Aikaisia aamuja
Aikainen aamu. Maanantai ja malaripilleripäivä.
Olen odottanut niitä malarialääkkeestä johtuvia outoja ja levottomia unia, mutta ne ovat olleet varsin vähäisiä. Mitä nyt Mick Jaggeria kyyditsin matkani alkuvaiheessa jollain autonromulla pitkin talvista Oulun kaupunkia kohti Tuiran Koskitien alkuvaiheen puutaloja (joita siellä oli vielä 90-luvun lopulla), kun siellä piti olla joku bändi-iltama. (Aikoinaan olen ollut jossain niillä main rokkikeikalla Heikosen ja Eldonin kanssa.) Hulluutta en pillereiden lisänä kaivannut, mutta olisi tähän mahtunut lisääkin yöihmettelyjä omituisine tarinoineen, mutta tällä mennään.
Toisaalta illan viimeisin kohtaaminen ihan reaalimaailmassa oli iso heinäsirkka, joka oli pyrkimässä sänkykaverikseni. Se hyppäsi tuolinkaiteelta kohti hyttysverkkoa ja minulta pääsi suusta säikähdys. Ajatus hepokatin kanssa yöpymisestä ei olisi ollut mukava, vaikka se olisi varmaan soittanut minulle unilauluja tasaisesti koko yön.
Hänestä olisin saanut sänkykaverin tai yöllisen serenaadin soittajan, mutta kaveri sai julman häädön terassin perälle.
Ensimmäiset mopot alkavat liikkua. Kello on 5:15. On selvää, ettei nukkumisesta enää tule mitään. Kukko ei ole vielä herännyt. Teen hetken hommia. Aamu on paras aika kaikkeen siihen työskentelyyn, missä ajatusten pitää liikkua selkeinä ja pään oltava skarppi. Sähköt katkeavat ja internetin reititin aloittaa jälleen piipityksen. Reilun tunnin päästä sähkö taas palautuu. Mopoliikenne on voimistunut ja kukkokin on avannut silmäänsä. Huomaan, etten enää häiriinny elektronisesta piipityksestä. Se on minun uneentuudittaja. Minun silmät lurpsahtavat ja uinahdan 1,5 tunniksi.
Vesitippoja
Herään w.upp viestiin, missä kerrotaan vesikatkosta. Siinä ei itsessään ole mitään ilmoitettavaa, sillä vettä tulee tai ei tule säännöllisen epäsäännöllisesti päivittäin. Erityisen hankalaa vedellä näyttää olevan suihkun putkea pitkin kipuaminen yläilmoille laskeakseen sitten alas odottavan vartalon päälle. Peseytyminen tapahtuukin usein miten lappoamalla vettä isosta saavista pienellä kauhan kokoisella kulholla. Kolmella kauhallisella vettä saa ihmeitä aikaan. Sillä pesee niin korvantaustat kuin varpaan välitkin. Saaviin taas lorotetaan pikkuhanasta vettä aina silloin, kun se suvaitsee valua. Jokaisen vessakierroksen kohdalla jokainen yläkerran asukas kokeilee onneaan ja aloittaa saavien täyttämisen, jos vesi lorisee.
Mieleen tulee pahimmillaan kolme kertaa päivässä olevat suihkusessiot Suomessa.
Täälläkin toki joka päivä useampaan kertaan käy huuhtelemassa nihkeyden pois iholtaan, mutta todella paljon vähemmällä vedellä. Hiki on päivittäin kova, vaatteet limoittuu päälle ja karderooppia pitää vaihtaa ainakin pari kertaa päivässä. Välillä tuntuu, että puhtaat vaatteetkin ovat jo kosteat päälle laittaessa. Varpaat ovat ehtoosta niin mustat, ettei sänkyyn kehtaa mennä. Välillä hiekkaa löytyy joka kehon poimusta. Mutta mikä on kummallista, hiukset eivät rasvoitu samalla tavoin kuin Suomessa. Tämä ei ole pelkästään oma subjektiivinen näkemys vaan tutkimukseen on osallistunut koko residenssirivistö eli neljä kämppistä – siis todella validi tulos. Shamppoo säästyy.
Villa Karon tutkimuskeskuksen residenssiläiset kehuivat jossain vaiheessa suihkujaan. Niinpä kerran otin pyyhkeen kainaloon ja lompsin kadun yli suihkukylään. Kuinka ollakaan, vesi oli kortilla sielläkin ja suihkusta tippui harvakseltaan tippa silloin, toinen tällöin. Siinä odotellessani kärsivällisesti saippuapalan kanssa kastumista sain flashbackin lapsuudestani.
Mieleeni piirtyi lapsuuskotini pieni vessa, johon oli jollain ilveellä mahdutettu istuma-amme. Muistan olleeni kyykkyasennossa ammeen istuinosassa ja avanneeni hanan niin pienelle, että sieltä hädin tuskin tippui vettä. Leikin olevani afrikkalaistyttö, joka säästeliäästi pesee itsensä vähällä vesimäärällä. Jos ammeen yläpuolella oli pyykkiä kuivumassa, miljöö oli vielä parempi, sillä katosta roikkuvat vaatekappaleet muodostivat ajatuksissani tiheän viidakon. Sama leikki jatkui useissa eri kyläpaikoissa, missä ei ollut lapsia ja siksi tavattoman tylsää. Kun aikuiset ihmiset puhuivat loputtomalta kuulostavia juttujaan, livahdin minä usein katsomaan, millainen viidakko kyläpaikan vessa oli.
Tässä minä nyt olin, useampi kymmenen vuotta myöhemmin Afrikassa, pesemässä vartaloani muutamalla tipalla vettä. Ympyrä sulkeutui.
Vessaestetiikkaa.
Saniteettitiloista ei ole kaiken kaikkiaan valittamista. Useiden vessojen estetiikka ei ehkä omaan kotiin valitsisi, mutta omituiset kaakelit jotenkin naurattaa. Vessat ovat kaiken kaikkiaan täällä aika siistejä. Monista paikoista löytyy posliinisia istuinvessoja, ja jos paikka on hyvä, vessasta löytyy vielä muovinen istuinrinkulakin. Useimmissa paikallisten asunnoissa maaseudullakin löytyy oma nurkkauksensa erilaisille ruumiintoiminnoille. Se kyllä voi olla konkreettisesti oma nurkka keittiön kulmauksessa. Kaikilla ei vessaa kuitenkaan ole, tai sitä ei ole saatavissa kesken työpäivää tai hädän yllättäessä. Näin on esimerkiksi rannalla työtä tekevien ja asustavien kalastajien keskuudessa. Onkin varsin yleinen näky nähdä joku kyykistelemässä rannalla. Tätä pidetään roskaamisen ohessa kuitenkin ikävänä, joten rannalle on pystytettynä ohjetauluja, jotka kieltävät sekä ulostamisen, että muovijätteen luontoon jättämisen.
Älä ulosta tai jätä muoviroskia rannalle.
Hampaidenpuhdistustikku Miswak / souak -tikku
Yksi Villa Karon henkilökuntaan kuuluvista pureskelee päivittäin puunpätkää. Eräs residenssiläinen kysyi tätä ja sai vastaukseksi sen olevan afrikkalaisen hammasharjan. Olin toki nähnyt näitä aiemminkin. Toin aikoinaan Malista joillekin läheisistäni joululahjaksi moiset hammasharjat ja tein niiden kauppiaan onnelliseksi ostettuani kaikki hänen puunkappaleensa.
Hampaidenpuhdistustikku Miswak / souak -tikku on noin 15 cm pitkä puunpala. Eräästä ohjeistuksesta löytyy määrite peukalon ja pikkurillin välisestä mitasta ja maksimissaan sormen paksuudesta.
Ihan itse taittelemani hampaidenpuhdistustikku Miswak.
Miswak hammaskeppi voidaan tehdä periaatteessa kaikista niiden puiden oksista, jotka eivät ole haitallisia tai myrkyllisiä. Parhaiten tähän käy Persianhammastikkupuu (Salvadora persica), sillä sitä käytetään myös lääkekasvina sen antibakteerisen ominaisuuden vuoksi. Tarkoitukseen soveltuu myös oliivipuun ja saksanpähkinäpuun, sekä sinänsä mikä tahansa katkeralle maistuvan, mutta vaarattoman puun oksat. Länsi-Afrikassa tähän tarkoitukseen käytetään usein limetti- ja appelsiinipuita, Etu-Intian niemimaalla neempuuta ja Itä-Afrikassa purutikkuja tehdään sadoista eri puun ja pensaan oksista.
Villa Karon pihassa kasvava kasvi oli googlelinssin mukaan Neempuu. Intiasta lähtöisin olevan puun nimi, Neem, tulee sanskriitista ja tarkoittaa terveyden antajaa ja sairauksienhelpottajaa. Sen öljyä käytetään monien lääketuotteiden ja hygieniatuotteiden ainesosana. Tautien torjunnan lisäksi kasvilla on hyönteisen torjuntaan liittyviä ominaisuuksia.
Neempuu
Ei siis auttanut kuin kokeilla tätä hammastikkua. Aluksi piti taittaa pensaasta oksa ja kuoria sen pää. Joidenkin ohjeiden mukaan päätä olisi pitänyt rikkoa sen päästä harjamaiseksi, mutta pureskelemalla se pehmeni tarpeellisella tavalla. Siinä samassa kun hammastikku oli suussa naama vääntyi sopivasti irvelle – sen verran voimakkaan karvas maku levisin suuhun. Täytyy todeta, että tällä tavoin totisesti pahat hajut säikähtävät suusta pois. Vähän ajan päästä makuun tottui ja mikä siinä oli rapsutellessa hampaitaan.
Hyvät hampaat ... ja ... ensikosketus neempuun karvaudelle.
Miswakilla on pitkä historia historia suun terveyden ja hygienian ylläpitäjänä. Se juontaa juurensa islamin alkuaikoihin. Viitteitä käytöstä löytyy myös babylonialaisten keskuudesta. Myöhemmin tämän hammaskepin käyttö levisi Kreikan ja Rooman valtakuntiin sekä muinaisten egyptiläisten keskuuteen. Miswakista löytyy maininta myös profeetta Muhammedin elämästä kertovassa pyhässä tarinassa. Siinä mainitaan, että profeetta olisi kuollut hampaita puhdistaessaan. Hampaiden peseminen miswakin avulla on edelleen käytössä mm. Afrikassa, Aasiassa sekä muslimimaissa.
Muistan aikoinaan naurahtaneeni moiselle tikulle, mutta luettuani tästä enemmän, ymmärrän, ettei kyseessä ole mikä tahansa kepukka vaan tuote, jossa on useita positiivisia hyveitä, kuten antibakteerisia ominaisuuksia sekä ainesosia, jotka ehkäisevät kariesta ja ientulehdusta puhumattakaan hengityksen pahan hajun poistamisesta. Lisäksi tämä hampaan hoitotuote on halpa ja helposti saatavilla. Se on myös puinen ja siten maatuva, eikä jää luontoa saastuttamaan viideksi sadaksi vuodeksi. Jos puunkappale pääsee kuivahtamaan, eikä uutta ole heti pihamaalta saatavissa, se voidaan liottaa (ruusu)vedessä, jotta sen pää pehmenee.
Muovinen hammasharja vaatii 500 vuotta maatuakseen.
Islamia harjoittaville ihmisille annetuissa ohjeissa on näin länsimaisen ihmisen näkökulmasta erikoisia ohjeita hampaan puhdistukepin käyttämiseen. Aamu ja ilta ovat meille toki tuttuja, kuten suun pahan hajun poistaminen. Sitä vastoin käyttö nälän ja janon tuskan tullessa tai kuoleman merkkien ilmestyessä kuulostaa hieman oudolta. Heidän listallaan tuotteen käyttämisen hyviin puoliin kuuluu myös näön vahvistaminen, muistin terävöinti sekä Allahin mielihyvän saaminen. Monikäyttöinen on tämä tikku, mutta ainakin sillä puhdistuu hampaat.
Lähteet:
The souak stick, the African toothbrush
https://www.afrikhepri.org/en/the-souak-stick-the-african-toothbrush/
The Miswaak Page
https://web.archive.org/web/20101222190822/http://www.islam.tc/Miswaak/
Feeling-News
https://www.feeling.fi/neempuun-oljy-luonnollinen-luomu-neembaumol-nativ-bio/
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti