Vappu
Vappu on täälläkin päin maailmaa työläisten juhla. Maanantai oli kaikille vapaapäivä - tai niille, joilla on mahdollisuus pitää vapaata töistään. Välillä tuntuu, ettei joillakin ihmisillä ole vapaata koskaan. He ovat tavoitettavissa työpaikoillaan, kahviloissa ja myymälöissään aina odottamassa potentiaalisen asiakkaan saapumista. Päivät ovat pitkiä ja välillä kuumuus ajaa loikoilemaan, mutta työpaikalla ollaan. Siispä nostan hattua tämän maan yrittäjyydelle, mikä on kenties kovempaa kuin yrittäjyys Suomessa – ja tiedän, että sekin voi olla kovaa.
Vappu oli tälle yhteisölle jotenkin omituinen. Keskuudessamme oli hieman mahan kirpistelyä ja koronaa, mikä meinasi pysäyttää kaikki valmistelut - lisäksi tämä oli joidenkin ihmisten kohdalla viimeinen viikonloppu täällä.
Olimme puhuneet järjestävämme suomalaisen vapun. Saimme kuitenkin tehtyä perunasalaatin, johon pikanttina lisänä oli Suomesta tänne yhden residenssiläisen mukana matkanneet coctailkurkut. Paikalliset munkit (pieni munkki ilman päälle ripoteltua sokeria) jäi kauppaan, mutta kadulta löytyi epämääräisen näköisiä pikkuleipäkäkkäröitä, joiden maku lähenteli tippaleipiä. Siihen päälle Cotonoun hienostokaupasta ostettu skumppa, hitusen valkkaria ja sikermä työväenlauluja, niin kyllähän siitä vappu saatiin aikaan. Villa Karon henkilökunta oli vapaalla, mutta saimme mukaan juhlaamme muun muassa autokuskin ja pari vartijaa, sekä hetkeksi myös vastavuoroisesti Cafe Karon pitäjän. Perunasalaatti oli kuulemma hyvää ja kulhollinen oli hetkessä syöty.
Cotonoun kalliin Erevan kaupan skumppaa ja jotenkin tähän tilanteeseen taivaalliselta maistuvaa perunasalaattia.
Ja kuin ihmeen kaupalla meidän tehdessä valmisteluja pihalle ilmestyi tuotekaupustelija, jolla oli tarjolla, mitä mainioin vappurekvisiitta, vappuviuhka. Mihin lie tätä tuotetta täällä käyteätänkään, mutta meidän juhlintaan se oli varsin oiva.
Vappuaaton kaupistelijalla oli tarjolla oivallisia vappuviuhkoja.
Haikeutta
Vapunpäivänä tunnelman teki haikeaksi yhteisön hajaantuminen. Yksi residenssiläinen lähti jo sunnuntaina ja kaksi naista heilutti hyvästit nyt maanantaina. Ihan siinä huomasi silmäkulman kostuvan. Sen verran olimme yhdessä kerenneet kuljata, reissata, vaihtaa ajatuksia ja nauraa mahamme kippuraan.
Toinen kyynelkarpalo kostutti silmät vielä äsken ehtoosta, kun viereisen lastenkodin pojat, joiden kanssa olen tehnyt animaatiota, halusivat äänittää pari biisiä. Olimme aikaisemin puhuneet mahdollisuudesta ehkä tehdä musavideon tai ainakin siitä, että opetan heitä kuvaamaan ja tekemään videon itse, jahka musiikki on äänitetty. Nyt oli äänityksen hetki. Ensimmäisen kappaleen jälkeen he halusivat tehdä myös toisen. Se oli omistettu Maikille ja Nannille ja pursusi kiitosta kaikesta, niin että oli täysin mahdotonta pitää silmiä kuivina.
Illan "itkettäjät" lauloivat kiitosserenaadin.
Kankaat
Vappumekot jäi teetättämättä. Edellisellä kerralla viereisessä Comen kaupungissa käydessä silmä pysähtyi vappukankaisiin. Mietin, olisiko tuttavina ollut esim. kampaajia, jotta olisi voinut ostaa heille kivan kampaajakankaan. Muitakin työtehtäviin liittyviä vappukankaita oli toki myös tarjolla. Edelleen oli myynnissä myös naistenpäiväkankaita (8.3.) ja äitienpäiväkankaat olisivat tietenkin meille suomalaisille nyt otollisia. Vielä kerkeäisi teetättää siitä äiti-leningin.
Nyt olisi kampaajille, jos muillekin ammattitaitajille tarjolla omaa vappukangasta.
Kangaskaupat pysäyttävät aina tämän kulkijan. Kuosit ovat uskomattomia. On vain pysähdyttävä katsomaan niiden väriloistoa. Kankaiden uskaliaat väriyhdistelmät saavat veden herahtamaan suupielelle. Nyt on muodissa ainakin ilo-kangas. Jotkut kangasmallit on löydettävissä useista paikoista, mutta katumyymälöistä löytyy myös useita tyylejä, väriä ja laatua joka lähtöön. Beninistä tulleet kankaat ovat värikkäitä, Norsunluurannikon mallit taas tunnistaa hillitymmistä kuoseistaan – ne ovat myös kalliimpia.
Kankaissa on tekstit niiden reunoissa samalla tavalla kuin Marimekolla tai Finlaysonilla konsanaan. Paikalliset voivat lukea niistä samalla tavalla kankaan alkuperän, laadun ja hintaluokan, kuin mekin tunnistamme jostain suomalaisiin kankaisiin printatuista teksteistä. Huokeimpia kankaita saa reilun euron / metri, varsin yleinen hinta sekä mitta on noin 10 – 18 € / 6 metriä. Nämä siis katumyymälöissä ja torilta ostettaessa. Tämän lisäksi löytyy toki myös luksuskauppoja, joiden hinnat ovat kovemmat.
Benin on uskomattoman hieno maa siinä, että pukeutumisen omintakeisuus on säilynyt. Ihmiset eivät välttämättä halua laittaa länsimaisia hapatuksia päälleen vaan kantavat suurella ylpeydellä oman maansa vaateperinnettä. Asukokonaisuus miehillä ja naisilla koostuu yleensä samasta kankaasta tehdyistä vaatteista. Miehillä on housut ja paita, naisilla joko mekko tai paita ja kangas kietaistuna ympärille hameeksi. Lisäksi usein kankaan lopusta on kääritty päähän jonkin sortin turbaani. Täällä vaaleansininen ei ole poikien väri ja vaaleanpunainen tyttöjen, vaan riemunkirjavat, mutta toinen toisiinsa sointuvat värit sopivat yhtä hyvin miehelle kuin naiselle – joskus myös koko perheelle. Ei ole tavatonta nähdä pariskuntaa mopoilemassa samasta kankaasta tehdyissä asukokonaisuuksissa. Tänään ohi käveli mies, jonka vaaleanpunainen ja vihertävä asu meinasi pysäyttää tajunnan, sen verran komea ilmestys hän oli.
Erilaisiin tilaisuuksiin on tarjolla myös omat kankaansa. Ostaessaan esimerkiksi hautajaisiin ennalta määritellyn kankaan ja teettäessään siitä vaatteen, osoittaa suurta kunnioitusta vainajaa ja hänen perhettään kohtaan.
Ompelimoita ja räätäleitä on joka kulmassa. Tilausta tehdessä mittanauha viuhuu jokaisessa vaatteen kannalta kriittisessä vartalon kohdassa. Kaavoja ei tehdä ja nuppineulatkin taitaa olla kortilla. Sekä miehet että naiset antavat ompelukoneiden sauhuta ja parissa päivässä vaate on valmis, ja huokea – vaatteita syntyy á 6 – 20 € … - ? hintaan riippuen tilauksesta ja sen vaativuudesta. Jos vaate ei istu, ottaa ompelija sen kainaloonsa ja tunnin-kahden päästä hän tuo parannetun version sovitukseen.
Saattaa olla tulossa jotain uudistusta karderooppiin psykedeelisin pallokuvioin...
Naistenpäivää covidin hengessä.
Kristillisyyttä kirkkoasuihin.
Svanhildin ateljee
Kävelymatkan päässä Villa Karosta on Svanhild Åbonde:n vaateateljee. Suomalainen, pohjanmaalta aikoinaan maailmaa valloittamaan lähtenyt, Svanhild on päätynyt usean maanosan ja eri Afrikan maiden jälkeen toistakymmentä vuotta sitten Beniniin. Saimme tovi sitten kutsun hänen luokseen. Paikalla vierailijat otettiin lämpimästi vastaan. Vaikka matka oli lyhyt, kuumuus oli meinannut viedä mehut kyläilijöiltä, joten siemailimme hetken kookosvettä kattoterassilla varjosta nauttien.
Svanhild kertoi löytäneensä Grand-Poposta paratiisin ja ympärille katsoessaan tämä on helppo oikeaksi todistaa. Talo on meren rannalla. Kattoterassilta voi katsoa ja kuunnella aaltojen hypnoottista liikettä. Piha on iso ja täynnä kukkivia puita. Koira loikoilee pihamaalla käytyään ensin tarkastamassa vierailijat ja pieni kisunpoikanen maukaisee ja luikahtaa keittiöterassin uumeniin. Paikka hengittää ja ympärillä on tilaa tehdä omia projektejaan.
Svanhild etsii kankaat Suomesta ja suunnittelee asut, paikalliset batiikkitaiteilijat kehittelevät kuviot ja huolehtivat värjäyksestä perinteisellä vahatekniikalla Grand-Popon ateljeessa. Medinath, nigerialaissyntyinen nainen, on vahabatiikin mestari.Vaatteiden alkuperäinen väri ennen värjäystä on vaalea. Vahalla levitetään suunniteltuja kuvioita kohtiin, joihin värin ei toivota tarttuvan. Tarvitaan siis käänteistä ajattelukykyä, jotta saa haluamansa tuloksen. Värjäyksen jälkeen vaha keitetään pois. Jos kuosiin halutaan enemmän väriä, levitetään uusi vahakerros, kastetaan uuteen väriliuokseen ja perstään pois. Värjäyskertoja on kahdesta kolmeen.
Pihalla kiehui iso pata vahan pois pesua varten. Yhdessä paljussa oli väriliuos, tumma indigo ja useampi palju oli täynnä vettä värin huuhteluun.
Valmisteilla oli ensi kauden mallisto. Tätä kirjoittaessani nämä yksilölliset pellava, silkki ja puuvillavaatteet ovat jo matkanneet Svanhildin mukana Suomeen myytäviksi. Niitä voi ostaa netistä tai Svanhildin puodista Nauvossa.
https://www.abonde.com/
Svanhild Åbonde
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti