25.5.2014

Hemmottelua, hoitoja ja kiinalaista lääketiedettä


Kolotuksia ja rentoutusta

Selkä on vihoitellut viimeisten viikkojen ajan. Onneksi jokapuolelta löytyy onneksi huokeita hierontapaikkoja. Kiinalainen hieronta poikkeaa meillä totutusta tyylistä aika tavalla. Öljyä tai rasvaa ei käytetä ja otteet ovat voimakkaammat. Välillä tunnen kyynärpään mulvaavan kipeitä paikkojani. Öljyhierontaakin löytyy, mutta se on kuusi kertaa kalliimpaa kuin muut listalla olevat hierontamuodot. Vierailtuani useilla paikkakunnilla erilaisissa hierontapaikoissa löysin vihdoin myös kiinalaisen lääkäriaseman kaikkine erilaisine hoitoineen.

Useimmissa hierontapaikoissa ei ole englanninkielistä hoitolistaa. Niinpä osoitan selässäni paikkaa, mikä vihloo ja toivon henkilökunnan ymmärtävän, mitä tarvitsen. Useissa paikoissa he tarjoavat kyllä kyllä kalleinta hierontaa, joten näytän sormellani huokeampia vaihtoehtoja. Monesti olen siis ostanut sian säkissä uskoen kuitenkin ainakin rentoutuksen voimaan.

Asuinseutuni ympäristöstä löytyy ainakin viisi hierontapaikkaa. Yleensä hierontaan pääsee heti, jahka vain kävelee ovesta sisään. Kynsiaseman pojat taas hätyyttävät paikalle hieronnan ja lähettävät sitten tekstiviestin ”sisar Maikille”, kun hoito on mahdollinen. Tämä tapahtuu yleensä noin tunnin sisällä siitä, kun olen käynyt kurkkimassa heidän ovellaan. Tarjolla on teetä tai kahvia odotellessa. Lääkäriasemalle taas saa matkustaa 10 metroaseman verran, mutta se on ollut ehdottomasti hyvä kokemus.


Ashiatsu hieronta

Muutaman kerran tässä hieronnan lottoarvonnassa sormeni on osunut hierontaan, joka tapahtuu pitkälti jaloilla. Makasin siis ihan normaalisti hierontapöydällä. Ensimmäisen kerran olin hieman ihmeissäni, kun mamma kipusi päälleni ja asteli selälläni. Istuipa kerran mamma selälläni pyörittäen takapuoltaan - olisiko kyseessä ollut persuushieronta vai mitä. Yritin etsiä netistä tästä tietoa, mutta hakusanat johdattivat minut aivan toisaalle... Mutta kyllä, minä olen ollut hieronnassa, enkä missään epämääräisessä paikassa. Minun persuukseni ei saanut kohdalleen mitään epämääräisiä kosketuksia.

Harmi, ettei siinä mahalla maatessaan pysty seuraamaan, mitä hieroja tekee. Ihmettelen, miten mamma pysyi selässäni, sillä katossa ei ollut mitään tankoja, joista hän olisi pitänyt kiinni. Jotenkin henkilökohtaisesti kuitenkin pidän enemmän hieronnasta, joka tehdään käsin. Seuraavalla kerralla yritän kyllä selittää, että haluan hieronnan mieluummin käsillä tehtynä kuin kävellen.

Perinteiset jaloilla tehty Ashiatsu on hierontamuoto, jota buddhalaismunkit ovat harjoittaneet vuosisatoja. Hieronta perustuu myös perinteisen kiinalaisen lääketieteen. Hieroja kävelee potilaan selällä, käyttäen jalkoja kohdistamaan selässä olevia pisteitä eri paineilla. Hieronnassa hyödynnetään puristusmanipulointia manipuloiden kehon meridiaaneja, kehon positiivisten ja negatiivisten energioiden polkuja, jotka liittyvät kehon eri osiin.


Jalkahieronta


Perinteinen kiinalainen jalkahieronta koostuu jalkakylvystä ja sen jälkeisestä jalkojen käsittelystä jalkapojasta pohkeisiin. Hoito alkaa yleensä jalkojen liottamisella kuumassa vedessä, johon on laitettu yrttiteepussi. Useissa paikoissa saa jalkojen liotessa paljussa lyhyen yläselän hieronnan. Tällöin hierottava istuu pienellä jakkaralla jalat saavissa. Tämän jälkeen hierottava siirtyy mukavammalle lepotuolille.

Jalat nostetaan vedestä vuorotellen ja kuivataan pyyhkeellä. Hieroja kietoo toisen jalan pyyhkeeseen kuin muumion ja alkaa hieroa vapaaksi jäävää jalkaa. Hierontaan käytetään paksua rasvaa. Hieronta on järjestelmällistä ja etenee jalkapohjan eri kohdista kohti varpaita. Hieroja työntää sormia pitkin jalkapohjaa ja painelee jalan Kuuluu naksahdus. Kun molemmat jalat on hierottu, jalat kiedotaan kuumiin pyyhkeisiin. Tämän jälkeen hieroja siirtyy käsittelemään sääriä ja pohkeita. Otteina on vaivaaminen, silittäminen ja hakkaaminen. Pikku läsäytyksistä kuuluu kyllä kumea ääni, mutta hoitolasta ei tarvitse pelätä lähtevänsä mustelmin.

Jos kipu tuntuu erityisesti jossain osaa jalkaa, uskotaan, että siitä pistettä vastaavassa ruumiinosassa on jotain ongelmaa. Jokaiselle ruumiinosalle on siis oma pisteensä jalkapohjassa. Useissa paikoissa jalkapohjan kartta on esillä huoneentauluna.

Ensimmäisellä kerralla otin jalkahieronnan joskus aikoinaan Taiwanissa. Vieressäni istuva nainen istui hoitotuolissaan kasvot täysin tyynenä. Minä taas vääntelin naamaani kivusta ja rentoutumisesta ei ollut tietoakaan. Hieroja oli ennen hoidon alkamista antanut käteeni kuvan jalkapohjista, jossa selitetään eri pisteiden merkitys ja mihin ne vartalossa viittaavat. Hieronnan edetessä kysyin hoitajalta, olenko kenties kuolemassa pian, sillä tuntui, ettei vartalossani ole tervettä kohtaa. Vääntelehdin lähinnä tuskasta. Nykyään kuitenkin kivuliaisuus on vähentynyt ja voin jopa sanoa nauttivani käsittelystä.






”Kalanpussaushoito” | Kiss fish pedicure

Pinyaossa kokeilin aivan toisenlaista hemmottelua, joka olisi toiminut myös nauruterapiana. Hoidon nimi oli suutelevat kalat (kiss fish pedicure). Jalat laitettiin akvaarioon, missä pikku kalat (Garra rufa fish) iloisesti odottelivat herkkupalaansa. Heti jalkojen sukellettua veteen kalat syöksyivät parvena kohti kohdettaan alkaen järsiä kuollutta ihoa jalan pinnalta. Kalat olivat onnellisia ja maha pömpöllään, itseä nauratti ja jalat olivat lopulta pehmeät kuin vauvan peppu. Ajattelin, että tämä se vasta helppo business-idea on; hommaa akvaario ja kalat, tämän jälkeen kaikki onkin sitten ilmaista, sillä ihmiset maksavat siitä, että saavat ruokkia kaloja. Ovelaa.

Jälkeenpäin luin valitettavan ikäviä uutisia kyseisestä ”hoitomuodosta”, joten taidan jättää tämän nauruterapian seuraavalla kerralla väliin. Englannissa olivat nääs ottaneet testejä ja saaneet tuloksia, jotka olivat terveydelle haitallisia. Kalat nimittäin kantavat useita bakteerikantoja, jotka voivat aiheuttaa pehmytkudoksen infektioita. Britannian terveysviranomaiset varoittivat edelleen, ettei ihmisten, joilla on avohaavoja tai ihon leikkauksia, jokin sairaus, kuten diabetes, AIDS tai syöpä tai korkea ikä pitäisi mennä kalojen jalkahoitoon.

Huh. En kuulu tuohon listaan, joten olen ehkä turvassa. Jalkani iho on ikääntynyt vauvavaiheesta takaisin ”normaaliin” - ja taidan unohtaa edellisen liikeidean.



Kiinalainen lääkäriasema ja hoidot



Perinteinen kiinalainen lääketiede on yksi vanhimmista edelleen käytettävistä hoitomuodoista lääketieteen historiassa. Ensimmäisiä viitteitä hoidoista on kirjattu jo kaksituhatta vuotta ennen meidän ajanlaskumme alkua. Kiinalainen lääketiede perustuu Daoistiseen uskomukseen, että elämme universumissa, jossa kaikki liittyy kaikkeen. Mieltä ja kehoa ei tarkastella erikseen, vaan osana yhtenäistä energinen järjestelmää. Myös elimet ja elinjärjestelmän ovat osana tätä kokonaisrakennetta, jotka yhdessä pitävät yllä kehon toimintaa.

Jo ensimmäisen viikon aikana bongasin kaupungilla kävellessäni yhden kiinalaista lääketiedettä harjoittavan sairaalan. Pienten tutkimusten jälkeen sain käsiini osoitteen akupunktio-paikkaan, joka osoittautui samaksi lääkäriasemaksi.


Astuessaan ovesta sisään oli sisällä toisessa maailmassa. Tunnelma oli jotenkin hieman mystinen ja samalla myös aikahyppy jonnekin kauas historiaan. Paikka oli tummanpuhuva ja koristeltu erilaisin kiinalaisin merkein. Ilmassa leijui voimakas tunnistamaton tuoksu. Työntekijät pussittivat virkapuvuissaan erilaisia ainesosasia, joita en pystynyt nimeämään. Keskellä huonetta oli neitonen sairaanhoitajan hilkka päässä informaatiotiskin takana. Kiinaan jonkin verran puhuva jamaikalais-ystävättäreni lähti kanssani tälle seikkailuille. Hänen kielitaitonsa avulla saimme rekisteröidyttyä lääkäriaseman asiakkaiksi ja maksettua 10 yuanin hintaisen sairaalakortin. Tämän jälkeen meidät viitottiin ulkokautta toiseen tilaan.


















Odotustilan neito viittoi meitä eteenpäin käytävään, jonka perältä löytyi huone hoitosänkyineen. Lääkäri vastaanotti meidät siinä ison hoitohuoneen nurkassa, missä oli pöytä ja tietokone. Minä valitin selkääni ja mahaani. Lääkäri teki muutaman hierontaotteen aloittaen niskastani ja käyden siinä istuessani läpi selkärankani. Tämän jälkeen hän tunnisteli sormillaan pulssin ranteestani, otti esiin taskulampun ja pyysi minua avaamaan suuni. Heiluttelin kieltäni eri asennoissa hänen tarkkaillessaan tilannetta. Edellisellä lääkäriaseman kierroksella lääkäri tarkasteli myös silmämunani.

Olin päättänyt olla avoin kaikille hoitomuodoille. Sanottakoon tässä vaiheessa, että olen aina ollut neulakammoinen ihminen, joten akupunktio on ollut aiemmin ehdottomasti kokeilujeni ulkopuolella. Nyt kuitenkin päätin totella herra tohtoria hänen tuomiossaan.


Onko kolotusta?



Mitä kieli kertoo?



Pään käännös ja yhtäkkinen nosto, rysähdys, kipu ja euforia.



Resepti ja aseet kolotukseen.



Lääkäri ehdotti minulle kymmenen kerran akupunktio- ja hierontasessiota sekä viikon kiinalaisten rohtojen kuuria. Hän myös huomautti, ettei minun pitäisi nauttia mitään kylmänä. Hyvästi siis jääpalat lasissa tai jäätelö (joka myös muista syistä on periaatteessa kiellettyjen herkkujen listalla.) Otin puolet hoitokerroista ja koko lääkekuurin. Tohtori kuunteli valitukseni ja kirjoitti paperille erilaisia aineyhdistelmiä (näin ainakin ajattelin niiden olevan) ja grammamääriä. Marssimme näiden lappusten kanssa takaisin vastaanottoaulaan ja maksoimme koko lystin. Hinta oli vajaa 1500 yania eli noin 200 €. Rohtojen tekemiseen kuulemma meni noin kaksi tuntia, joten saisin ne poistuessani hoidoista. Sain käteeni kertakäyttölakanan ja paketillisen neuloja.

Kukin hoitokerta kesti kaksi tuntia. Siihen kuului siis akupunktio, hieronta ja kuppaus. Huoneessa olijoiden määrä vaihteli parista pariinkymmeneen. Paikalla oli yksi lääkäri, jonka tehtävänä oli laittaa akupunktioneulat sekä neljä hoitajaa, jotka hieroivat ja kuppasivat. Ensimmäisen kerran jälkeen sain mukaani pussillisen lääkkeitä.

Akupunktio

Tämä oli ehdottomasti ensimmäinen akupunktiokokemukseni. Ajattelin pitää visusti silmät kiinni koko hoidon ajan. Lopulta päätin kuitenkin raottaa silmiäni katsomaan ja kohottamaan varovasti päätäni tutkiakseni, miltä näytin.

Ensimmäiset neulat lääkäri laittoi minun istuessani. Ne laitettiin molemmille puolille niskaan. Tämän jälkeen menin varovasti makuulle niin, että neulat jäivät molemmille puolille tyynyä. Vuorossa oli päänseudun neulottaminen. Sain yhden neulan silmieni väliin ja ainakin kolme eri puolille päälakea. Lääkäri siirtyi laittamaan useampia neuloja mahan seudulle. Tämän lisäksi sain neulat molempiin käsivarsiini sekä polvien alapuolelle. Lääkäri asetti lämpölampun yläpuolelleni osoittamaan paljasta mahaani. Hän käänsi kelloa, joka tikitti vieressäni mitaten aikaa. Olisiko maannut siinä puolisen tuntia.

Olin voittaja. Minä olin neulakammoisena antanut laittaa itseeni pystyyn neuloja, jotka seistä tököttivät minussa kuin neulatyynyssä konsanaan. Eikä se oikeastaan käynyt kipeää. Nipisti vähän. Lääkäri muisti sanoa rentoudu sekä kiinaksi että englanniksi. Ja minähän rentouduin. Lämpölampun ja neulojen vaikutus levisi kehooni. Tunsin painuvani syvemmälle ja syvemmälle. Kuulin ympärilläni olevat äänet, mutta vajosin jonnekin kaukaisuuteen kunnes lähes leijuin.

Akupunktio on ollut Kiinassa hoitomuotona jo yli 3500 vuotta. Perinteisen kiinalaisen lääketieteen mukaan ihmisen kehossa on olemassa peräti 2000 akupunktiopistettä, jotka yhdistyvät vartalossa 20 (12 yleistä ja 8 toissijaista) eri reitillä eli meridiaaneissa. Nämä meridiaanit kuljettavat energiaa (qi) kehon pinnan ja sisäelimien välillä. Jokaisella pisteellä on erilainen vaikutus energiaan, joka kulkee sen läpi.

Qi:n uskotaan auttavan kehon toimivuuden säätelyssä. Siihen vaikuttavat vastakkaiset voimat, yin ja yang , jotka edustavat positiivista ja negatiivista energiaa sekä maailmankaikkeuden voimia ja ihmisen elimistöä. Akupunktion uskotaan balansoivan ihmisen kehossa olevan yin ja yang. Tämä taas mahdollistaa qi:n normaalin virtauksen vartalossa palauttaen terveyden sekä mieleen että ruumiiseen.

Erään teorian mukaan akupunktio stimuloi hermostoa. Toisen teorian mukaan akupunktio tuottaa kehoon endorfiinia, jotka taas vähentävät kipua. Maailman terveys organisaatio, WHO, on tunnustanut akupunktion useiden vaivojen hoitokeinona. Järjestön mukaan se sopii muun muassa niveltulehdusten, unettomuuden, niska- / hartia kivun; emotionaalisten ja psykologisten häiriöiden; verenkiertohäiriöiden; hengityselinten sairauksien, ruoansulatuskanavan sairauksien ja alkoholi- , nikotiini- sekä huumeriippuvuuksien hoitoon.





Tuina -hieronta

Hieronta alkoi myös istualleen. Hieroja kävi läpi äärimmäisen huolellisesti, sentti sentiltä, jokaisen kohdan niskasta. Hän otti pääni käsiensä väliin, käänsi päätäni, KRUKS, kauhea räsähdys kaikui pääkopassani. Uuuh … ja helpotuksen huokaus. Hierontaan kuuluu saman alueen vaivaamista ja vatvomista – kuin kaulimella leipoisi. Välillä hieroja pysähtyi ja vain painoi jotain tiettyä kohtaa pitkän aikaa. Hetkittäin tuntui, että lähtee taju, kunnes joku kohta vartalossa selvästi antoi periksi, kipu helpotti ja lähes euforinen olo valtasi tajunnan. Niskan hieronnan jälkeen siirryin makaamaan hoitopöydälle. Tarjolla oli jälleen vaivaamista, yllättäviä vetoja ja räsähdyksiä, painamisia ja kipua joka tuntuu ensin vievän järjen, mutta mitä pidemmälle kipua kesti vartalo antoi tavallaan periksi, nytkähti ja olo helpotti.

Tuina on yhdistelmä hierontaa, akupainantaa ja muita kehon manipulointikeinoja. Tuinassa hierontakeinona on muun muassa vaivaamien, painanta, puristelu sekä erilaiset liikeradat ja hieronta. Hoidon aikana painetaan akupisteitä, käsitellään lihasryhmiä tai hermoja poistaen kehosta tukoksia, jotka estävät vapaata qi:n (energian) virtausta. Hoitaja yrittää avata kehon portteja ja saada energiaa liikkumaan lihaksissa ja meridiaaneissa. Hoito perustuu samaan kiinalaisen lääketieteen perinteeseen kuin akupunktiokin.

Akupainannassa ihmisessä olevia energiapisteitä stimuloidaan painamalla. Näiden pisteitä aktivointi voi vapauttaa endorfiineja, joka lievittää kipua. Kun endorfiinien vapautetaan, kipu eristetään, jolloin veren ja hapen virtaus kasvaa. Näin lihakset saadaan rentoutumaan, jolloin myös parantuminen edistyy. Akupainantaa itsessään voi tehdä myös itselleen, jahka tuntee oikeat akupisteet. Tuinan sanotaan auttavan sekä akuuteissa että kroonisissa tuki- ja liikuntaelinsairauksien hoidossa.


Kuivakuppaus

Lääkäriaseman hoidossa hieronnan jälkeen vuorossa oli vielä kuppaus. Kuppaus oli minulle tuttu jo Pingyaon matkalta. Kuppausta saadakseen ei tarvitse mennä lääkäriasemalla. Jokaisessa hierontapaikassa saa myös tämän käsittelyn.

Makasin mahallani hoitopöydällä selkä paljaana. Hoitaja tuli paikalle lasikuvut kilisten. Tuli poltti ilman pois lasikuvusta, joka kunnon äänen kera läsähti koti nahkaa tarrautuen tyhjiöimukuppina kiinni ihoon. Itse asiassa ensin olikin varsin äänekäs käsittely. Lasikuvulla käytiin läpi pikaisesti koko selkärangan seutu – kupu painettiin kiinni ihoon ja otettiin saman tien pois ja siirrettiin seuraavaan paikkaan kunnes viimeinen imaisu tarttui olkapäähän. Tämä hoitotapa sai aikaan varsin äänekkään lätinän, kun kuvut tarttuvat ja irtosivat ihosta. Sain selkääni kahdeksan läpimitaltaan noin kuuden sentin mittaista lasikupua. Siinä ne lasit sitten roikkuivat tarrautuneena ihoon kuin iilimadot konsanaan. Hierojani totesi minulle (englanniksi), ettei sopisi liikkua. Lupasin hänelle pyhästi, etten lähde karkuun lasien roikkuessa paljaalla selälläni. Lasin aiheuttama tyhjiö sai aikaan kiristävän tunteen. Aluksi tunne oli varsin helvetillinen. Se kiristi ja tuntui oudolta. Hetken päästä tunteeseen kuitenkin tottui ja joinain kertoina olo on ollut jopa muuttunut miellyttäväksi. Tällöin lämpö on levinnyt koko kehoon ja euforia laskeutunut vartaloon. Kuppauksen jälkeen selkä näyttää varsin mielenkiintoiselta. Selkäni on joka kerta täynnä pyöreitä mustelmia. Olkoon tämä vaikka hetkellinen tatuointimuoti, kunnes mustat pyörylät haalenevat. Ihan heti ei kuitenkaan tee mieli laittaa bikineitä päälle ja lähteä rantsuun – joskaan sellaista ei Pekingistä löydy. Kerroin kokemuksestani eräälle kiinattarelle ja näytin selkääni. Hän totesi jälkien kertovan siitä, että minulla on vartalossani jotain vikaa.

Kuppaus on ikivanha kiinalainen vaihtoehtoinen on hoitomuoto, jossa iholle aiheutetulla imulla uskotaan vilkastuttavan verenkiertoa. Kuivakuppaus eroaa suomalaisesta kuppauksesta siinä, ettei verellä ole toimituksen kanssa mitään tekemistä. Tässä kuppauksessa imun avulla iho vedetään ylöspäin luomalla kuppiin alipaine. Tapoja on useita, mutta täällä olen nähnyt heidän lorauttavan kuppiin alkoholia, jonka he tuikkaavat pikaisesti tuleen. Kun tuli on palanut kuppi siirretään ylösalaisen pikaisesti iholle. Tuli polttaa hapen kupista ja alhaisen ilmanpaineen ansiosta kuppi tarrautuu ihoon kiinni ja nostattaa ihoa kupin sisälle. Kuppi pysyy paikallaan viidestä viiteentoista minuuttiin. Hoidon päätyttyä ihoon jää kupin läpimitan kokoinen punaisesta mustaan oleva pyörylä. Väittävät, ettei sen pitäisi olla kipeä mustelma, mutta viime kerralla ihoni jäljet olivat syvänmustat ja alue oli kosketusarka vielä seuraavanakin päivänä. Hoitoa on käytetty kivun lievitykseen, turvotuksen poistamiseen ja muun muassa syövän, hengityselinsairauksien ja ruuansulatushäiriöiden hoitoon. Sen uskotaan avaavan ihon huokosia, joka stimuloi verenkiertoa ja hajoaa esteitä, jolloin kehossa olevat toksiinit pääsevät pois. Länsimaissa hoidolle ei ole kuitenkaan löydetty tieteellistä todistetta.





Rohdot


Ensimmäisen hoitokerran päätteeksi sain mukaani pussillisen lääkkeitä. Palasin takaisin ensimmäiseen rakennukseen niitä hakemaan. Minut viitottiin menemään kellarikerrokseen noutamaan rohtoni. Kurkistelin eri huoneisiin ja ihmettelin paikan tunnelmaa. Lopulta löysin huoneen, minkä seinässä oli pieni luukku. Luukun toisella puolella oleva mies otti vastaan maksukuittini ja antoi minulle pussillisen ostamiani lääkkeitä. Muovipussi oli polttavan kuuma. Se sisälsi neljätoista vakumoitua parin desin kokoista muovipussia, jotka sisälsivät jotain ruskeaa hyytelöä tai nestettä. Kiitin itseäni siitä, että olin päättänyt ottaa kuurin vielä täällä ollessani enkä vasta Suomeen lähtiessäni. Tätä painavaa nestelastia nääs olisi täysin mahdotonta kuljettaa matkalaukussa kotiin. Lisäksi en ole varma, päästäisikö tulli minua läpi tämän aarrelastin kanssa. Useassa yhteydessä puhutaan yrttilääkkeistä, mutta kiinalaiseen lääketieteeseen suuntautuneissa kaupoissa myydään myös erilaisia kuivattuja eläimiä lepakoista toukkiin ja kilpikonnan kuoriin. En siis ole varma, mitä pussini sisältää. Ohjeena oli nauttia pussillinen aamuin ja illoin, mielellään lämmitettynä.

Ensimmäisellä kerralla pussin avattuani minulla oli edessäni lautanen ja lusikka, sillä ajattelin sen olevan jonkinmoista hyytelöä. Pussin sisältö osoittautui kuitenkin nesteeksi, joten helpoin tapa nauttia sitä oli pieni reikä pussin yläkulmaan, pilli sisään ja imuksi. Maku oli erikoinen, mutta ei vastemielinen. Sitä piti makustella useaan kertaan. Olin maksanut pusseista lähes 400 yania eli lähes 50 €, joten olin päättänyt nauttia kuurin, maistui rohto sitten vaikka kuinka oudolle. Olen elämässäni kumonnut sen verran useita Fernet Brancoja, Unicumeja, Avernoita ja Jägermaistereita, että eiköhän tämänkin kumoaminen onnistuisi. Kun oikein yritän pohtia nesteen koostumusta pääsen lähimmäksi ajatuksesta juoda pillillä nestemäistä piparkakkutaikinaa. Ensimmäisten nautintakertojan jälkeen suolistoni murisi. Sen kummempaa väl
itöntä vaikutusta ei ole ollut havaittavissa.


Paria pussia vajaa lääkekuuri.


Pahaa vai hyvää?



Yhdellä kerralla lääkäriaseman lavetilla makasi herra, joka kuorsasi koko kaikukoppansa syvyydestä. Toisella kertaa verhon takaa kuului voihkintaa. Kuppaamisen napsahtelu on äärimmäisen yleinen ääni. Viimeksi lähtiessäni jäin katsomaan hetkeksi, kun potilas sai kuppauksen kasvoihinsa. Tuli roihusi pumpulitupon päässä ja lasikupu siirtyi paikasta toiseen pitkin miehen oikeaa poskea. Jäin vain miettimään, miltä hänen kasvonsa näyttävät, sillä kaikkien eri kuppausten jälkeen minun selkäni on musta.

Itse en pysty vielä sanomaan, olenko parantuntunut kaikista pikkuvaivoistani, mutta kokemuksena kaikki tämä on ollut mielenkiintoista.

19.5.2014

Muutamaan viikkoon mahtuu paljon tekemistä


Kiireitä ja vipinää



Uuuh, pari viimeistä viikkoa on ollut niin hektisiä, ettei ole ollut aikaa tuottaa blogi -tekstiä. Elämään on mahtunut kiinalaista nykytaidetta, musafestari, vappuloma, kansainvälisen lastenelokuva järjestön vuosikokous ja elokuvan kuvaukset.

Suomella on lähetystön toimistotilan lisäksi varsin mukavan näköinen residenssi keskellä Pekingiä. Siellä järjestettiin kiinalaisen nykytaiteen näyttely. Paikalla oli nuoret taiteilijat Kiinasta, Aalto yliopiston opiskelijoita, kiinalaisia taiteen ystäviä sekä suomalaisia kulttuuri-ihmisiä. Tajoilla oli viiniä ja pieniä hammastikkupurtavia.






Ylimmän kuvan keskeltä löytyy Kiinan Suomen suurlähettiläs
Jari Gustafsson vaimoineen.


Vappu on täälläkin vapaa. Itse asiassa tämä oli ainut kerta, kun huomasin viereisen työmaan seisahtavan edes yhdeksi illaksi. Eläköön sille. Neljän päivän vappulomaan mahtui kaupungissa kaksi musiikkifestivaalia. Ikävä kyllä säät olivat mahdottomat. Kauniiden ja lämpimien päivien jälkeen ilma kylmeni. Torstaina taivaanranta oli musta ja salamoiden välkyttämä. Katselin vesisadetta turvallisesti lähikahvilan ikkunasta ja olin iloinen, etten ollut lähtenyt rokkailemaan. Kun vuoroni sitten tuli, ilta päättyi liian aikaisin hiekkamyrskyn vuoksi. Se on varsin huikea näky, kun hiekka lentää vaakasuorassa ja ilma on samea. Kotiin päästyään toivoi lämmintä vettä, jotta sai hiekan pois ihan joka kolosta. Hiekka narskui hampaissa, joten hammasharjallekin oli käyttöä.







Tunnelmia mansikkajuhlilta ennen hiekkamyrskyä.
Juhlan ennenaikaisen päättymisen vuoksi kaikki rynnivät samaan aikaan ulos ja taistelu linja-autoista oli kiihkeä. Minun linja-autoni kotiin oli linja numero 666.



Viilentyneessä ilmassa kaupunki vastaanotti kansainvälisen joukon lastenelokuvaan ja -mediakulttuuriin liittyviä ihmisiä. Muutin viikoksi hotellimajoitukseen pohjois-Pekingiin. Ensimmäinen päivä oli vielä rentoa oleilua. Kiertelimme muutaman vieraan kanssa kaupungilla. Minä toteutin näille tapaamisille liittyvän rutiinin ja ostin kylpysuolaa sekä kasvonaamioita. Aioin löytää aikaa iltaisin omalle pienelle hemmotteluhetkelleni, jota voin toteuttaa vain näillä luksusmatkoillani.



Kävimme tutustumassa myös Unescon suojelulistalla kuuluvaan kesäpalatsiin. Minulle vierailu oli toinen, mutta alue on niin valtava, etten ollut käynyt aiemmin tällä puolella nähtävyyttä. Kesäpalatsi rakennettiin 1750 -luvulla. Sen tärkeänä elementtinä oli puutarha, jonka haluttiin ”väreilevän puhtaasti”. 1800-luvulla palatsi kohtasi useita hyökkäyksiä. Palatsin ehostamiseen käytettiin myöhemmin myös puolustusmenoihin kuuluvia rahoja, vain kuusi vuotta ennen kuin Kiina hävisi ensimmäisen Kiina-Japani sodan.



(pinyin: Jǐshòu.) Eläinhahmot katolla ovat tärkeä osa perinteistä kiinalaista arkkitehtuuria. Koristeellisuuden lisäksi ne edustavat omistajan asema feodaalinen hierarkiassa.



Kuuportti (kiina: 月 门; pinyin: yuèmén) on pyöreä reikä puutarhan muurissa toimien porttina. Tämä perinteiseen arkkitehtuuriin kuulunut elementti on ollut lähinnä rikkaiden yläluokan puutarhan sisäänkäyntinä.



Tower of Buddhist Incense. Takaa avautuu näkymä Kunming järvelle.




Vasen: Dǒugǒng,
kiinalaisessa arkkitehtuurissa käytetty puusta tehty rakenteellinen elementti. Puuseppä on sovittanut kappaleet yhteen ilman liimaa tai nauloja.



Jade Belt Bridge on rakennettu 1751 - 1764 välisenä aikana rakennusaineenaan marmori ja muita valkoisia kiviä. Tärkeiden tilaisuuksien aikana keisari halusi kulkea lohikäärmeveneellään tämän sillan alta.




Itse kokousten ja seminaarien aikana päivät olivat aamusta iltaan ohjelmaa täynnä. Pari päivää kävimme läpi CIFEJ:n kahden vuoden aikaista ohjelmaa, kuulimme ehdotuksia uusista hankkeista sekä valitsimme uuden hallituksen. Mukaan mahtuu aina hieman dramatiikkaa, varsinkin, jos asiat eivät mene ihan niin kuin on odottanut. Eräs jäsenistä ei nimittäin tullut uudelleenvalituksi ja siitäkös hän pahoitti mielensä, juoksi itkien pois, palasi kertomaan meille, kuinka häntä on kohdeltu epäreilusti ja aikoi palata myöhemmin uudelleen asiaan. Ikäväähän tässä on se, ettei elämä ole reilua, eikä asiat välttämättä mene niin kuin on suunnitellut. Omalta kohdaltani voin todeta jatkavani järjestön hallituksessa vielä seuraavat kaksi vuotta. Tiedossa on siis jälleen matkoja eri puolille maailmaa. Seminaarissa paikalliset ja kansainväliset ihmiset esittelivät sekä lastenelokuvan nykyhetkeä ja tulevaisuuden kuvia omissa maissaan, hyvän lastenelokuvan tunnusmerkkejä sekä tuulahduksia mediakasvatuksen saralta. Itse esittelin ajatuksia työpajatoiminnan taustalta – mitä työpajat tuovat osallistujilleen sekä esteettisestä, mediakasvatuksellisesta, teknisestä ja sosiaalisista näkökulmista katsottuna.


CIFEJ:n vuosikokous, uuden hallituksen kokoonpano sekä Children Film Assiciation järjestämä lastenelokuva ja mediakasvatusseminaari.




Kiinan valtion tarjoamalla juhla-aterialla syötiin lähes kymmenen sorttinen ateria, jonka kruunasi Pekingin ankka. Kyseinen eväs on kuvassa käärittynä pyöreään taikinakuoreen. Seurueeseemme kuului myös varaministeri
Tong Gange (The State Administration of Press, Publication, Radio, Film and Television of the People's Republic of China, SAPPRFT)

 

Tapahtuman ohjelmaan kuului myös käynti Kiinan muurilla sekä elokuvastudiossa. Elokuvastudiossa katsoimme muutaman mahtipontisen esittelyfilmin ja kiertelimme ympäriinsä, mutta jotenkin paikasta jäi omituinen kuva. Oli perjantai iltapäivä ja koko alue oli varsin autio. Tuntui kuin olisi kulkenut isossa aavekaupungissa. Studio oli rakennettu olympialaisten aikoihin. Niihin kulisseihin oli pistetty miljardeja, mutta paikka vaikutti olevat totaalisella tyhjäkäynnillä.







Nyt ilma on lämmennyt. Ulkona on +30°C ja ruusut ovat kukkineet jo ainakin viikon. Asuntomme edessä on ruusumeri. Lisäksi on mainittava, että sääsket ovat ilmestyneet ilmatilaan. Kotosalla ei viitsi pitää ikkunaa auki viereisen rakennustyömaan vuoksi, mutta sääsket ovat tervehtineet minua istuskellessani viereisessä kahviossa.





2.5.2014

Junailun riemua ja retki keskelle historian havinaa - Pingyao






Kuin ahkerat pioneerit olimme valmiina seuraavaan haasteeseen; junamatkaan kohti Pingyaon kaupunkia. Juna kylläkään ei ollut moinen luotijuna vaan ihan tavallinen, mateleva, maatiaismalli.



Matka kaupunkiin nimeltä Pingyao




Aloitimme torstai iltana ystävättäreni kanssa matkan historialliseen, Unescon kulttuuriperinnelistalla olevaan Pingyao:n kaupunkiin.

Olemme ostaneet liput aiemmin yliopiston lähellä olevasta lippupisteestä. Saavumme rautatieasemalle hyvissä ajoin, sillä tämä oli ensimmäinen junamatkamme Kiinassa. Rutiininomaisesti laitoimme kassimme läpivalaisulaitteeseen. Tässä ei ole mitään omituista, sillä läpivalaisimet ovat rautatieaseman lisäksi jokaisella metroasemalla. Suoriuduimme asemasta ja oikean raiteen etsimisestä oikein mallikkaasti, joten meillä oli kosolti aikaa muiden odottajien tavoin istuskella tai makoilla aseman lattialla. 





Rautatieaseman tunnelmaa. Ihmisiä vilisee kuin muurahaiskeossa, osa on istahtanut maahan isojen pakaasiensa kanssa. Siellä täällä on "tee-se-itse" kojuja, joissa myydään vettä ja hedelmiä matkaevääksi.



Poliisiveitikka on iloinen, kun kassisi eteneen liukuhihnalla kohti läpivalaisua.

Maailma lipuu ohitse. Odottavan aika on pitkä, mutta onneksi joillain on maittavat unenlahjat.



Missä on Costa Rica ja paljoko lippu sinne maksaa?


 

Kävimme nukkumaan - kukanenkin tyylillään.

Tarjolla oli ollut kolme junavuoroa. Matka oli 750 kilometriä ja kesti menomatkalla 15 tuntia. Paluumatka oli nopeampi, ainoastaan reilut yhdeksän tuntia. Jotta kaiken kaikkiaan pääsimme junaan, oli meidän näytettävä lippuamme kolme kertaa, ensin aseman ulko-ovella, sitten meidän junamme laiturille vievällä ovella sekä mennessämme junan ovesta sisään. Junassa vielä konduktööri tarkasti lipun neljännen kerran ja vaihtoi sitten lipun muoviseen korttiin, jolla hän huolehtisi, että lähdemme ulos oikealla asemalla. Kenenkään ei tässä maassa kannata edes haaveilla vapaamatkustamisesta. Poliisitkin kävelivät junan läpi jokaisella asemalla. Pehmeät paikat tarkoitti meidän mittakaavassa kutakuinkin normaalilta makuuvaunun hytiltä kerrossänkyineen. Kussakin hytissä oli neljä makuupaikkaa. Jaoimme makuuvaunun hytin kiinalaisen pariskunnan kanssa. Selvitimme kansallisuuttamme kartoin ja googlekääntäjän avulla. Tarjoilijaneito kulki läpi junan työntäen tarjoiluvaunuaan ja möi hedelmiä.

Hytti oli hieman nuhjuinen, mutta ainakin minulle uni maistui makeasti, enkä nukahtamiseni jälkeen tajunnut kahdeksaan tuntiin mitään tästä maailmasta.


Aamulla ikkunasta avautui ankeat maisemat. Päivä oli harmaa ja savun peittämä. Ohitimme useita hiilivoimaloita, joiden piiput tunkivat mustaa möhnää taivaalle. Hiilivoimalat ovat yksi suurimmista Kiinan ilmaston saastuttajista. Itse asiassa Kiinan ja Yhdysvallat tuottavat yhteensä noin 40 % koko maapallon päästöistä.

Nälkä kurni mahassa. Vähän kemikaalille maistuvat mandariinit ja keksit olivat loppuneet. Matka kesti kauemmin kuin muistelimme. Junasta olisi kyllä löytynyt ravintolavaunu, mutta jätimme sen seuraavaan kertaan.
Päästessämme määränpäähämme saimme loppumme muoviläpyskää vasten takaisin. Lippu tarkastettiin vielä kertaalleen asemalta poistuessamme.













Kylmä ja kostea ilma iski vasten kasvoja saavuttuamme kaupunkiin. Pimeä taksi vei meidät tuplataksalla kohti hotellia. Emme jaksaneet vängätä – päällimmäisenä oli ajatus päästä mahdollisimman pian eroon tavaroista sekä kuivaan ja lämpimään. Ensimmäinen silmäys ympäristöön ei ollut mitenkään erityisen vaikuttava, mutta asema sijaitsikin vanhan kaupungin ulkopuolella. Iltaa kohden sade hellitti, joten pääsimme ensimmäiselle kierroksellemme.



Näkymä aseman edessä.




Sateinen maisema retkeilymajamme edustalta.

Majoituimme varsin mukavaan retkeilymajaan, joka oli tehty perinteiseen vanhaan pihakortteliin. Hostelli oli lähes keskellä vanhaa kaupunkia, joten sieltä oli hyvä suunnata ympäriinsä. Valitsimme monista vaihtoehdoista kahden hengen huoneen, mistä löytyi puolen huoneen kokoinen sänky, jonka päällä oli pöytä. Huoneessa oli myös TV, mutta emme kerenneet moista avaamaan. Näin länsimaiselle mukava yllätys oli pönttövessa ja kuuma vesi suihkussa. Iltaa kohden sade hellitti, joten pääsimme ensimmäiselle kierroksellemme.







 Yamen hostellin pihapiiri ja huoneemme.


Pingyao on Pekingistä lounaaseen sijoittuva 1400 -luvulla perustettu Han-kiinalainen kaupunki. Kaupunki on säilyttänyt mielenkiintoisen Ming- ja Quig -dynastian aikaisen kaupunkikaavansa ja arkkitehtuurinsa. Vanhaa kaupunkia ympäröi kuuden kilometrin mittainen muuri. Sitä pidetään yhtenä parhaiten säilyneistä muinaisista tämän kokoluokan kaupunginmuureista. Kaupunki on aikanaan ollut tärkeä pankki- ja rahankuljetuksenkeskus.
Kaksi seuraavaa päivää olivat kauniita ja aurinkoisia. Marssimme vanhaa kaupunkia ympäri vieraillen eri museoissa ja temppeleissä. Koko vanhakaupunki on tavallaan elävä museo. Historia tulvi ylitsemme. Paikka on täynnä turisteja, mutta tunnelma on hyvä. Kaikkialla on paljon katsottavaa, joskin ties monennenko museon jälkeen alkaa uupua ja epäillä, onko käynyt jo tässä museossa, sillä ilman syvempää tietoa, ne näyttävät jokseenkin samalta – toki eri sisältöineen. Kamera sai kyytiä. Joka kadunkulmassa oli jotain kuvattavaa. Huh, koska ne kerkeää setvimään...
Paluumatkalle saimme vain ”kovat” makuupaikat. Näissä losseissa oli kuusi sänkyä, kolme aina päällekkäin. Käytävän ja tämän kerrossänkymuodostelman välissä ei ollut seinää tai ovea. Ihmisiä lompsotti ohitse meidän käydessä makuulle. Aamulla herrat heräilivät ja laskeutuivat pitkillä kalsareillaan tikapuita pitkin alas ja tekivät aamuaskareitaan. Pitkät kalsarit oli yllättävä näky, sillä yhtä päivää lukuun ottamatta päivät ovat jo lämpimät ja Pekingissä odottaa +24 – 30 asteen kesäinen sää. Espanjankielisenä tuntoja voi lukea osoitteesta:
http://ticaenbeijing.weebly.com/croacutenicas.html
Tämän kuvakavalkadin kera pääsette matkalle tähän satumaiseen kaupunkiin, missä oli äärimmäisen hyvä henki.