Joskus menneen ja tulevan välille tarvitaan valtameri. Ei sen vuoksi, että pakenisi, vaan siksi, että saisi hetken uudessa ympäristössä rauhassa miettiä, kuka on ja mitä elämältään tahtoo. Tästä lähtökohdasta syntyi kipinä pitkän harmauden keskelle. Valtameri löytyi jo seuraavana päivänä havahtuessani samana päivänä olevaan Villa Karon residenssin deadlineen. Siitä pienestä kipinästä syntyi päivä päivältä kasvavampi valo - jotain positiivista, jota odottaa, jotain, mikä saa liikkeelle ja toimimaan. Valo, johon konkreettisesti heräsin sinä aamuna, kun matka oli konkretisoitumassa.
Ennen matkaa
Alotin kertaamaan Duolingossa ranskan kieltä. Kertaamaan siis sitä vähää, mikä ei aikanaan tarttunut päähän. Vanhat ranskan kirjat olisivat nyt olleet poikaa, mutta vaikka tuntuu, että olen säilyttänyt ja raahannut perässäni kaikkea menneisyyteen liittyvää, ei ranskan kirjat hypänneet vastaan. Nyt siis toistelen kissaa, koiraa ja hevosta Duolingossa ja olen silmiin nähden iloinen pienten ukkeleiden hypellessä kuvaruudulla taputtaen käsiään yhteen minua kehuen.
Huoh. Tästä on pitkä matka oikeaan kommunikaatioon.
Jos jonkinmoista muistilistaa on tullut kirjoitettua tätä matkaa silmälläpitäen;
omat, äiti, työ, apurahat, opinnot, asunto, auto, matka, lääkkeet, tekniikka...
Loppuvaiheessa olen aika tyytyväinen itseeni, että suurimmassa osassa listasta on rasti ruudussa toivomastani suorituksesta.
Onko matkakuumetta, kysyi joku?
Aika ihmeellistä, mutta ei oikeastaan. Aloitin pakkaamiset, siivoamiset , rokotukset ym matkaan liittyvän jo hyvissä ajoin. Ainut todella hermostusta tuottanut asia oli tekniikka, oikeiden ohjelmien lataaminen ja toimiminen.
Kuin kuormakameli, minä lähdin matkaan.
Yksi ihminen, 4 x matkapakaasia = 68 kg
(eli runsaasti, 16 kg, ylimääräisiä kiloja)
Kiitos siis äärimmäisen myötätuntoiselle virkailijalle, joka suostui katsomaan tätä sormien läpi.
1) Laukku: 26 kg (ruumaan)
Jalusta (1 1so, 2 pientä) , kuvausvalo, valokuvanäyttely
(16x kuvaa), 40 T-paitaa
2) Laukku: 23 kg (ruumaan)
Muovipussillinen vaatteita, mieletön kasa lääkkeitä, saniteettitarvikkeet
3) Rinkka 13 kg
2 x videokamera, 2 x padi, 2 x objektiivia, animointivälineitä, kovalevyjä
4) Kameralaukku 6 kg
Kannettava tietokone, 2 x valokuvakameraa, kovalevy
Kiitos
Tampere Jazz Happening,
Tampereen Sävel ja
Tampereen Teatterikesä
T-paidoista.
Ne jaetaan, jahka aika on otollinen
ja projektit siinä vaiheessa.
Matkapäivä
Tänään meni sisään kolmas vai oliko se jo neljäs malariapilleri. Mitään sivuoireita ei tähän mennessä tullut, joten samoilla lääkkeillä mennään matkan loppuun ja vielä vähän pidempäänkin. Sivuoireiksi oli mainittu nääs hulluus, mutta jonkinasteisena se kuuluu jo omaan normivarustukseen, joten tällä mennään. Minulle kyllä tarjottiin myös ajatusta, että jos nämä yhdessä jotenkin sulkisivat toinen toisensa pois. No, tätä voi tarkkailla sitten matkan jälkeen.
Kuinka kauan lento kesti – määrittelisin ajan viiden elokuvan mittaiseksi. Nyt on päivitetty parin vuoden uutuudet. Olipa joukossa myös The Woman King, mikä kertoo silloisessa Beninissä olleista naissotureista.
Koneen laskeuduttua vaatteet imeytyvät kiinni ihoon. On keskiyö. Ilma on kuuma ja kostea. Villasukat lenkkareissa on liikaa. Ohut pikähihainenkin on liikaa puhumattakaan shaalista, jonka olen kietonut hartioilleni Suomesta lähtiessäni.
Lentokenttä on keskustassa. On niin pimeää, etten näe maisemia. Vasemmalla puolella, syvässä mustuudessa, on kuulemma meri – ihan siinä käden kosketeltavana. Asfaltti vaihtuu hiekkatieksi. Olemme pian perillä tämän yön määränpäässä. Kello on jo seuraavan vuorokauden puolella. Mietin, onko hotellin väki hereillä tullessani. Ulkopuolella istuva hotellivahti herää saavuttuamme ja komentaa kollegansa paikalle. He auttavat minun pakaasini neljänteen kerrokseen. Minulla ei ole antaa mitään miehille kiitokseksi.
Uni ei meinaa tulla ihan hetkessä vaikka on totaalisen väsynyt. Ilmastointi on päällä ja muistan, etten ole koskaan moisista apparaateista pitänyt. Ilman sitä olisi kuitenkin todella tuskaista. Kaivaudun lakanan alle ja jossain vaiheessa olen siirtynyt muihin ajatuksiin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti