Reppu selässä, kynä teroitettuna kohti haasteita ja kamppailua tiedonvälityksessä

ENSIMMÄINEN KOULUVIIKKO ON PULKASSA


Ensimmäinen kouluviikkoni on takanapäin ja elämä on asettunut yliopistokampukselle. Minulla on opiskelijakortti, pieni punainen kirjanen, ja kirjastokortin saan jahka byrokratia antaa periksi.

Olen kuulemma ilmoittautunut journalistiikan linjalle, joka kulkee käsi kädessä uuden median kanssa. Se, missä vaiheessa moinen valinta on tapahtunut, on minulle hieman epäselvää, sillä en mielestäni ole saanut etukäteen tietoa valittavana olevista linjoista. Kuulin juuri, että täällä olisi myös elokuvalinja. Heti maanantaina otan asiasta paremmin selvää ja yritän sukkuloida opintoni leffan puolelle.

Kevään lukujärjestys näyttäisi tällä hetkellä seuraavalle:
° New Media Critics (viikot 1-8)
° Communication Research Methods (viikot 1-8)
° Advanced Journalistic Writing and Reporting (viikot 1-16)
° Computer Animation Technologies (viikot 1-16)
° TV Program Production (viikot 9 – 16)
° Data Mining (viikot 9 – 16)



Opiskelu on omanlaisensa kansainvälinen kupla. Itse asiassa luokkahuonekäyttäytymisen perusteella voisin opiskella missäpäin maailmaa tahansa. Kansainvälisiin, englannin kielellä käytäviin, opintoihin ei osallistu yhtään kiinalaista opiskelijaa. Ryhmässäni on ihmisiä Amerikasta, Costa Ricasta, Pakistanista, Bangladeshista, Serbiasta ja Liettuasta.


Kaikki muut opiskelijat ovat täällä kahden vuoden maisteriopinnoissa. Näyttää siltä, että olen ainut vaihto-opiskelija, joka on tupsahtanut paikalle heidän talvilomansa jälkeen. Jengi on siis jo kipuillut alkuajan omituisuudet ja ihmiset ovat jo vahvemmin kiinni tavoissa ja rutiineissa kuin minä.

Lukuvuosi on jaettu kahteen osaan. Ensimmäisessä periodissa opetusta on kolmena päivänä viikossa. Kursseja on sekä aamulla, päivällä että illalla. Voin samana päivänä herätä kipittääkseni kahdeksaksi luennolle ja palata sinne uudestaan kello kuudeksi illalla. Läsnäolon lisäksi vaatimuksiin kuuluu kirjoitelmia sekä luettavaa, jota pursuaa kirjoina, monisteina ja e-kirjoina jo heti kättelyssä lähes 1000 sivua.

Opetusmateriaalina käytetään pitkälti amerikkalaista kirjallisuutta. Uusmedia on opetuksessa kova sana. Sitä on tungettu opetukseen kahden kurssin verran. Opiskelemme siis länsimaisista kirjoista uusmediaa oppien, että jossain päin maailmaa on valtioita, jotka valvovat tarkkaan uuden median käyttöä ja jopa estävät ihmisiltä pääsyn useisiin sovellutuksiin. Kalvosulkeisissa vilahtelee logoja erilaisista Internetin ihmeistä, jotka ovat meille tuttuja, mutta joita esimerkiksi opiskelumaassani ei voi käyttää ilman kippaskonsteja. Toki uutena lisänä on Kiinan omat versiot näistä sovellutuksista.

Uusmedia -käsite sekä länsimaalaisittain että kiinalaisittain.

Oppia tutkimuksen tekemisestä.

Mitä tästä nyt ajattelisi - tässä kontekstissä...
Otteita opintomateriaalista.

Tietokoneanimaation A B C ...


Mietin, käynkö tutkimuksen kurssilla ja ostanko kirjaa, mutta sekä opetus että oppimateriaali ovat käytännönläheisempiä kuin Suomessa, joten aihe alkaa elämään aivan uudella tavalla. Tietokoneanimaatio alkaa matematiikan kaavoilla. Huomaan kahden Impossiblen pitkänmatematiikan suorittajana huulipieleni nykivän väkisinkin hymyyn. En ymmärrä kaavoista yhtikäs mitään. Olisi sama vaikka istuisin kiinankielisessä opetuksessa. Epäilen vahvasti, ettei minusta tule tämän kurssin jälkeen vielä tietokoneanimoijaa, mutta aihe sinänsä kiinnostaa, joten annan kurssille mahdollisuuden.

Olen tyytyväinen. Ensimmäisen viikon aikana olen löytänyt kaikki kurssitilat ja osallistunut jokaisen aineen opetukseen. Kaksi kertaa kylläkin olin auttamattomasti myöhässä, sillä papereihini merkityt ajat eivät täsmänneet opetuksen todellisen alkamisajankohdan kanssa. Lisäksi yhtenä päivänä olin tikkana osallistumassa opetukseen, joka kuulemma alkaa vasta seuraavassa jaksossa.

Suurin osa asioista on tuttua, ainoastaan Kiina perspektiivi on uutta. Ehkä suunnittelen seuraavan seikkailuretkeni opettajan roolissa – mutta se on vasta jatko-osa maailmanvalloitukselle. Tämän retken ja kokemuksien keräämisen ydinsana on opiskelu.

TIEDONKULKU ja -VÄLITYS TAKKUAA

Jokainen asia pitää osata etsiä itse. Jos jotain asiaa ei osaa kysyä, voi jäädä ilman merkittävää tietoa. Pikkuhiljaa, puhuessaan ihmisten kanssa, asiat alkavat avautumaan. Pidempään opiskelleet ulkomaalaiset ovat ehdottomasti parempia neuvonantajia kuin kukaan koulun henkilökunnasta.

Hetkellisen emotionaalisen tipahduksen ja turhautumisen aihe on internet. Puhelimeni pre paid liittymän suurin mahdollinen tiedonsiirtopaketti lopetti toimintansa jo kolmannen päivän käytön jälkeen. Nyt saan lähes päivittäin tekstiviestejä mystisestä 10010 numerosta – kiinaksi. Haluavat mitä suurimmalla todennäköisyydellä kertoa minulle jotain. Huoneeseeni ostama 30 GB (suurin mahdollinen tämäkin) nettiyhteys loppui kuunvaihteessa. Voi kuin tietäisi, toimiiko tämä jotenkin kuukausiperiaatteella vai mitä???

Muutaman päivän ”nautinto” nettiyhteydestä oli myöskin varsin kivuliasta. Oli hetkiä, että netti toimi täydellä teholla ja kaikki someen liittyvät sovellutukset toimivat moitteettomasti. Jiiihaaaaa. Pystyin jopa pätkissä katsomaan joitain ohjelmia. Toisena hetkenä taas pelkkä sähköpostin avaaminen saattaa kesää puoli päivää tai vastaaminen yhteen sähköpostiin kestää latautumisineen kolme tuntia. Ihmiselle, joka on tottunut internetin ja somen läsnäoloon, on tämä varsin turhauttavaa. Ongelmien syiden löytäminen ja joka asiaan uudelleen palaaminen on energiaa kuluttavaa. Ehkä tämä kasvattaa kärsivällisyyttä - en tiedä. Nyt lähden tutkimaan, jahka läheisen kahvilan WiFi yhteys toimii.

 

Haloooooo muu maailma, haluan pysytellä yhteydessä.

…..... juu, ja taidan hieman kärsiä vieroitusoireista........

Kiitos lähikuppilalle, sen latte kahville ja krapulaiselle myyjälle sekä patterille, joka lämmittää kinttujani muuten kylmähkössä huoneessa – ja kiitos WiFi yhteydelle, joka toimii. Saattaa olla, että juon täällä joskus toisenkin kupposen.