Tie Villa Karosta eteenpäin, pois keskustasta, vie hiekkatielle, joka seuraa rantaviivaa. Rannalla on kalastajakyliä toinen toisensa vieressä. Rannalla on värikkäitä veneitä, osa levossa hiekalla, osa keikkuu meren aalloilla. Hiekka on punertavan ruskeaa, meri säihkyvän turkoosia ja rantaviivalla huojuu tuulen mukana palmuja tuoden tähän kylläiseen värimaailmaa voimakkaan, mutta heleän vihreän. Värit sointuvat harmonisesti toinen toisiinsa.
Hetken päästä olemme kannaksella. Oikealla puolella on meren vaahtopäät, vasemmalla puolella joki ja me siinä välissä. Näiden kahden veden väliin jää tien lisäksi muutama puurakenteinen talo ja kalastajien verkot. Huomion arvoista on useampi keko, joihin on kasattu roskia. Ranta itsessään näyttää varsin siistiltä.
Matkaamme pienellä kanootin näköisellä puuveneellä Mono-jokea pitkin matkataksemme Bouche du Roylle, kohtaan, missä joki päättyy ja loputon meri alkaa. Tämän matkan olisi voinut tehdä mopollakin, mutta kyllä pieni veneretkikin mukavalta tuntuu. Tämä reilun neljän sadan kilometrin pituinen joki laskee mereen Grand-Popon edustalla. Kanootissa meitä istuu neljä naista jonossa, toinen toistemme takana. Yksi mies meloo tätä joukkoa eteenpäin. Joki itsessään on leveä, joskin molemmat rannat näkyy. Ohitamme asumuksia ja uivia pikkulapsia, saattaapa joku meille myös heiluttaa. Joen reunamilla kasvaa mangrove metsää.
Pysähdymme kohtaan, mihin on rakennettu katos suojaamaan auringolta. Jokivesi on linnunmaitoa. Vedssä uiskentelee pikkukaloja, sellaisia puolen sormen mittaisia. Jos jonkinmoiset nilviäiset, ravut ja kotilot mönkivät hiakalla jättäen perässään havaittavan jäljen. Paikalle pörhältää myös kirjava porsasemakko kolmen poikasensa kanssa. Halajamme uimaan, porsaat ja naiset. Tulisiko tästä nyt se elokuva ”Uida porsaiden kanssa”. Idea elokuvasta on siis heitetty ilmaan.
Jatkamme matkaamme kävellen joen reunaa, välillä vedessä kahlaten. Maasto muuttuu ympäriltä pelkäksi hiekaksi. Ohitamme useamman miehen, jotka heittävät verkkoja veteen. Verkko on kasattuna käteen, se leviää leveälle kaarelle heitettäessä sen veteen ja saman tien verkko vedetäänkin jo takaisin. Saaliiksi on jäänyt kolme neljä noin 13 senttistä kalaa. Google ehdottaa kalojen kuuluvan rauskueväkalojen heimoon (moolgarda seheli). Sama operaatio jatkuu ja sanko odottaa täyttymystään.
Mitä pidemmälle kävelemme, sitä epäsiistimmäksi ranta muuttuu. Meri on heittänyt rannalle kaikkea muoviroinaa ja sälää, on hammasharjoja, shampoopulloja, kanistereita, potta ja voisipa prinssi myös metsästää prinsessojaan useamman kengän voimalla. Surullinen on näky ja sitä on hankala sivuuttaa, vaikka kauempana siintää meren valkoiset vaahtopäät.
Muovi on kirous merelle. Jo pelkästään muovipillin hajoamiseen menee 200 vuotta ja muovipullo voi kellua meressä jopa 450 vuotta. Muoviroskat eivät ole pelkästään esteettinen haitta. Ne vahingoittavat, tukehduttavat ja tappavat eläimiä. Yli 90% merilinnuista ja tutkituista merissä elävistä lajeista 240 lajin on todettu syöneen muovia. Lisäksi eläimet kärsivät muoviroskaan sotkeutumisesta ja kuristumisesta.
Lähde ja lisää tietoa: https://wwf.fi/uhat/merten-muoviroska/
Ranta on mitä moninainen muoviroskien kaatopaikka.
Määränpäässämme odottaa myös lohduton näky. Rannalla makasi kuollut valas. Tuulen alle jäädessä se levitti ilmaan niin ällöttävää mädän hajua, että yökkäytti ja oli vain parempi olla hetki hengittämättä ja kiiruhdettava pois kalman katkuista.
Myöhemmin kuulin, että valas oli nähty pari viikkoa aikaisemmin tässä jossain lähistöllä. Arveltiin, että näiden isojen eläinten eksymisellä näin rantaan on syynä Togon ja Beninin rajalla vuonna 2021 aloitetut toimenpiteet. Länsi-Afrikan maiden rantaviivaa syövyttää eroosio ja rantaviiva vetääntyy vuosittain jopa kymmeniä metrejä. Maa-alueita uhkaa katoaminen, mikä uhkaa koteja ja kaikkea infrastruktuuria, kasvillisuutta ja paikallisen väestön toimeentuloa.
Hollantilainen Boskalis yhtiö on saanut yli 63 miljoonaa euron sopimuksen yli 40 kilometrin pituisen rantaviivan suojelemisesta ja täydentämisestä Togon itärannikolta aina Grand-Popoon saakka Beninissä. Projekti sisältää dyynien korjausta, rantojen täydentämistä sekä suojarakenteiden ja patojen rakentamista, jotka osaltaan vähentävät merenpinnan nousun aiheuttamia tulvia. Nämä, periaatteessa luontoa suojelevat toimet, saattavat kuitenkin sekoittaa vesieläinten elinolosuhteita ja he ajautuvat väärille reiteille liian lähelle rantaa, missä ne eivät enää selviydy. Tämä oli paikallisten teoria valaan kohtalosta.
Lisää rantaviivahankkeesta:
https://earthjournalism.net/stories/coastal-erosion-in-the-gulf-of-guinea-despair-and-expectations-in-benin-and-togo
https://www.dredgingtoday.com/2022/11/20/boskalis-starts-work-on-major-coastal-protection-project-in-togo/
https://www.offshore-energy.biz/boskalis-wins-eur-63-5m-coastal-protection-contract-in-benin-and-togo/
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti