeen kaavojaan, joita näpyttelimme koneelle. Kone ilmoitti joka kerta yhtä varmasti, että kaava sisälsi errorin. Tämän jälkeen meni toinen tovi etsiessä, missä kohtaa oli kirjoittanut kaavan väärin tai unohtanut näpytellä välilyönnin tai jotain muuta todella pientä, mutta erittäin ratkaisevaa. Jos nimittäin kaava ei ollut oikein, jäi kuvaruudulla oleva neliö tai pallukka paikalleen, eikä esimerkiksi vatkannut ja sheikannut hillittömästi, kuten sen oli määrä. Opettaja kulki ympäriinsä kertoilemassa, että hän antaa meille pienen vihjeen. Minä olisin kyllä kaivannut vähän isommankin vihjeen ja ihan vallan opastusta, sillä jotenkin tuntui, että olimme kavunneet pylly edellä puuhun. Opetuksesta oli jäänyt kokonaan uupumaan se perustaso, jossa kerrottaisiin, mitä ohjelmalla tehdään, mihin se perustuu ja miten lähdetään liikkeelle. Mutta minulle jäi talteen muutama kaava, jota voin käyttää, jos joskus vielä näen vilauksen tästä ohjelmasta ja haluan hillittömästi saada pallon pomppimaan tai kuution vatkaamaan. Kerta toisensa jälkeen selviydyimme tehtävistä toinen toistemme avulla. Kiitos te muutamat avuliaat kurssikaverit.




Minulla on pyhä usko siihen, ettei minusta tule tietokoneanimoijaa. Pysyn uskollisena paperiukkeleille.

Ohjelman sisältämä teepannu elementti jäi minua kovin askarruttamaan. Yritin käydä asiasta keskustelua opettajani kanssa, mutta hänen englannin kielensä ei riittänyt ihan moiseen saivarteluun. Kyllä häntä hieman kuitenkin hymyilytti, kun rautalangasta asian hänelle esitin. Minä nimittäin ymmärrän ohjelmaan peruselementit kuten pallon, kuution, soikion, mutta että teepannu.... Yritin sanoa, että suomalaiselle kahvipannu olisi läheisempi elementti. Ehkä minä vielä selvitän tämän teepannun salaisuuden...





Jokainen kerta perustui kahdesta kolmeen sivun tehtävän tekemiseen. Viimeisellä kerralla opettajamme sitten päräytti ilmoille vielä lopputehtävän. Kaksi ensimmäistä tehtävää olisi liittynyt tämän ohjelman sielunelämään. Uuuuuuuhhhhhh....... Minulla ei olisi mitenkään päin ollut kapasiteettia moisten tehtävien tekemiseen. Onneksi tarjolla oli vielä essee. Niinpä kirjoitin kuvien kanssa kymmenen sivua tietokoneanimoinnin historiasta ja sielunelämästä. Itse asiassa tämä essee olisi pitänyt kirjoittaa heti alkuvaiheessa, jotta jotkut perusasiat olisivat olleet selviä. Hyvästelin opettajan kädenpuristuksella. Pari päivää istuin kahviossa netin ääressä kooten animaatiotietoa ja kuvia yhteen ja lähetin paketin opettajalleni. Tämä oli viimeinen rykäisyni Communication University of China:lle. Käteni ovat pesty ja puhtaat.

TV and film managment

Opettaja, joka oli poissaoleva ensimmäisellä kerralla huonon kuosinsa vuoksi, ei koskaan ilmestynyt, joten kurssi peruuntui.

Chinese language

Kahden kerran jälkeen opettaja päätti vaihtaa tuntien ajankohtaa. En olisi tiennyt tästä, ellen olisi törmännyt häneen sattumalta asuntoni aulassa. Jotenkin hän oli unohtanut ilmoittaa tästä sähköpostitse tai edes WeChatillä. Minulla oli sillä hetkellä kiire, joten en sanonut mitään. Huomasin vain myöhemmin, että ajankohta, johon hän oli siirtänyt tunnin oli päällekkäin toisen kurssin kanssa. Niinpä kiinan kielen opiskeluni jäi vähäiseksi. Onneksi minulla on laulu, jonka rallatusta voin jatkaa – vaikka en ymmärräkään, mitä siinä sanotaan.

Data minding

Luovutin jo ensiyrittämällä. Jos ei ymmärrä, ei ymmärrä... Annettakoon se minulle anteeksi.

Summa summarium

Minä olen tuli joka sähisee ja vesi joka kohisee, mutta tämä ei ole minun taistoni. On ollut hetkiä, että savu on sihissyt korvista, sillä opistojen rakenteessa, sisällössä ja organisoinnissa on jotain pahasti vinksallaan. Mutta toisaalta kokonaisuutta katsoessaan ei voi muuta kuin nauraa koko absurdiudelle.

Näin jalkapallokauden alettua asuinrakennuksemme ala-aulaan oli ilmestynyt ohjeet, kuinka käyttäytyä jalkapalloa katsoessa. Oli pidettävä tunteet kurissa. Hieno asia tuo, mutta jos joku minulle sen opettaisi, olisin huomattavasti parempi ihminen. Minä annan piut jalkapallolle, mutta jatkan elämääni tunteiden vuoristoradalla. Kiinassa kyse on kasvoista ja niiden ylläpitämisestä. Pahinta on menettää kasvonsa. Oma naamavärkkini venyy ja paukkuu, jos se on elämän eri vaiheissa kaatunut mutaan, on se kerennyt myös puhdistumaan – ainakin niin, että eteensä näkee.

Kiinan kulttuurin opettaja kertoi meille, että Kiinassa asioilla on tapana muuttua. Sen on täällä kyllä kokenut ja oppinut. Mikään ei ole epävarmaa kuin kiinalaisten suunnitelmat.

Tämä mielivaltaisuudelta tuntuva asia on osaksi kulttuurista. En tiedä kärsivätkö kiinalaiset itse tästä. Ulkomaalaisten on asioita ainakin hankala sulatella.

Itse olen kuitenkin tyytyväinen, että olen kokenut tämän. Olen oppinut jotain luennoista ja paljon elämästä. Olen joutunut uudelleenarvioimaan itsestäänselvyyksiä, huomannut pystyväni elämään varsin vaatimattomasti omistaen lusikan, kulhon ja kupin. Minulla on kasa uusia ystäviä ympäri maapalloa. Olen nähnyt Kiinaa, elänyt arkea Pekingissä, kokenut uusia asioita, ollut aktiivisempi kuin konsanaan koto-Suomessa. Minulla on ollut täällä hyvä elämä, vaikka välillä onkin vähän vituttanut – mutta missäpä tuo tunto nyt kokonaan katoaisi. Sekin on osa elämää.

Osa CUC:n opiskelijoista juhlistivat valmistumistaan. Pitkin kevättä näkyi kaapupäällä oleaa nuorisoa, josta otettiin mitä moninaisimpia valokuvia. Viimeisenä kouluviikkona koululla raikasi rokki ja joka kulmalla oli jonkinmoinen juhlatilaisuus.

Vasemmanpuoleinen nuoripari sai valmistujaispaperin lisäki myös toisensa. Kuva on heidän hääpotrettinsa.

Viimeisen kouluviikon juhlintaa ja kiinalaisten oppilaiden tapahtumataltioitiharjoitus koulun televisioon.