Ensimmäisen viikon lopulla lähdimme yhdessä muiden residenssiläisten kanssa retkelle Ganviesiin, Beninin suosituimpaan turistikohteeseen.
Ganvie on Nokoué-järvessä sijaitseva veden päälle rakennettu alue lähellä Cotonouta. Tämä Afrikan Venetsia on Afrikan laajin paaluille rakennettu kylä. Paalukaupunki on listattu vuonna 1996 Unescon maailmanperintökohteeksi. Sen historia alkaa yli 400 vuotta sitten orjuuden aikakaudelta. Tällöin tofinu-heimon ihmiset pakenivat epätoivoisesti Fon- ja Dahomey-valtakuntien sotilaita, jotka vangitsivat ihmisiä ja myivät ne portugalilaisille kauppiaille. Uskonnolliset syyt estivät Foneja taistelemasta pyhällä järvellä, joten laguunista tuli tofinujen paratiisi. Ganvié on fonin kielen sana ja se tarkoittaa kirjaimellisesti "olemme selvinneet".
Ganvien paalukaupunkiin pääsee pelkästään veneillä. Neljän kilometrin venekyydin jälkeen saavuimme kylän keskustaan ohitettuamme sitä ennen useita kalastuaslueita, kalastajia ja asuinrakennuksia. Oppaamme kertoi koko matkan faktoja ja historiaa alueesta.
Miehet ovat kalastajia ja naiset myyvät kalat. Jokaisella kalastajalla on oma määrätty alueensa, mistä he saaliinsa saavat. Suistosta löytyy myös pieniä majoja, joissa voi vartioida, ettei rosvoryökäleet käy varkaissa. Järviveden ollessa matalalla joulukuusta toukokuuhun nousuveden aikaan merivesi virtaa järveen päin. Sadekauden aikana järvi on suolaton.
Kylän väkiluku tällä hetkellä on noin 30 000 henkilöä. Koko alueelta löytyy yhteensä noin 3 000 rakennusta, joista suurin osa nousee suoraa vedestä pelkkien pylväiden päälle. Kulkeminen rakennuksista toiseen tapahtuu kapeilla kanooteilla.
Alueelle on tehty myös keinotekoisia saaria, joista yhdelle on rakennettu kyläkoulu. Sen ja asuntojen lisäksi alueelta löytyy kaikki tarpeellinen, kuten posti, pankki, sairaala, kauneussalonki, kirkkoja ja moskeija. Yhteisö on omavarainen. Kalastamisen lisäksi elinkeino tulee nykyään matkailusta, ravintoloista ja matkamuistomyymälöistä.
On sunnuntai. Koska päivä on vapaa, tunnelma on rauhallinen. Sunnuntai oli kirkkopäivä. Ihmiset meloivat siisteissä ja komeissa vaatteissa kohti kirkonmenoja. Yhden seurakunnan väki oli pukeutunut valkoisiinsa.
Pysähdymme matkamuistomyymälässä, mutta pidättäydyn ostamisessa. Jään hetkeksi katsomaan, kun tämä maailma lipuu ohitse veneillään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti