Villa Karolla on keskiviikkoisin ollut todellinen aktiviteettipäivä. Tarjolla on meidän suomalaisten lapsille kohdennettuja työpajoja sekä halukkaille englanninkielen kerho. Lisäksi naiskerho Comesta on kokoontunut paikan päälle pitämään omaa palaveriaan. Naiset ovat keskustelleen sosiaalisista, perheeseen liittyvistä asioista ja kokous päättyy useamman laulun ja tanssin sikermään. Paikalla on myös paikallinen naisryhmä, jotka punovat pihalla kaislamattoa ja -koria sekä suunnittelevat ruuanvalmistuskilpailua. Ilmoittauduin vapaaehtoiseksi ruokamaistajaksi ja saan naisilta hörsyvän naurun hyväksynnäksi.
Istahdan hetkeksi nauttimaan tästä mielettömästä naisenergiasta. Kokous on ohi ja vuorossa on virkistäytymisosuus. Naiset istuvat ympyrän muodissa laulamassa ja tanssimassa. Joku soittaa kilkattavaa rytmiä. Laulu kuulostaa vuoropuhelulta, on esilaulaja johon kaikki muut vastaavat laulaen. Sivustatarkkailija on huomattu ja siinä samassa minut on revitty keskelle kehää tanssimaan. Ei auta vastaan pyristelyt. Apua, tästä on todistusaineistona myös videonpätkä. Huoh. Rytmi on mukaansatempaava, mutta minulla on vielä pitkä matka päästä sisään tämän agbadza tanssiaskeliin. Lähinnä kyse on hieman kananlentoa muistuttavista käden liikkeistä ja kyykistyvistä kumarruksista.
Agbadza
Agbadza tanssi on alkujaan uuhi-kansan keskuudesta lähtenyt perinteinen ewe-sotatanssi. Uuhia asuu pääasiassa Länsi-Afrikan rannikkoalueilla Volta -joen etelä- ja itäpuolella Mono-joen ympärillä Beninin ja Togon rajalla sekä Nigerian lounaisosissa. Kouluttaakseen ja rohkaistakseen sotureitaan uuhet soittivat erilaisia sotatansseja, joista yksi oli nimeltään Atrikpui. 1920-luvun rauhanjaksosta lähtien tämä vakava tanssi muuttui hauskaksi ja viihdyttäväksi Agbadzaksi, joka on yleinen hautajaisissa, häissä sekä juhlissa. Osa perinteisistä ewe-tansseista on tarkoitettu vai tietyille ikäryhmille tai uskonnon rituaaleihin, mutta tähän tanssiin saa kaikki yhtyä.
Agbadza tanssissa on viisi liikettä:
1. Banyinyi, lyhyt johdatus rukoukseen jumalille ja esi-isille,
2. Vutsortsor, päätanssi,
3. Adzotanssi,
vähemmän energinen osuus, jolloin vain mestari saa rummuttaa sekä soittaa gankoguita
4. Hatsatsa,
sikermä gankogui ja atoke -instrumenttien kanssa rytmitettyjä pohdiskelevia lauluja,
joissa käsitellään ajankohtaisia, historiallisia sekä filosofisia aiheita.
5. Vutsortsor, loppuun toinen päätanssin kierros, joka saattaa kestää useita tunteja.
Uuhet pystyvät "puhumaan" rumpujensa kautta. Mestarirumpali voi esimerkiksi rummuttaa toisen muusikon tai tanssijan nimeä haastaakseen hänet. Tämä henkilö astuu esiin ja vastaa haasteeseen jollain liikkeellä. Tällä tavalla läsnä olevat ihmiset ovat leikkisästi vuorovaikutuksessa keskenään.
Lähteet:
http://www.african-music-safari.com/agbadza.html
https://www.awesometapes.com/agbadza/
https://ghanagoods.co.uk/ewe-dances-agbadza-dance/
Ilta
Olen näköjään ymmärtänyt hyttysverkon jotenkin väärin. Nääs jossain vaiheessa köllötellessäni sängyssäni huomaan, että hyttysverkon alla olen sekä minä että kaikki kulmakunnan sääsket. Ilta on saapunut huomaamatta ja olen unohtanut laskea verkon alas, enkä olen työntänyt verkon reunoja patjan alle. Sääsket ovat pienempiä kuin meillä eivätkä ne pidä korvanjuressa samanlaista ininää, mutta ne kyllä löytävät nilkan, tekevät temppunsa ja saavat aikaan hetken kohollaan olevan möllyskän.
Terassilla törmään togolaisen ystäväni, jolle naureskelen omaa ”hyttyshäkkiäni”. Hän ottaa herrasmiehen tavoin asian hoitaakseen. Menee huoneeseeni, ottaa myrkkypullon käteensä ja spreijjaa huoneen ja verkon aluksen pahanhajuisella aineella. Tämän jälkeen huoneen sääsket ovat takuuvarmasti kupsahtaneet, mutta en huoneessa viihdy minäkään. On siis aika syödä ananasta ja hibiscus mehua (bissap) verannalla ja odottaa myrkkyjen laskeutumista.
Luonnon antimia
Ananas on makeampaa kuin meillä, eikä se riko suupieliä tai kutkuta ikeniä niin kuin Suomeen raakana tuodut lajikkeet tekee. Bissap on vahvan makuista hibiscuksen (kiinanruusun, (bissap rouge) lehdistä ja vedestä tehtyä mehua. Se on vahvan punaista ja jättää juotuaan ylähuulelle piimän tavoin punaiset viikset. Mehu on herkullista ja lisäksi myös terveellistä. Googletan ja ymmärrän, että tätä mehua kannattaa juoda täällä kunnon kuuri, sillä verenpaine laskee, aineenvaihdunta paranee ja suolisto pysyy kunnossa. Talon keittäjä Yvette keittää sitä liedellä isossa peltisessä paljussa.
Täällä hedelmät otetaan puista, ei tölkeistä - ja hedelmiä on tarjolla koko ajan.
Miehet kapsahtavat nopeasti ylös pihan palmun latvaan hakemaan isoja kookospähkinöitä ja hujauttavat taidokkaasti toisella kädellä kookoksesta kiinni pitäen isolla viidakkoveistä muistuttavalla sapellilla pienen siivun pähkinästä pois. Tällöin pähkinään muodostuu suuaukko, josta kookoksen sisässä olevan mehun voi nauttia. Tämän juotuaan”sapellimiehet” halkaisevat pähkinän ja kookoksen lihan voi kaivertaa hyödyntäen lusikkana alussa poistettua ”kookoksen kantta”. En ole ihan varma, kuuluuko kookosvesi ja sen liha suosikkeihini. Kun joukkoon turauttaa hieman sitruunaa, maku paranee. Muuten maku on mieto ja muistuttaa lähinnä hieman mahlaa. Sama kookoksen lihan kanssa. Suuhun ei tule sitä Bounty suklaapatukan kookoksen makua – hm... johtuisikohan suklaan puutteesta 😜.
Koulun pihalla oli suuri mangopuu. Sinne hiivin kuukauden päästä keräämään satoa. Parhaillaankin mangoja saa, mutta ne ovat makeudestaan ja herkullisuudestaan huolimatta hieman syisiä, joten jokainen hampaankolo on täynnä mangonvihneitä sen syötyään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti