Paluu Grand-Popoon

 2.12.2025

On kulunut kaksi ja puoli vuotta siitä, kun lähdin Beninistä. Kolme kuukautta kului kuin siivillä ja paljon sai aikaan, mutta kuitenkin... jotain jäi kesken.
Nyt on tarkoitus tehdä valmiiksi kaikki se … ja paljon muuta. Katsotaan, mitä kerkeää.

Muutoksia
Kiinalaisten lahjoittama Amazon patsas seisoi edelleenkin ylväänä Cotonoun rannalla. Uutuutena oli kaupungin laitamalla eteen levittäytyy golfkenttä. Ja siitä jatkui täysin upouusi tie aina Ouidahiin asti. Pyörähdämme autolla Ouidahin läpi ja koko kaupunki on oli uudistunut monilla tavoilla. Kiinalaisten rakentama orjapuisto -hanke oli edennyt ja näkyi aina päätielle asti. Se on vallannut suuren alueen. Parhaillaan sen yhteyteen rakennetaan viiden tähden hotellia. Edelleenkin orjuuden yhdistäminen turisteille tarkoitettuun teemapuistoon kuulostaa todella vinksahtaneelta ja herättää hyvinkin ristiriitaisia tunteita, mutta asiaan pitää tutustua lähemmin palaten myöhemmin Ouidahiin. Kiinalaisten läsnäolo siis näkyy. Se näkyi myös lentokoneessa, sillä kiinalaisia oli koneessa suhteessa enemmän kuin muita ulkomaalaisia. Paikallisen utokuskin mielestä kiinalaisten rakennustyömaat ovat hyvä asia, sillä he osaavat asiansa. Samaa toteaa myös paikallinen toimittaja. Hän toteaa asian toisin todeten, etteivät beniniläiset edes ajattele, että kiinalaiset olisivat ystäviä. Kiinalaiset ovat omissa oloissaan, tuovat perheensä tullessaan ja rakentavat itselleen omat ravintolansa ym. Kyse on siis puhtaasti bisneksestä. Toivotaan siis parasta. Toki uusi infra on hyvä asia. Pienempi, erillinen kevyenliikenteenväylä kävelijöille ja mopoilijoille säästää toivottavasti useita henkiä.

Paluu Grand-Popoon
Grand-Popo on lähes entisensä. Muutama uusi talo on kohonnut keskustaan. Pettymyksekseni lähi hotelli on sulkenut ovensa, liittyen kuulemma verotussotkuihin – mitä paikalliset kyllä myös epäilevät pohtien syynä olevan vain viranomaisen halun saada rantaviivalla oleva alue haltuun. Pitää keksiä uusi paikka kadota jalkaisin hetkeksi kirjan kanssa jonnekin läheisyyteen löffäämään.

Kaikki ystävät ja tutut on tervehditty. Olin jättänyt suurimmalle osalle kertomatta paluustani, joten edessä oli ratkiriemukkaita yllätyksiä ja jälleennäkemisiä. On myös uusia kohtaamisia suomalaisten, beniniläisten, ghanalaisten, nigerialaisten, amerikkalaisten ja ranskalaisten kanssa.

Minä asun siis jälleen Villa Karossa, Suomen Länsi-Afrikan instituutissa. Huone on eri kuin aikaisemmin, mutta huoneen ovet avattuaan edessä on edelleenkin avaruus ja näkymä lähes Etelämantereelle. Naapureinani kahdessa erillisessä rakennuksessa on kuvataiteilijoita, kirjailijoita, elokuvantekijöitä, opettajia ja tutkijoita. Pari suomalaista kerkesi jo livahtamaan pois. Tällä hetkellä meitä on 12 + vierailija, yhteensä viidestä eri maasta.

Uusia naapureita ja vanha paikallinen ystävä

Näkymä huoneeni ovelta

Meri pauhaa. Se on vieressä ja jatkuvasti liikkeessä.
Hiki on myös jatkuvasti läsnä. Lämpötila on +32, yöllä pari astetta alempi ja kosteusprosentti melkein sata. Hampaidenpesun jälkeen peilistä katsoo hikikarpaloiden peittämät kasvot. No, tämä on hyvä hipiälle.

Viikko on kulunut ja elämä hieman asettunut. Monta rautaa on jo tulella. On hämmästyttävää, kuinka nopeasti asiat alkavat lutviintumaan ja uudet projektit pääsevät alkuun. Kaikki on mahdollista. Asiat eivät ehkä mene niin kuin on ajatellut, mutta ne saavat jonkun uuden suunnan ja lopputulos voi olla mielenkiintoisempi ja hauskempi.

Luvattu lämpötila tälle viikolle