Aamuja ja lämpöä
Aikainen aamu on hetki tärkeille ja todella keskittymistä vaativille asioille, sillä päivän kuumuus turruttaa aivot. Pahimpina päivinä, ilmankosteuden ollessa tapissa, olen jo muutaman tunnin päästä kerennyt vaihtamaan kertaalleen vaatteet, sillä ne limottuvat nopeasti ja tarrautuvat jokaiseen ihon imuun kuin liimapaperi ja niistä on pakko päästä eroon. Olen iloinen matkakarderoopissa olevista isoista huiveista. Ne käyvät topista, mekosta, hameesta ja päähineestä ja ne voi pestä päivittäin, sillä ne kuivuvat hetkessä. Pilvettömät kuumat päivät ovat jaksamisen kannalta jotenkin parempia kuin pilviset ja äärimmäisen kosteat päivät. Ilma täällä ei kuitenkaan koskaan seiso. Meri pauhaa lähes ikiliikkujan tavoin. Tuulenväre mereltä on hyvä ystävä.
Kukko kiekaisee ensimmäisen kerran 4:47. Sen ääni katkaisee loputtoman tasaisen aaltojen pauheen. Villa Karon pihatyöntekijät aloittavat päivänsä haravoimalla pihaa. Samoin tekee myös rannalla olevien ravintoloiden työntekijät. Hiekka on tiukassa ojennuksessa, kun sille ensimmäisen kerran jalkansa asettelee.
Jos jostain syystä ei herää kukon kiekaisuun tai lintujen sirkutukseen, voi herätä myös jalkapalloseuran aamuhölkkään. Viikonloppuisin miehet juoksevat parijonossa mantraansa laulaen ja soittimiaan kilistäen. Kello 6:27 – 7:30 välillä he kerkesivät lauantaiaamusta juosta neljä kertaa kadunpuoleisen ikkunani alta.
Eläimiä
Pihan iso akaasiapuu on eläimille kuin iso kerrostalo. Sen suojissa asuu useita erilaisia lintuja, ainakin kaksi liskolajia ja lepakoita. Ne ovat kuin vuorotyöläiset, ilmestyvät puun uumenista eri aikaan vuorokaudesta. Tässä samaisen puun lehvistössä itselleni vielä nimettömäksi jäänyt lintu ei pärjäisi laulukilpailussa, sen verran yksitoikkoinen sen ääntelehtiminen on. Se lurittaa loputtomattomalta kuulostavaa, tasaisin toistuvasti kuuluvaa, piip ääntä. Aivan kuin seisoisi sokeana liikennevalojen juurella odottamassa valojen vaihtumista, mutta äänisignaali ei koskaan muuttuisi. Päivällä voi seurata kun oranssipäinen lisko (range headed lizard) nyökyttelee päätään kuin joogan aurinkotervehdystä tai käsinojapunnerruksia tehdäkseen. Se kipittää kiireen vilkkaan puuhun pakoon, kun yritän häntä jututtaa. Yö on lepakoiden aikaa. Ne vaaleanruskeita ja pulun kokoisia jönkäleitä. Välillä ne lennähtävät myös pienen kierroksen terassilla ja saattavat laskeutua roikkumaan pää alaspäin terassin räystäältä.
Pihan akaasiapuu.
Tämä outo roikkuvalta broilerilta näyttävä möykky on kännykän salaman avulla ikuistettu lepakko terassin räystäällä
Eläinkunta etelässä ei ole kovinkaan silmiin nähden eksoottinen. Maassa asuvia norsuja, leopardeja, krokotiilejä, apinoita tai virtahepoja ei ole näkynyt. Ne elelevät maan pohjoisosassa, mihin ei ole toivottavaa mennä, sillä siellä saattaa olla myös Burgina Fason jihadisteja, joihin ei tällä hetkellä halua törmätä. Kaduilla jolkottaa kuitenkin toisinaan lampaita, pieniä vuohia ja joskus porsaita. Naapurin kanat ja kukot käy päivittäin käyskentelemässä Villa Karon pihalla ja kukko hoitaa tarkan varmasti joka aamuherätyksen kiekumisellaan. Muurahaiset valtaavat keittiön ilta-aikaan. Ne tepsuttavat röyhkeästi pitkin pöytiä ja kaakeleita ja vilistävät nopeasti eri koloihin sytyttäessä valot ja lähestyessä niitä. Auringon laskiessa pienet ravut valtaavat rannat. Niitä on tuhansia. Kummalle puolelle rantaviivaa katsoo, näkee rapuja. Ne viipottavat kohti merta, jäävät vaahtopäiden alle ja sukeltavat lopulta hiekan uumeniin sukeltaen sisään pienistä koloista.
Rapuveitikoiden iltakokoontuminen rannalla
Pihan kukko
Vipelsi jollain seinällä. Kuvana ollömpi kuin liveekohtaamisessamme. Ja piti huolta, että hävisi ihan oma-aloitteisesti.
Tämä perhonen oli loukkaantunut, mutta jatkoi kuitenkin matkaansa hetken levähdyttyään.
Torimatkalla voi törmätä lehmiin.
... tai näihin veitikoihin.
Olen vahvasti miettinyt, mahtoisiko tämmöinen kaveri matkakassiin takas tullessa. Sen verran kivoja, pieniä ja somia ovat. Voisin laulaa laulua "Maijal oli karitsa..."
Helmikanat käyskenteli keskustan Ibis ravintolan edustalla.Minä en aiemmin ole ollut mitenkään erityisesti koiraihminen. Villa Karon kolme koiraa, Paula, Pumba ja Mikko, ovat jotenkin saaneet minut kuitenkin heltymään. Tämä länsi-afrikkalainen sekarotuinen (näin otaksun) paimenkoirarotu näyttää olevat ihmisen uskollinen ystävä. Mietin, miten he ymmärtävät olla lojaaleja tälle vaihtuvien valkoihoisten laumalle, mutta me ilmeisesti lepertelemme heille enemmän kuin paikalliset. Koirat seuraavat kaikkialle, varsinkin jos lähdemme kävellen useamman ihmisen porukassa johonkin lähistölle. Ne jolkottavat perässä rannalle, viereisiin ravintoloihin (ja odottavat maaten pöydän vieressä) tai markkinoille. Oikein nauratti kun katsoin terassilta naisen ja koiran matkaa rannalle. Nainen käveli ja pysähtyi, koira käveli perässä ja jäi hetkeksi ihan muina koirina odottelemaan, vähän niin kuin tyyliin ”eipä tässä mitään” ja vähän tämän jälkeen nainen jatkoi matkaansa ja koira hypähti pystyyn ja lähti perään.
Villa Karon koirat, Paula, Pumba ja Mikko valmiina odottamassa tehtäväänsä.
Malaria ja muita tauteja
Hyttynen on pienempi kuin meillä ja lähestyy salakavalasti nilkkoja illan hämäryyden laskeuduttua. Se ei inise samalla tavoin kuin suomi-veljensä, paitsi jäätyään saman verkon alle odottamaan hyvää hetkeä iskeä kinkkuun kiinni. Kuka niistä kantaa malariaa, on hankalaa arvioida. Niiden pistoilta ei myöskään voi täysin välttyä vaikka kuinka valelisi itseensä myrkkyjä. Lisäksi minulle on täysin mahdoton ajatus, että laittaisin edes illalla pitkää lahjetta tai hihaa päälleni. Yölämpötila on +28°C.
Nämä riiviöt kantavat Plasmodium-loisia.Malariahyttynen iski yhteen kanssasisareen. Tauti löysäsi mahan, nostatti kuumeen ja laski hänen energiatasonsa miinukselle. Potilas kävi saman kylän kuulemma varsin askeettiselta näyttävässä rannikkovartioston terveysasemalla otattamassa verikokeen. Muutaman tunnin jälkeen valmistunut tulos varmistui malariaksi. Seuraavana päivänä hän sai lääkettä suoraa suoneen parinkymmenen kilometrin päässä olevassa tasokkaammassa sairaalassa.
Malaria on täällä suuri vitsaus. Tauti on ehkäistävissä ja sitä voidaan hoitaa, mutta rahanpuutteessa useiden kohdalla täällä ei ole mahdollisuutta mennä lääkäriin tai ostaa lääkkeitä. Malarian aiheuttaa Anopheles-sukuun kuuluvan hyttysen pistosta vereen joutunut alkueläin. Tautia aiheuttaa ihmiselle neljä eri Plasmodium-loislajia. Hyttysen pistosta ihmiseen siirtynyt loinen kulkeutuu maksaan ja sieltä edelleen veren punasoluihin.
Malariaan sairastuu vuosittain noin 400 miljoonaa ihmistä ja heistä menehtyy ainakin miljoona. Suurin osa kuolleista on alle viisivuotiaita lapsia Afrikassa. Malariaa ei ole yrityksistä huolimatta saatu vähenemään. Sen esiintyvyys on itse asiassa levinnyt koko ajan laajemmille alueille. Malarialoinen on ovela ja kehittää pian itseensä lääkeresistenssin, joten lääkitys taudin estämiseksi on vaikeaa.
Mahataudit ovat myös suuri vitsaus. Itse olen välttynyt pahemmilta (koputan puuta), mitä nyt pari päivää oli täysin vetämätön ja hieman kuvottava olo. Pari kanssamatkaajaa taisteli lähes viikon täysin vetämättöminä salmonellan kourissa. Lavantautikin oli aikaisemmin vieraillut jossain vaiheessa Villa Karon asukkaalla. Hygieniataso on se, mikä se on. Pulloveden juonnilla ja käsien pesulla ei pysty välttämään kaikkia pöpöjä ja vitsauksia. Torilla kalat ja lihat ovat myynnissä ulkona kuumuudessa auringon alla. Ravintolan ruokien alkuperää, keittiön siisteyttä ja ruuan kypsentämisaikaa ei usein pysty selvittämään. Meillä on jääkaappi, mutta sähköt saattavat olla tunteja pois päältä. Ei siis auta kuin toivoa, että taudit karttaisivat ja kiertäisivät meidät kaukaa. Yhteisen aamupalan yleinen keskustelunaihe on erilaisten ruumiillisen toimintojen tai tuntemusten jakaminen. Tässä kohtaa yhteisöllisyys on voimaa. Ei tarvitse kipuilla yksin, joltain löytyy aina joku vinkki tai lääke apuun.
Lisää malariasta.
https://www.duodecimlehti.fi/duo92231
https://thl.fi/fi/web/infektiotaudit-ja-rokotukset/taudit-ja-torjunta/taudit-ja-taudinaiheuttajat-a-o/malaria
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti