Ilmansaaste on käsinkosketeltavissa - kuin pakoputkea ilmeskelisi

ILMANSAASTE MAISTUU SUUSSA

Pekingin ilma on ihan oma lukunsa. Perjantaina oli ollut suositus olla menemättä ulos saasteiden vuoksi.
Yksi mielenilmaus asian huomioimiseksi ja ilmansaasteita vastaan oli paikallisen opiskelijan tempaus varustaa patsaita hengityssuojilla. Itse vietin sisätilapäivää tihrustaen ikkunanläpi ikävältä näyttävää ilmaa täysin tietämättömänä moisista kielloista.

Suomessa ollessaan ei voi ymmärtää, mitä tarkoittaa paha tai saasteinen ilma. Naureskelemme aasialaisille suusuojineen ja pidämme niitä hassuina. Pekingiin saavuttuaan ilmansaasteet lyövät kovalla kädellä poskelle. Ensimmäisenä päivänä ajattelee, että ilma on vain sumuinen. Mutta kun sumuinen ilma jatkuu päivä toisensa jälkeen, kurkkua kaihertaa, yskittää ja  suuhun pyrkii ruosteisen metallinen pakoputken maku, alkaa ymmärtämään asian oikean laidan. Maailma on harmaa. Joinain päivinä aurinko näyttäytyy taivaalla. Se ei kuitenkaan ole kirkas pallo, vaan oranssiksi taittuva möllykkä, jota voi tuijottaa suoraa ilman silmien siristelyä.

                            Paikallinen puolipöllähtänyt harmaanmusta hattivattiKun kämppäkaveri antaa kassistaan hengityssuojia lahjaksi, on lopulta kovinkin kiitollinen. Tutkin huokoisesta paperista tehtyä hengityssuojaa, mutta en tee sille ruumiinavausta. En tiedä, auttaako tämä, vai onko se enemmänkin psykologinen asia. Olen kuitenkin valmis laittamaan sen suuni eteen niinä päivinä kun saasteverho on laskeutunut päällemme.

Hiilenpoltto energialaitoksilla ja hillitön yksityisautoilu ovat osasyyllisiä ilmansaasteisiin. Greenpeacin mukaan Kiina kuluttaa puolet maailman hiilestä. Tuuli on pekingiläisten paras ystävä, sanoin yliopiston professori asiasta keskustellessamme. Tässä kohden kyllä toivoisi parhaimman ystävän olevan luonnonsuojelu.

 

Tänään satoi, ilmanlaatu parani hitusen. Se ei ole enää vaarallinen, vaan pelkästään epäterveellinen. Ei voi muuta kuin arvailla, missä kunnossa ihmisten keuhkot tässä kaupungissa ovat. Pienellä internetin tietomatkailulla eteeni ilmestyy mikä karmaisevimpia ennusteita sekä luonnon että ihmisten terveyden osalta.

Rakkaat päättäjät, tehkää jotain, ennen kuin kaikki elollinen tuhoutuu.

Uusi aamu valkenee. Sade on tehnyt tehtävänsä ja huuhdellut kaikki myrkyt maahan. Pahoittelut kaikille maanalaisille eläjille myrkkylaskeutumasta, mutta omalta kohdaltani voin iloita. Tämä on ensimmäinen päivä, että Pekingissä näkyy sininen taivas. Eläköön. Nyt vuodenajallekin on annettu mahdollisuus vaihtua kevääksi. Harmaudessa kun aurinko pysyy kylmänä, eikä millään kasvilla ole mahdollisuutta vaihtaa väriä.

http://www.theguardian.com/world/2014/feb/25/china-toxic-air-pollution-nuclear-winter-scientists

http://areena.yle.fi/tv/2179053 (katseltavissa vielä 18 päivää)

Maahanmuuttajan ongelmia ja onnen hippusia

PAKOLAISENA

Miltä tuntuu olla pakolainen?
Pakkaa mukaasi kassillinen vaatteita ja muuta maahan, missä et osaa puhua paikallista, kieltä, et pysty lukemaan tekstiä etkä ymmärrä sanaakaan, mitä ihmiset sanoo.

Näin kovinkin eri kulttuuriin ominpäin sukeltaessaan saa pienen häivähdyksen pakolaisten ja maahanmuuttajien elämästä. Tietää periaatteessa, mitä haluaa ja tarvitsee, mutta mikään ei suju. Tarvitsen puhelinliittymän, mutta en tiedä, mistä tai miten niitä ostetaan, millaisia ne ovat ja mikä niistä sopii parhaiten tarpeisiini. Tunne, että tietää olevansa kohtuullisella järjen kapasiteetilla varustettu ihminen, mutta pyörii ravintolassa kuin väkkärä, kun ei ymmärrä, miten saisi tilattua ruokaa. Useat jokapäiväiset tilanteet vyöryvät vastaan hämmennyksen kera suurine kysymyksineen. Minulta puuttuu kaikki mahdollinen tieto ja sanat yksinkertaisten asioiden hoitamiseen.

Mutta minä en kuitenkaan ole pakolainen. Olen lähtenyt seikkailuun vapaaehtoisena, eikä kukaan ole vainonnut minua lähtiessäni. Kukaan ei myöskään tuijota tai sorra minua täällä ulkonäköni tai taustani vuoksi. Päinvastoin ihmiset hymyilevät hyväntahtoisina, nostavat kättään ja tervehtivät.

Pikkuhiljaa löytää ihmisiä, joilta kysyä apua ja neuvoja. Ohjeet saattavat kuitenkin olla ristiriitaisia, puutteellisia tai vääriä tai sitten suuri väärinymmärrys vain pyyhkäisee informaation eri raiteelle. Tiedonmuruset pitää kerätä sieltä täältä. Henkilö A tietää jotain, B jotain muuta ja lopulta huomaa, että tietää asiasta enemmän kuin A ja B.

Joku rohkenee kysyä johdatusta kirjaston käyttöön. Tämä tuntuu opettajasta kummalliselta, sillä eihän sen käyttö hankalaa ole. Hän avaa sivuston ja kirjoittaa etsimänsä kirjan nimen tyhjään aukkoon ja asia avautuu eteemme. Yksinkertaista, kun sen osaa. Ikävä vain, etten kerkeä ottaa sivuston osoitetta ylös ja enkä todennäköisesti pystyisi liikkumaan sivustolla, sillä se on kiinaksi. Opintokirjat saisi tilattua halvemmalla nettisivuston kautta, mutta sivusto on kiinaksi. Maa on Kiina ja asiat täällä ilmaistaan joko suullisesti tai kirjallisesti kiinaksi.

Joka päivä edessä on uusi haaste selvitettäväksi.



ONNI PIENISTÄ ASIOISTA
Kotona on tottunut niin hyvään...

Täällä voi olla ilahtunut, kun vessan lavuaarin vesi vaihtuu ruskeasta kirkkaaseen, tai kun eräänä päivänä huomaa, että suihkusta tulee semi-lämmintä vettä. Siinä samassa vaatteet lennähtävät nurkkaan ja hetken nauttii vedestä, mutta vain hetken, sillä takaraivossa on tietoisuus veden mahdollisesta kylmenemisestä.

Onni koostuu myös pulmatilanteiden ratkaisemisesta sekä oivalluksesta, ettei enää ole jossain asiassa hukassa. Itsensä tuntee voittajaksi, kun vihdoin on saanut hommattua itselleen paikallisen puhelinkortin, metrokortin tai jotain muuta täysin normaalia, mutta hetki aikaisemmin saavuttamattomissa olevaa.

Ja hei, minulla on alennuskuponki jalkahierontaan.
Tämän toisen kerran saa siis 30% alennuksella. Ei paha.

Kun jokaisena päivänä on edessään haaste, voi joka päivä olla onnellinen ratkaistuaan pulman.

Alussa aina hankalaa, mutta...

Terveisiä Pekingistä.

Matka alkoi maanantaina. Pysähdyin matkalla Köpiksessä tervehtimässä vanhoja kamuja. Kuulumiset vaihdettiin ja minä pääsin nauttimaan pöydän antimista.


Pekingiin kone laskeutui tiistaina. Savusta harmaa kaupunki otti syleilynsä viileään puristukseen. Taksikuskin kanssa kävimme keskustelua kiinaksi. Minä hoin osoitetta lausuen sen vahvasti suomalaisittain, johon hän puhua pöpisi pitkiä rimpsuja kiinaa. Kumpikaan ei ollut ymmärtänyt mitään. Printtaamani kartta auttoi asiassa hitusen, joten kuski sai tuotua minut ainakin oikealle suunnalle. Minä jäin kuitenkin, myöhemmin arvioituna, useamman korttelin päähän. Raahailin tavaroita sinne tänne näyttäen karttaa ja kysellen suuntaa. Auttavat kädet viittoivat ihan yhtä usein vasemmalle kuin oikeallekin, joten hetken seisoin jähmettyneenä paikallani.


Nauravainen polkupyöräriksankuljettaja kiinan armeijan vihreässä palttoossaan nyökkäili tietäväisen näköisenä ja puikkelehtikin lopulta aivan oikean portin eteen. Kylmää kyytiä. Istuin kaverin takana kasseineni ja nyssyköineni ja kurkistelin paksun, punaisen, tekokuituisen esiripun takaa liikennettä. Kuski oli onnellinen saadessaan minulta liian ison maksun, kun hänellä ei muka ollut maksaa sovittua summaa takaisin. Samapa se. Portissa luki Xanadu, ja samalla sisäinen jukeboxini alkoi soittamaan Olivia Newton Johnin ja ELOn kappaletta.

 

      Kaupunki lievällä savusumulla ja ilman.


Olin enemmän kuin onnellinen sukulaisperheen Pekingissä asuvan kummityttären tarjouksesta majoittaa minut pari yötä. Myönnetään, että on paljon pehmeämpi laskeutua maahan, kun joku jeesaa tai sanoo ystävällisiä sanoja väsyneelle matkaajalle.


Jet lag iski suoraa vartaloon. 

Maa suli jalkojen alla ja kädet tärisivät. Ruoka-annos tasoitti tilannetta. Silmät nuokkuivat koko illan, mutta yritin sinnitellä yhdeksään asti. Uni vei mennessään, mutta kahdeltatoista olin sitten pirteä kuin peipponen. Ärsyttävää. Rytmi sekaisin odottelin uutta unihippua sängyllä maaten. Tuleehan se, joskus aamuyöstä.


Aamulla vaihdoin nipun rahaa ja lähdin kohti yliopistoa. 

Tämä opinahjo ei ole muiden yliopistojen kanssa samassa kampuksessa vaan idässä, kaukana hornan hervuudia. Paikanpäälle on lisäksi hieman mutkikasta mennä, sillä normaalien metrovaihtojen lisäksi loppua kohden pitää vielä vaihtaa jonkinmoiseen paikallisjunaan. Etukäteisohjeistuksessa oli mainittu ainoastaan taksi. Matkaamisohjeet metroa käyttäen olisivat helpottaneet, sillä jo pelkästään aseman exittien väli on niin pitkä, että jos ensimmäisellä kerralla ei osu oikeaan, huomaa jaloissaan kävelleensä kilometrejä. Valitsin arvauspelillä yhden exitin. Toisella kerralla se meni jo oikein.

    Tuleva opinajhoni.

Yliopistoalueella sai jatkaa kävelyä. Karttaa ei ollut ja kukaan ei tuntunut tietävän, mihin minun olisi pitänyt mennä. Minulla sentään oli kiinaksi kirjoitettuna ilmoittautumishuoneen numero. Ohjeita oikeaksi suunnaksi tuli niin oikealle kuin vasemmallekin. Lopulta löytyi kansainvälinen keskus, jonka henkilökunta ei puhunut englantia. Täällä ei saanut opintoapua vaan asunnon. Pulitin tiskiin kolmen kuukauden vuokran. Minulla on kuitenkin ensisijaisesti kuukauden kontrahti. Jos haluan asunnosta pois tämän ajan jälkeen, saan loput rahat takaisin. Tämän kertoi tulkkina toiminut opiskelija. Vuokra sinänsä oli pieni, 45 CNY eli vajaa 7 € / päivä.


Menin katsomaan huonettani. Päästyäni käytävään samaisesta huoneesta tuli ulos mies ja nainen. Kurkistin sisään. Pienen pieni huone oli kalustettu kuin motelli konsanaan. Huoneen pitkällä sivulla oli kapea pöytä, jonka päällä oli televisio. Toisella puolelta lähti kaksi toisistaan erotettua sänkyä. Eteisessä oli yksi vaatekaappi. Huoneesta lähtevät ihmiset pysähtyivät. Ymmärsin, että toinen heistä, nainen, oli taiwanilainen kämppikseni. Kauhuskenarioni oli mennyt 50-50. Jouduin siis jakamaan pienen huoneen, mutta meillä sentään oli oma vessa. Ja vessasta löytyi onneksi pönttö, eikä vain kahta jalkaa ja reikää. Keittiötä en lähtenyt etsimään. Se löytyy sitten, kun sitä tarvitsen.

    Tuleva huoneeni ja kämppikseni polkupyörä.


Lopulta löytyi myös ilmoittautumishuone. Siellä minulle tehtiin toisen ihmisen opiskelijakortti ja kehotettiin tulemaan seuraavana päivänä kuntotarkastukseen ja sitä seuraavana päivänä kielitestiin. Kerroin kiinan kieleni olevan miinuksella, tasopisteitä olisi turha laskea. Lopulta kuitenkin havaitsimme henkilöllisyyden erehdyksen, minä en saanut opiskelijakorttia ja minulta poistettiin kaikki testit. Opintoni alkavat vasta maanantaina. Jonkinmoisen ruokakortinkin sain. Maksoin siitä 100 cny, nainen pisti kassaan 84. Kyselin, mihin 16 rahayksikköä jäi, mutta sain vastaukseksi sormella osoituksen kassakoneen summaan, numero 84:ään, jonkun lausahduksen ja nyökkäyksen. Huomasin, että oli turha heilutella pientä lappua, johon numero 16 oli raapustettu.


Riisiä, kanaa ja pähkinöitä, 1 € 10 senttiä.


Seikkailuni oli tältä päivältä ohi. 

Hain litran appelsiinimehua ja palasin kyläpaikkaani. Talon emäntä on lähdössä reissuun. Saan oleilla hänen kotonaan vielä viikonloppuun. Kiitän ja kumarran tästä ilosta, sillä asunto on lähempänä keskustaa kuin omani. Ehkä olen hetken tekemättä mitään, nukun pois univelan ja orientoidun kaupunkikierroksiin.

Vartalo on väsynyt, mutta mieliala ihan ok. 

Totaalisen pihallahan sitä on. Kaikki on uutta, mihinkään ei osaa ja mitään ei ymmärrä. Mutta, jos lähtee seikkailemaan maailmalle, on väistämättä tilannut eteensä monipuolisesti kokemuksia.

Viimeisiä valmisteluja - hysterian kautta rauhaan

Lähtö ei kyllä ole tarkoitettu heikkohermoisille.
Omani ovat paikoitellen olleet varsin riekaleena.
Mikään ei ole mennyt putkeen ensimmäisellä kerralla ja eteen on tipahdellut joka taholta 
mitä erilaisimpia organisoitavia asioita.

Pahinta ei ole itse lähteminen ja matka, vaan kaikkien Suomeen jäävien asioiden hoitaminen. 
Olen juossut toimistoissa ja soittanut satoja puheluita hoitaakseni asioita kuntoon. Työt, erilaiset luottamustehtävät, opinnot, rahapolitiikka ja asuntoon liittyvät asiat ovat vieneet viikkoja
– itse asiassa koko alkuvuoden.

Ja läheisen edunvalvontaan liittyvät koukerot 
– uuh, se onkin jo ihan oma juttunsa.
Moni seikka Suomessa on toki tehty meidän tai asianomaisen hyväksi, mutta byrokratia puree palan mahalaukusta. Pitäisi varmaan orientoitua siihen, että yhtä asiaa tarvitsee hoitaa ainakin seitsemän kertaa,
niin olisi positiivisesti yllättynyt, kun homma selvisikin jo kolmannella yrittämisellä.

Asunto on vuokrattu eteenpäin. Se ei ole tainnut olla yhtä puhdas ja tip top sitten muuttohetken. Vallan rappukäytävään asti levisi pesuaineen räjähdysmäinen tuoksu. Kiitos Heidille ja Kaijalle avusta ja kestämisestä.

 

 Kassit on pakattu. Muhkurainen pakaasi sisältää kahden vuodenajan karderoopin. 

Kevään olen päättänyt hypätä yli, menen suoraa talvesta kevääseen, kerrospukeutuen. 

En ole valmis ostamaan kaikkea paikanpäältä – saa nähdä kuinka käy, millaisen vuoren kanssa palaan takaisin.

Viisumi on vihdoin passissa ja passi kädessä. 
Viisumia piti säätää pariin otteeseen, jotta varmasti saisin maahan useamman sisäänpääsyn, sillä tiedän poistuvani maasta välillä. Onneksi soitin lähetystöön viikko aikaisemmin, sillä minun laittamani rasti oikeaan ruutuun ei ollut merkinnyt kaavakkeessa mitään. Lähetystöllä on näköjään yksi sapluuna opiskeluviisumista, sama se, mitä matkustaja itse tahtoo tai lomakkeeseen täyttää.

Lähetystöstä poistuessani törmäsin kahden kiinalaisen mielenosoitukseen. 

Tiedän lähteväni varsin ristiriitaiseen maailmaan.

Yliopistolta ei ole tippunut mitenkään liikaa tietoa.
Minulle on ehkä varattu asuntolasta huone, millainen – siitä ei ole mitään käsitystä.
Lisäksi olen saanut ilmoittautumispäivän ja osoitteen.
Pari ensimmäistä päivää on hoidossa – ei tarvitse aloittaa elämää ihan taivasalta.
Lisäksi minulla on pussillinen vinkkejä Millalta ja Mikalta.
Nyt pitäisi vielä tilata lentokenttätaksi huomiselle...

Ilo irti tiedonjyvistä - matkan valmistelun tuskaa | osa 1

Pekingin viestinnän yliopisto ilmoitti hyväksyvänsä minut opiskelijaksi kevätlukukaudelle 2014. Nyt alkoi aika tohina; töiden delegointi, oman asunnon vuokraus, henkilökohtaisen elämän organisointi varsin monella saralla..... uuuh.... pitäisi vielä keretä hakemaan materiaalia isoa G:tä varten, mutta katsotaan miten käy ... vähän meinaa stressiä pukata … mahalääkkeet on jo käytössä...

Joitain valmisteluja matkaa varten on jo tehty
– osa pakollisia:

◌ Lentolippu → ostettu
◌ Viisumi → haettu
◌ Hiv → testattu
◌ Kuppa → testattu
◌ Japanin aivokuume → rokotettu
◌ Vihurirokko → rokotettu
◌ Polio → rokotettu
◌  Lavantauti → rokotettu
◌  Vakuutus → hommattu
◌  vpn → ladattu koneelle

 


Huomaan tehneeni myös kaikenmoisia investointeja. Pankkitili on tyhjentynyt sujuvasti jo ennen kuin olen päässyt reissuun. Olen kuullut kerrottavan, että Kiinastakin löytyy...
Varaudun siihen, että seuraavan kuukaudet syönkin sitten …. mitä, nyt tuskin tarvitsee syödä kaurapuuroa, vaan saa mutustella riisiä.