Uutiskatsaus & Uudet kurssit ja tunnen kuinka oppi aivan leijaa korvieni väliin...

Uusi opintojakso alkoi

Varsin erikoisin tunnelmin aloitan uuden opintojakson. Omalle hulluudelleni uskollisena jatkan kurssien ottamista useamman opintokokonaisuuden piiristä.

Maanantai
Photographig art … vai jotain muuta ...

Kalenterissani lukee photographig art. Odotan innolla näkeväni kiinalaisia taidevalokuvia ja aloittavani jonkun oman projektin.

Puhelimeni WeCheattiin on viikonlopun aikana tippunut kasa otsikoita. Viimeisimmällä puhelimen rahanlatauskierroksella onnistun näkemään ensimmäisen rivin jokaisesta WeChat viestistä, mutta en pysty avaamaan niitä, kuin vasta paikassa, missä on WiFi palvelu. Niinpä minulla ei ole hajuakaan, mitä tämä kiihkeä kurssikavereideni viestittely koskee. Maanantaina asia selviää sitten minullekin. Ensinnäkin tarkoituksenamme ei ole opiskella lukujärjestyksessä mainittua valokuvataidetta vaan elokuvausta (cinemaphotography). Tämä on kuulemma käännösvirhe kiinasta englanniksi. Kommunikaation kiihkeys ei kuitenkaan johtunut tästä vaan siitä, että opettaja oli lähettänyt viikonloppuyönä kello 03:00 viestin, missä hän ilmoittaa, ettei tule seuraavina neljänä maanantaina paikalle vaan meidän on tarkoitus tehdä tuona aikana itsenäisesti elokuvia. Viimeiset neljä viikkoa hän sitten katselee töitämme, antaa arvioita ja vinkkejä.

Opettaja oli ladannut kahdesta elokuvasta noin neljän minuutin kohtaukset nettiin, mistä meidän oli taas tarkoitus ne katsoa, analysoida ja kopioida. Toinen kohtaus oli Facebookista kertovasta elokuvasta (Social network), toinen jostain kiinalaisesta skifi leffasta. Idea oli siis toteuttaa jompi kumpi näistä elokuvaklipeistä niin identtisenä kuin mahdollista. Lisäksi meidän piti tehdä alle 15 minuutin elokuvan, jossa on pyörä. Nämä olivat siis yksilötehtäviä.

No huh huh, totesin minä. Mietin ihan käytännön asioita. Minulla ei ole hajuakaan, onko koulussa studioita, mistä saan kameran tai jalustan – ja mistä saan ihmisiä auttamaan minua ja näyttelemään rooleissa. Onko täällä lavasteita ... Ymmärtäisin, jos tekisimme yhden kohtauksista ryhmätyönä, silloin myös jokainen oppisi, mutta yksilötyönä tämä on varsin haasteellista. Polkupyöräaiheinen leffa taas on hauska, varsinkin kun se on keskeinen elementti täällä.
Tiistai

Edelliseltä jaksolta on jäänyt yksi tutkimuksen tunti rästiin, joten aloitamme päivämme klo 8:00 päättämällä kurssin. Opetuksen päätteeksi opettaja kutsuu meidät lounaalle ja ostaa pöydän täyteen pizzaa.

TV and film managment
 

Olemme kokoontuneet leffaopiskelijoiden kanssa kello 13:30 luokkahuoneeseen odottelemaan opettajaa. Odottelemme ja odottelemme, mutta kukaan ei saavu paikalle. Tämä alkaa tuntua hieman suurrealistiselta. Muutaman WeChat viestin jälkeen ymmärrämme, ettei opettaja tule paikalle seuraavaan 4 – 5 viikkoon, sillä ”he is not in a good shape”.

Journalistig writing
 

Illalla, klo 18:00 alkaen, on vielä edelliseltä kurssilta alkanut journalistisen kirjoittamisen kurssi. Yleensä olen ollut luokkahuoneessa ensimmäinen, sillä olen käynyt kurssien välissä vain pikaisesti syömässä, mutta nyt unohduin kahvioon kirjoittelemaan omiani, aika riensi ja huomasin olevani myöhässä. Jostain syystä suurinosa muistakin opiskelijoista oli myöhässä. Viisi minuuttia tunnin alkamisen jälkeen tämä opettaja taas teki ratkaisunsa ja päätti poistua luokkahuoneesta mukanaan ne pari, jotka olivat tulleet ajoissa. Kymmenen minuuttia siitä löysin porukan kampusalueella olevasta kuppilasta. Opettaja oli laantunut järkytyksestä, ottanut herneen pois nenästään ja tarjoili joukolle olutta ja pizzaa.

Tiistai oli kyllä opintojen kannalta erikoinen päivä. Maha oli pullollaan pizzaa. Muutama olut sain meidät siirtymään vielä toiseen paikalliseen baariin. Siinä se ilta sitten hujahtaa - opiskelijaelämässä...
Keskiviikko

Tv program production
 

Kurssi vaikuttaa kallistuvan uutistuotannon puolelle. Katsoimme joitain amerikkalaisia uutispätkiä, joiden uutisuudesta uskalsin olla eri mieltä. Onko amerikkalaisen sotilaan Afganistanista kotiin palaaminen uutinen, tai se, että lapsi on odottanut häntä ja on liikuttunut jälleennäkemisestä tai se, että paluun kunniaksi tv yhtiö kustantaa perheelle matkan Disney world:iin... ? Avasin suuni ja huh, siitän vasta kiihkeä keskustelu syntyi. Amerikkalaisen opiskelija ja kiinalainen opettaja pitivät tätä uutisena, muilla opiskelijoilla oli kriittisempi ote asiaan. Tehtäväksi saimme jonkun uutispätkän analysoinnin ja esittelemisen sekä kahden oman tuotoksen tekemisen.

Chinese language

Luokkahuoneen ovesta sisään pörhältää energisen oloinen opettaja joka puhua pälpättää kiinaa. Viiden minuutin päästä hän sanoo ensimmäiset sanansa englanniksi. Ryhmämme on haasteellinen, muutamat joukossa olijat ovat asuneet jo kolme vuotta maassa ja osaavat kieltä jo jonkun verran. Minun kielitaitoni on nolla, lisäksi joukossa on toinen suhteellisen alussa kielen kanssa ole opiskelija. Opettaja taas oli ajatellut pitää ensimmäisellä tunnilla tasokokeen. Minulle ei tasokoetta tarvitse pitää, tiedän tasoni – sitä ei ole. Opetus perustuu siis tasoihin. Jokaisen kurssin jälkeen oletetaan läpäisevän jokin taso. Eräs kielenopiskelija totesi myös että heillä opiskelu perustuu ulkoa opiskeluun, pitää muistaa annettuja lauseita ulkoa.

Meidän kahden opiskelijan kohdalla opettaja päätti jättää tasokokeen sikseen ja alkoi kirjoittamaan lauseita sekä kiinaksi että länsimaisin pīnyīn taululle. Meillä oli edessämme kymmenkunta lausetta, jotka hän toivoi meidän opetteleman niin, että osaisimme sanoa ne parinkymmenen minuutin päästä ilman muistiinpanoja. Minä en osannut edes lausua sanoja, puhumattakaan, että ne jäisivät mieleeni. Hoin yhtä lausetta kaksikymmentä kertaa ja kun siirsin muistiinpanot syrjään, yksikään sana ei tullut ulos suustani. Minua tietenkin helpottaisi, jos tietäisin, mistä lause koostuu ja mitä mikin sana merkitsee. Ehkä se tekisi tästä harjoittelusta hieman loogisemman, sillä ulkoa opettelu ei ole koskaan ollut minun juttuni. Minä en muista laulunsanoja tai runoja ulkoa edes suomeksi.

Olen aivan rätti väsynyt. Päässäni vain surraa.


TV & Film editing

Klo 18:00 alkaa vielä editointiopetus. Lukujärjestykseen ei ole merkitty luokkahuonetta. Kokoonnumme luokkaan, missä yleensä istumme. Kymmenen minuuttia kuluu, eikä opettajaa näy. Tämä alkaa olla todella absurdia. Lopulta jälleen joku oppilaista alkaa salapoliisiksi ja saa selville, että opetus on kokonaan eri rakennuksessa, toisella puolella kampusta. Löydämme vihdoin oikean paikan. Opettajan englannin kieli on kehno. Hän tuskin ymmärtää puoliakaan siitä, mitä sanomme. Ihmisten editointiosaaminen on eri tasoilla. Jokainen haluaisi vähän eri asioita. Opettaja taas on ajatellut, että tehtävinä editoimme uudelleen hänen antamiaan elokuvamateriaaleja. Ensi kerraksi pitää esitellä jokin elokuvapätkä, jossa on dialogia. Olettamuksena on, että lataamme jonkun pätkän netistä (laittomasti) ja esittelemme sen sitten analysoituna muille. Minulla ei ole mitään leffaa mukana, enkä ole koskaan harrastanut leffojen imuttelua. Edessäni on haaste. Torstai

Computer Animation Technologies

Painajaiseksi osoittautunut kurssi jatkuu vielä toisen jakson. Tällä kertaa tarkoituksena on vaihtaa elementtien väriä liu'uttaen väristä toiseen. Opettaja jakaa meille kaavan, mutta tämä ei suinaan ole kaava, mitä meidän pitää käyttää vaan meidän pitäisi osata johtaa uusi kaava annetun avulla. Hankalaa tässä on se, ettei opettaja ole koskaan selittänyt, mistä kaavat koostuvat. Minä taidan näyttää jokaisella tunnilla täysin pöllähtäneeltä. Opettaja jakaa joka tunnin alussa tehtäväpaperin, missä on joka kerta lähes sama sanoma. Yleensä paperissa on riveittäin viivoja, mihin pitää kirjoittaa itse, miten tehtävä suoritettiin – ei niin, että hän antaisi nämä ohjeet kirjallisesti. Lisäksi paperissa on rivejä omille tuntemuksille ja ehdotuksille.

Minun kärsivällisyyteni tai hermoni ei kestä istua tietokoneen edessä tajuamatta, mitä pitää tehdä. Kuin lohikäärme, tuli syöksyy sieraimista, silmistä ja korvista. Muut ottavat tämän rauhallisemmin. Siinä, missä minä kirjoitan ehdotuksia tehtävien käsittelemiseen, vieruskaverini on kirjoittanut ”I feel good.” Purskahdan nauruun. Viimeinen minuutti meneekin nauraessa. Olemme molemmat yhtä pihalla.

Aloituskaava:
with animate on
for t in 0 to 100 so at time t
(box()).pos=[t*7,13,66]
for I in 0 to 100 do
(slidertime=i
forceCompleteRedraw()

Ja tämä on se oikea lopputulos:

with animate on
for t in 0 to 255 do at time t
$box01.material diffuce = (color t 30 211) for I in 1 to 255 do
(slidertime=1
forceCompleteRedraw()
Data minding
 

Käyn kurkistamassa puolen luennon verran, mitä aihe pitää sisälläni, mutta luovutan, sillä olen jo muutenkin haalinut itselleni aivan liikaa tekemistä ja aihe ei mitenkään päin imaise sisäänsä – oli sitten hyödyllistä tai ei.

CCTV:stä poimittu uutiskatsaus

Geenimanipulaatio

Kiinan maatalousministeriö on muutama viikko sitten julistanut geenimanipuloidun viljelyn vaarattomaksi.
Veneturma

Maan uutistoimistot ovat hädin tuskin selvinneet kadonneen lentokoneen arvoituksesta, kun uusi joukkoliikenteeseen liittyvä katastrofi on jo edessä. Jokaisessa uutisissa mainitaan kyllä vieläkin kadonnut kone ja sen etsiminen. Nyt kuitenkin suurimman sija on saanut etelä-korealaisen lautan uppoaminen. Jälleen television ruudulla useat surevat odottavat kadonneita omaisiaan. Erään pikkukaupungin koulu on menettänyt koko luokallisen oppilaita, sillä he olivat luokkaretkellä. Koulun apulaisrehtori taas on tappanut itsensä tämän menetyksen johdosta ja kirjoittanut kirjeen, jossa toteaa opettavansa näitä kadonneita oppilaita tuonpuoleisessa. Turmassa on tähän mennessä kuollut 188 ihmistä. 114 ihmistä on vielä kateissa.

Malesian kadonnut kone

52 päivää katoamisen jälkeen Australian pääministeri, Tony Abbott, kertoi televisiossa laajentavansa toimia Malesialaisen lentokoneen etsimiseksi.
Skandinaavinen valtiovierailu

Tanskan kuningatar oli Pekingissä valtiovierailulla. Hän keskustelee koulutuksesta ja käy vierailulla kouluissa.
Taistelu terrorismia vastaan

Kiinan presidentillä on kommentoinut useasti viimeisen kuukauden aikana taistelua terrorismia vastaan. Maa on halukas toimimaan tässä taistossa yhdessä Venäjän kanssa.

Luonnonsuojelulaki

Kiinassa on laadittu uusi laki luonnonsuojelusta. Rangaistuksia on kovennettu niitä yhtiöitä kohtaan, jotka jatkavat saastuttamista. Lain suunnittelutyö vaati neljä eri versiota ja kolme vuotta. Se astuu voimaan 1.1.2015. Muutama päivä aiemmin uutisissa kerrottiin, että 1/3 ilmansaasteista tulee Pekingin ulkopuolelta. Viikko sitten kaupunki oli jälleen harmaa ja ilma oli hankalaa hengittää. Varsinkin ilmansaasteisiin halutaan nyt muutosta, sillä sen tiedetään aiheuttavan keuhkosyöpää. Kansallisessa kongressissa on todettu, että pitää kehittää uusia energiamuotoja.

Taiwanin atomivoimala

Uutisissa mainittiin myös Taiwanissa pidetystä mielenosoituksesta neljättä atomivoimalaa vastaan. CCTV:n mukaan tällä hetkellä toimivat kolme voimalaa tuottavat 20 % saaren energiasta.
Sina kiinni pornon levittämisestä
*** Sina on yksi Kiinan suurimmista Internet media yhtiöistä, jolla on yli 100 miljoonaa rekisteröitynyttä käyttäjää maailmanlaajuisesti. Sinan alaisuudessa toimii Sina Weibo, joka vastaa länsimaista Twitteriä.
http://english.sina.com/

Kiinan kansallinen pornon vastaiset viranomaiset ovat tehneet ratsian ja sulkeneet useita sosiaalisen median verkostoja, jotka olivat levittäneet pornoa. Ratsiassa kiinni jäi myös Kiinan mediajätti Sina. Sina:a syytetään pornografisten kirjoitusten ja video-ohjelmien jakamiesta. Viranomaiset sanoivat aikovansa vetää Sina:ta elinkeinoluvan. Televisiossa Vastauksena toimistoon syytteeseen, Sina myönsi, että sivusto oli ollut liian löysässä valvonnassa. Sinan johtaja pyyteli anteeksi kaikilta heidän seulansa läpi menneitä luvattomia ja paheellisia julkaisuja.

Uutisportaali NetEase julkaisi pornografiaa vastaan käydyn kampanjan sulkemia sivustoja. Nettipuhdistus 2014 -kampanja on aloitettiin aiemmin huhtikuussa tarkoituksena valvoa internettiä tehokkaammin. Toimisto poistaa kaikki verkosta pornografiaan viittaavat tekstit, kuvat, videot sekä mainokset. Kiellettyjen listalla muun muassa peleissä on epäsopiva vaatetus kuten lyhythihaiset paidat, shortsit, bikinit ja uimahousut. Toimisto ei ole kuitenkaan täsmentänyt, mitä ruumiinosat pidetään sopimattomina.


Tulvat

Canxi:n kaupungissa rankkasateiden aiheuttamat tulviin on kuollut kolme ihmistä.

Netissä julkaistun ruokaohjelman suosio

Internetissä esitetty ruokaohjelma, A Bite of China, on saanut suuren suosion ja kasvattanut ruoka-aineiden myyntiä.

Arjen harmaata ja opiskelun puoliväli

Opiskelurintamalta

Kiinalainen lukukausi on jaettu kahteen, kahdeksan viikon mittaiseen, periodiin. Nyt ensimmäinen näistä periodeista on lopuillaan. Jokaista ainetta on siis opiskeltu kerran viikossa, kahdesta neljään tuntia. Ne aineet, joita on vain kaksi tuntia, jatkuvat seuraavassa periodissa. Läsnäolon lisäksi meiltä vaaditaan jokaisen aineen kohdalla sekä viimeisellä kerralla esiteltävä esitelmä joko itse valitusta tai annetusta aiheesta noin kymmenensivuinen essee.

Uuden median kurssi on sisältänyt uuden median esittelyn historiasta tähän päivään. Oma esitelmäni tälle tunnille oli suomalaiset mediakasvatussivustot. Oli myös varsin mielenkiintoista kuulla erilaisista projekteista ja median käytöstä ympäri maailmaa. Viimeisellä tunnilla makasimme Suomesta Liettuaan, Amerikan kautta Costa Rican, josta Serbiaan, Pakistaniin ja takaisin Kiinaan. Nyt tiedän esimerkiksi, että kuukautisten tarkkailua varten on puhelimiin keksitty oma appsinsa. Miten olenkaan voinut elää ilman sitä?



Journalistinen kirjoittaminen on oppiaineen nimenä ollut hieman harhaanjohtava. Tämäkin oppiaine on sisältänyt enemmänkin uuden median erilaisia virtauksia. Oman esitykseni aiheena oli taidepläjäyksenä tehty tuulista kertova nettisivusto. Harmillista, että se koostuu vain Amerikan tuulista, mutta varsin vaikuttavia ovat kuvat tordadoista.

Kuva on kuvakaappaus sivulta: http://hint.fm/wind/

Tutut aiheet ovat ihan mukavia esitettäviä, mutta täytyy myöntää, että tutkimuksesta esitelmöinti oli yhtä helvettiä. Siinä minä möngersin koukeroisia sanoja yrittäen kovasti ymmärtää, mitä sanoin. Jotkut sanat tulivat varmaan ensimmäistä kertaa elämässäni ulos suustani. Se ei ollut huippuhetkeni, mutta mikä parasta, se on nyt tehty. Viimeisellä tutkimuksen tunnilla sukelsimme myös tilastojen maailmaan. Huu, haa – olisihan se tietenkin mahtavaa, jos ymmärtäisi, mutta mieleeni hiipi ainoastaan tuntemuksia lukioajalta, kun kolmosella vietin pääsiäisen pitkän matematiikan opettajani kanssa. Pläkki selvää, sanoi hän ja yritti rautalangasta vääntää minulle kaavoja. Pari vuotta oli kuitenkin lorahtanut läpi tajuamatta, joten mies parka yritti kanssani mahdotonta – ja tupla impossiblehan sieltä sitten kirjoituksissa tuli. Sen jälkeen matematiikka ja minä olemme kohdanneet vain yksinkertaisissa miinus- plus-, kerto-, jako- ja prosenttilaskuissa.




Tietokoneanimaatio jatkuu vielä seuraavaan periodiin. Ensimmäisillä tunneilla naureskelin pallonpompinta-animaatioita. Tein sen, mitä paperissa luki ymmärtämättä sen enempää, mitä olin tekemässä. Nyt, kahdeksan viikon jälkeen, alan olla aika kypsä näihin opintoihin, sillä en edelleenkään tajua, mitä teen. Erityisen haastavaksi tunnit muuttuvat silloin, kun tietokone päättää toimia kiinaksi. Silloin kaikki yksinkertaisimmatkin komennot, kuten etsi, kopioi, sijoita ja tallenna, poistuvat täysin omasta hallinnasta. Olen pihalla kuin lumiukko ja pyörittelen päätä kaikkien kaavojen keskellä. Näpytelen kaavoja ohjelmaan ja kone tekee tai on tekemättä asioita. Usein lopputulos on pelkkä error. Pitää pohtia, olenko sitkeä ja jatkan, vai luovutanko. Eihän pari tuntia viikossa paljoa ole, mutta se turhautumisen ja raivon tunne jokaisen tunnin jälkeen on varsin kuttumainen.

Opintojen laajentaminen elokuvan puolelle oli varsin hyvä ratkaisu. Tässä periodissa heillä oli ainoastaan kaksi kurssia; valokuvaus ja kiinan kulttuuri. Molempiin aiheisiin pääsin sujahtamaan varsin kepeästi, vaikka ensimmäinen kerta jäikin väliin. Valokuvauksessa saimme lähes joka kerralle tehtäviä. Lopputehtäväksi pitää tehdä 20 kuvan tarina sekä kymmenen kuvan portfolio. Mikäs näitä on tehdessä, kun koneen kovalevy pullottaa jo tuhansia kuvia. Kiinan kulttuurin oli äärimmäisen mielenkiintoinen kokonaisuus antaen välähdyksiä historiasta, arkkitehtuurista, muodista, sosiaalisista suhteista, uskonnoista ja tavoista. Oman esitelmäni vuorolla johdatin kuulijat varjoteatterin maailmaan.

Onhan se nyt tietenkin aivan älytöntä käydä kahta eri linjaa saman aikaisesti, mutta jotenkin olin aluksi joutunut hieman väärään ryhmään. Onhan tässä aikaa suoritella noista, sillä arkipäivät menevät enimmikseen kuitenkin täällä kampusalueella. Toki voisin tehdä opintojani Suomeen loppuun, mutta osa asioista on niin kiinnostavia, etten osaa kieltäytyä. Lisäksi osallistumalla kahden eri linjan kursseihin saa lisää tuttavia. Muutamille kursseille osallistuvista kiinalaisista opiskelijoista on ollut suuri hyöty kielellisten pulmatilanteiden ratkomisessa. Kiinalaiset opiskelijat ovat siis tervetulleita myös näihin opintoihin, jos he ovat halunneet opiskella englannin kielellä.

Arkielämä

Viime viikon sunnuntaina oveni kävi ja aasialainen mimmi käveli huoneeseeni. Ymmärsin, että hän on majoittumassa samaan huoneeseen kanssani. Hän sanoi lauseen - minä totesin, että asia pitäisi esittää englanniksi, johon hän totesi yes, ja vaikeni. Matkalaukkua ei hänellä ollut, mutta näytti pistelevän ruokatarvikkeitaan kassistaan sängyn alla olevaan laatikkoon. Vapauteni on nyt siis tältä osaa ohitse. Kovin puheliaaksi tämä nuori nainen ei ole kanssani alkanut, mutta vastaili kuitenkin kysymyksiini. Hänkin on Taiwanista ja opiskelee TV-ohjaajaksi. Nyt, useamman päivän päästä neito ei vieläkään ole sanonut lausettakaan oma-aloitteisesti. Mikäs siinä, eihän tässä tarvitse aloitta elämänkertojemme kertomista.

Löysin vihdoin talostamme keittiön. Tarjolla oli kolme keittolevyä ja kaksi mikroaaltouunia. Keittiössä ei ollut vesihanaa, eikä mitään muita keittiövälineitä. Taisin ihan hymähtää ääneen. Palasin tyytyväisenä huoneeseeni ja päätin jatkaa elämää tyytyväisenä vedenkeittimen kanssa. Alussa ostamani mukin jälkeen toinen investointi oli viisi kappaletta nuudeleita, joiden kylkiäisenä sai lasikulhon. Rehellisesti ottaen ostin paketin ihan sen lasikulhon vuoksi, oli nääs kokonaisuudessaan halvempi kuin mikään kulho konsanaan. Nyt voin sitten syödä huoneessani nuudeleita, jos alan kyllästymään valmistarjontaa – ja tietenkin asetella kauniisti mandariineja tai pieniä mangoja kulhoon. Tiedän, että tämä kuulostaa varsin säälittävältä, mutta olosuhteet ovat alkeelliset, tilat ovat rajalliset, huoneessa toiminta varsinaista puuhastelua – eikä minulla ole tarvetta alkaa ostelemaan hienouksia näin lyhyelle ajalle. Nyt mennään minimivälineistöllä ja retkeilyasenteella. Minusta on kehittynyt esimerkiksi vallan mainio nyrkkipyykkääjä. Ja kaikki puhdistuu suit sait samalla saippualla, niin varpaanvälit kuin T-paitakin.


Kerrostalomme yhteinen pyykkitupa ja keittiö toisessa kerroksessa. Itse siis asun kolmannessa kerroksessa.


Kolmas investointini oli pari euroa siivilälliseen teepannu. Nyt juhlistan elämääni aamuisin oikealla kahvilla. Kahvia alkaa arvostamaan, kun tarjolla on pääsääntöisesti 3 in 1 murusösselöitä. Niidenkin kohdalla pitää olla tarkkana, ettei anna rahaansa Nestlelle. Viime viikonloppuna herkuttelimme naapurinflikkojen kanssa ostaen valko- ja sinihomejuustoa, suolakeksejä, tuoretta patonkia ja hedelmiä. Kaiken kruunasi Romaniasta tuomani punaviini. Nämähän ovat varsin normaaleja juttuja Suomessa, mutta täällä, varsinkin näin opiskelijaelämässä ja periferiassa asuessa, tämä on suurta juhlaa. Lähes kaikkea kyllä löytyy keskustassa olevista länsikaupoista, mutta ei joitain tuotteita viitsi lähteä varta vasten metrolla hakemaan. Kampuksen kaupassa on murukahvia ja valkoistakin valkoisempaa paahtoleipää. Sitä ostaessaan pitää olla tarkkana, ettei toistamiseen osa sitä leipää, jossa sokeri ja lisäaineet kirskuivat hampaissa.

Voi siis tietenkin ajatella, että tämä on vähän säälittävää – mutta toisaalta tämä on osoitus siitä, kuinka vähällä sitä loppujen lopuksi pärjää. Rupisuuteen, karheuteen ja ankeuteen tottuu yllättävän pian. Kun naapuri on saanut imurin joltakin lainaan, on iloinen voidessaan hurauttaa pari kertaa ympäriinsä tätä ruskeaa kokolattiamattoa. Päivittäin visiteeraavat siivoojattaret nimittäin näyttävät harjaa kerran viikossa suurimmille roskille – pöly, hiekka ja kaikki muu köntsä jäävät vieraiksemme. Mutta jos tässä ihan rehelliseksi täytyy ryhtyä, niin ei tämä asuminen juurikaan mukaile omia esteettisiä näkemyksiä. Ehkä tämä on opetus löytää väripaletista uusia värejä – nämä harmaasta ruskeaan asteittain vaihtuvat värit eivät nääs kuulu omaan värimaailmaani.

Asuntoni vieressä on jalkapallokentän kokoinen työmaa. Kenttä on kaivettu auki ja sen alle rakennetaan monipuolista urheiluyksikköä. Ei siis tullut minun uudesta elämästäni mitään, kun ympäristö vasta valmistautuu moisiin fasiliteetteihin. Koska nämä palvelut eivät ole vielä käytössä, en välttämättä pitäisi ihan niin tärkeänä tätä rakentamisen kiihkeyttä. Työmiehet nimittäin työskentelevät päivin-öin. Kaivinkoneen ja nosturin ääni jylläävät koko ajan, läpi yön. Metallikiskot kalisevat ja pauke porautuu korvaan läpi tyynyn. Tämä vaikuttaa hitusen unenlaatuun ja nukahtamiseen.


Oma uni harhailee työmaan kolskeesta, mutta työmiehille uni maistuu makealle.


Omaa kuntoa nostattaa kierrokset keskustassa. Kun kaupunkiin lähtee, huomaa viettäneensä siellä koko päivän. Helposti huomaan kävelleensä 8 – 9 tuntia putkeen. Takaisin tulessaan ei enää millään jaksaisi, mutta ei auta koin jatkaa kävelyä eri metrokäytävissä ja kotiin kulkiessa. Illalla kyllä tuntee moisen liikunnan jaloissaan. Myös jatkuvan portaissa kapuamisen toivoisi nostavan kuntoa. Luentorakennuksessa on kyllä hissi, mutta sen edessä on aina niin mahdoton jono, että on helpompi mennä portaita ylös. Kuudes kerros kyllä ottaa vielä hieman koville, neljänteen kipittää jo kohtuullisen kepeästi.

Allergia iski. Maanantaina se oli ilmentynyt kehooni loputtomana aivastuskoneena. Nenä valuu ja minä tirskin, joten on syytä alistaa itsensä pillereille, joista olen onneksi pakannut mukaani. Mukaani pakkasin allergialääkkeiden lisäksi särkylääkkeitä ja pillereitä mahaongelmien varalta. Kiinahan toki on tunnettu lääketieteestään, mutta jotain on syytä olla kassissa ihan kaiken varalta. Torstaina aamusta sanoi vettä. Toivottavasti se pyyhki pahimmat pölyt pois.





Kampus

Kampus alue on tullut hyvinkin tutuksi. Alue on noin neliökilometrin kokoinen. Alueella on portti joka ilmansuuntaan. Etelästä löytyy metroasema, taksit taas ajavat alueelle sisälle itäportista. Alueelta löytyy yliopiston lisäksi alakoulu ja päiväkoti. Joka päivä isovanhemmat odottavat näiden rakennuksien edessä hakien lapsenlapsiaan pois koulusta. Alueella asuu nuorison lisäksi myös runsaasti ikäihmisiä. Oletin aluksi, että he ovat työskennelleet yliopistolla, mutta eräs opettajista kertoi, että he asuvat alueella, koska vuokrat täällä ovat kohtuulliset. Ruokaa saa ainakin yhdeksästä eri paikasta, tämän lisäksi alueelta löytyy muutama kahvio-ravintola, joista saa vähän kalliimmalla kunnon kahvia että ruokaa. Alueella on myös muutama kirjakauppa, yksi ruokakauppa ja kirjasto.

Alueita kampuksen ympärillä

Pohjois- ja eteläporttien ulkopuolella on kiivaasti liikennöidyt kadut, jotka vievät kohti keskustaa – ja toki suoraa päinvastaiseen suuntaan, eli pois Pekingistä. Näitä katuja pitää ylittää jalankulkusiltojen kautta. Pohjoiselta portilta ulostautuessa löytää pari pankkia sekä reilun kilsan päästä ruokakaupan, jossa myydään lähimmät muoviin käärityt juustosiivut. Itäpuolelta löytyy kioski ja kuppila, jossa herrat kiskovat tupakkaa kuin korsteeni, naukkailevat ruokansa kanssa kirkasta ruuansulattajaa, ja löytyypä pöydältä myös muutama kaljapullo. Yhden ruoka-annoksen tässä paikassa lusikoin suuhuni hädin tuskin nähden savulta koko lautasta. Etelän portista astellessa voi hakeutua italaiaslais-kiinalaiseen ravintolaan tai pizzeriaan. Viime viikonloppuna esimerkiksi hemmottelin itseäni länsihintaisella pizzalla ja oluella. Yliopiston kampuksen länsipuolella taas löytyy useampi kadullinen kiihkeärytmistä Kiinaa katuruokaloin, ulkoilma vaatekaupoin, sekä myymälöin, mistä löytyy kaikkea mahdollista pientä sälää. Löytyipä sieltä myös lähimmät hierontapaikat.
Kännykän kääntäjätoiminnon avulla kävimme keskustelua terveydentilastani, ruokavaliostani ja elintavoistani lähiseudun hierojalla. Blondattuhiuksinen nuorimies kynsilakoissaan näpytteli minulle viestejä ja minä vastailin sen minkä osasin. Kehtasi nuhdella minua kynsieni hoitamattomuudesta. Tarkemmin ajateltuna yhdellä kadunpätkällä oli varsin useita manikyyrejä. Nuori mies tarjosi minulle kynsikatalogia, missä oli esimerkkejä mitä juhlavammista kynsistä. Minä ilmoitin kaipaavani pelkästään nautiskelua jalka- ja selkähoidon parissa.

Ruuhka metroissa

Juhlapyhien liikenneruuhkat kasvattavat hermoja istuskellessa moottoritiellä tunti tolkulla auton pysyessä paikallaan. Ruuhkat eivät kuitenkaan ajoitu pelkästään tällaisiin tilanteisiin. Ruuhka on joka päivä. Aamulla kaupunkiin meneminen on kiinnostava kokemus. Oma reittini keskustaan vaatii yleensä kaksi kertaa metron vaihtoa, ensimmäisellä kerralla tavallaan saman linjan sisällä, toisella kerralla vaihtaakseen linjaa. Tämä tarkoittaa siis kahta yritystä yrittää mahduttaa itsensä junaan. Joinain aamuina jonojen annetaan muodostua jo aseman ylätasanteelle, jotta ihmiset eivät maanuumenissa, hirvittävässä ihmismassassa tönisi toisiaan junan alle. Niinpä ihmisiä päästetään alas odottamaan pienissä erissä. Yleensä ensimmäinen, toinen, kolmas ja jopa neljäs juna menee ohi niin, ettei niihin ole mitään asiaa. Viidennen kohdalla voi sitten alkaa miettimään millaisella heivausliikkeellä saisi itsenä puristetuksi metrovaunuun.

Omalla kohdallani ensimmäisen vaihdon jälkeen olen ykköslinjan päätepysäkillä, mikä tarkoittaa sitä, että odottamassa on tyhjä juna. Tämä on yksi hyvä puoli asua kaupungin laidalla. Jos siis jättäytyy suosiolla jonossa ensimmäiseksi ja odottaa seuraavaa junaa, on mahdollista päästä istumaan. Tämä on varsin oivallista, varsinkin jos on menossa samalla linjalla kauas.

Ruuhkajunassa on totaalisen pakkautunut ja kiinni ihmisissä. Eipä tarvitse pidellä mistään kiinni, kun ihmismassa pitää pystyssä. Eri asia on sitten yrittää päästä oikealla pysäkillä pois.





Metrot sinänsä ovat varsin oivallinen tapa liikkua. Hinta on 2 yania / matka eli 0,25 €. Metrokartta on selkeä ja sitä on helppo lukea. Ainut, etten ole löytänyt yhtään printattua metrokarttaa, jossa olisi pysäkit englanniksi. Kaikki mainoslehtiset, joissa on kartta, ovat pelkästään kiinaksi. Metroasemilla ja junissa tieto löytyy kuitenkin myös englanniksi.

Kansallismuseo


Ihmisiä jonossa Kiellettyyn kaupunkiin.




Aktiviteettejä Taivaallisen rauhan aukiolla.

Kansallismuseo.


Kansakunta jonottaan kilometrin mittaisessa jonossa kohti Kiellettyä kaupunkia. Taivaallisen rauhan aukiolla (Tiananmen Square) vaeltaa myös massoittain turisteja – enimmikseen kiinalaisia. Minä olen iloinen, että kansallismuseon edessä ei ole pahaa jonoa. Juuri kun olen päässyt hymähtämään tätä itselleni, määrää vartija minut jonoon, jossa on kaikki kassilliset ihmiset. Siinä minä sitten jonotankin yhden tunnin saadakseni kassini narikkaan. Jo onneksi minulla oli mukanani opiskelijakortti, sillä ilman sitä tai passia en olisi päässyt museoon. Mikä ilahduttavaa, museoon ei maksanut mitään. Lisäksi museossa oli mitä mainioimman makuinen tonnikalavoileipä ja hyvä latte-kahvi.




Museo on valtava, joten siellä saa kulutettua aikaa tuntitolkulla. Tarjolla oli muinaisen Kiinan historiaa, buddhalaisuuteen kuuluvia veistoksia, pronssitaidetta, vahoja rahoja ja jade esineitä, maalauksia viuhkoissa, posliinia, arkkitehtuuria ja vallankumouksen tuulia. Muista maista tarjolla oli afrikkalaisia puuveistoksia ja Picassoa. Nykyajasta esillä oli myös Huang Zhiyang:n maalauksia.





Minua erityisesti nauratti huone, missä kerrottiin Kiinan hyvistä suhteista ulkovaltojen kanssa. Vitriineihin oli kerätty valtiovieraiden antamia lahjoja. Ihan vinkkinä suomalaisille ulkopolitiikkaa edustaville politiikoille haluaisin kertoa, että museossa on jo kaksi Sarpanevan lasilintua ja yksi pienehkö sininen kukkamalja … että jotain muutakin materiaalia ja tuotetta voisi ehkä harkita seuraavan valtiovierailun kohdalla. Sinänsä on tietenkin hyvä, että suomalaiset ovat vaatimattomia lahjoissaan, mutta Tarjan antama kukkamalja näytti hieman vaatimattomalta Afrikan herrojen upeasti veistettyjen tuolien tai krokotiili-patsaiden rinnalla.


Ylhäällä oikealla Paavo Lipposen vuodelta 1998 toveri Zhu Rongli:lle. Alhaalla vasemmalla Matti Vanhasen lahja vuodelta 2006 toveri Wen Jiabao:lle. Oikealla alhaalla Tarja Halosen lahja vuodelta 2008 toveri Hu Jintao:lle.




Lahjoja (vasemmalla) Togosta, Ghanasta, Amerikasta ja (oikealla) Belgiasta sekä Tansaniasta.

Haudan lakaisua, leijoja ja kesän tuntua

Kevät oli edennyt viikon poissa ollessani harppauksen eteenpäin. Maailma näyttää nyt vihreämmältä ja puut ovat saaneet uusia kukkia – osa kukista on kerennyt jopa heittää terälehtensä. Lumoavia Mangolian-kukkia jää ikävä. Lämpötila on suomalaisittain jo täysin kesä. Keskiviikkona mittari nousi jo kolmeenkymmeneen. Jiihaa. Viiletin ympäriinsä paitahihasissa. Illat ovat kuitenkin viileitä, joten pitkähihaista on syytä pitää mukana. Onneksi lämpö hieman vielä laantuu, sillä en ole ihan vielä valmis hellekauteen – pitää nääs jaksaa tehdä vielä vaikka mitä. 

Uutena elementtinä säähän on tullut tuuli. Eräs hankala aamu matkan jälkeen. Aamupala jää syömättä. Kiiruhdan kohti opintoja. Mietin säätä, sillä ilma näyttää jotenkin kummalta. Saastetta, ajattelen, mutta hetken päästä huomaan taivaan olevan korkeammalla syvän sininen. Haukotuksen hetkellä ymmärrän ilman sameuden. Siinä samassa nimittäin nielen pikkukiviä. Ilma on täynnä hiekkaa.

Pari päivää tämän jälkeen hiekka on kadonnut, mutta maailma on täynnä valkoista nöyhtää. On kuin lumisade olisi palannut, joskin ilma on lämmin. Joku puu levittää valkoista höytyvää kaikkialle.

Ilman lämpeneminen tuo ihmiset puistoihin. Pienen järven rannalta löysin iloisia ja terhakoita lapsia haavien ja pullojen kanssa. Sammakon poikaset saivat siellä kovaa kyytiä joutuessaan näiden kiihkeiden saalistajien kynsiin. Yritin kysellä, mitä sammakoille tapahtuu, kulkeutuuko ne pulloissa aina kotiin asti, mutta sain vastaukseksi vain hymyjä. 

The Qingming Festival  |  Tomb Sweeping Day


Viime viikolla oli neljän päivän vapaa viikonloppu mukaan lukien. Tieto tuli vähän puskista, joten en osannut varautua moiseen ruhtinaalliseen lomaan karatakseni jonnekin. Toisaalta sunnuntaina katsoin uutisia, missä näytettiin loputtomia ruuhkajonoja ja kerrottiin liikenneonnettomuuksista, mitä juhlapyhän paluuliikenteessä oli sattunut. Kun yli 20 miljoonaisen kaupungin ihmiset lähtevät lomalle ja pois kaupungista, on ehkä itse parempi vain pysyä aloillaan.

Juhlapyhän nimi oli The Qingming Festival eli Tomb Sweeping Day. Suomessa sitä vastaisi lähinnä vainajien muistopäivä. Tätä perinteistä kiinalaista festivaalia juhlitaan yleensä huhtikuun alussa. Nyt päivä oli 5.4. Se määräytyy talvipäivänseisauksen ja kevätpäivän tasauksen mukaan. Qingming festivaalin aikana käydään haudoilla tai muistellaan esi-isiä. Haudat puhdistetaan, kuolleille tuodaan ruokaa ja heille uhrataan paperia muistuttavaa rahaa. Leijan lennättämisen taas uskotaan tuovan onnea ja poistavan sairauksia. Perinteisesti juhlapäivänä on syöty myös ainoastaan kylmää ruokaa.

Kylmän ruuan syöntiin liittyy tarina tradition synnystä. Mies nimeltään Jie Zitui (n. 770-476 eKr) leikkasi palan omasta jalastaan pelastaakseen hänen herransa, herttua Jinwen Gong, nälkäkuolemalta hänen jouduttua maanpakoon. Myöhemmin herttua pelastui ja palasi asemaansa unohtaen koko tapahtuman. Kuninkaaksi noustuaan hän kuitenkin etsi palvelijansa käsiinsä. Jie Zitui oli äitinsä kanssa piiloutunut Mian vuoren metsään. Kuningas yritti savustaa heidät pois metsästä sytyttämällä tulen. Pakolaiset eivät ilmestyneet metsästä vaan päinvastoin heidän ruumiinsa löytyi pajupuun vierestä. Häpeä ja katumus kalvoi kuningasta niin, että hän määräsi tälle ajankohdalle kolmen vuorokauden ajanjakson, jolloin ei saa sytyttää tulta kunnioittaakseen Jien muistoa. Paikkakunta, missä Jie kuoli, nimettiin Jiexiu:ksi (paikka, missä Jie lepää ikuisesti).

Minä lähdin tuona päivänä Ba Bao Shan:n hautausmaalle, mikä on täysin toisella puolella kaupunkia kuin itse asun. Portilla minullekin ojennettiin kukkasia, joita oli määrä laskea haudalle. Kukkien lisäksi useille haudoille oli tuotu ruokaa, hedelmiä, pikkuleipiä ja olipa joku saanut myös katkarapuja. 

Katselin yhden pariskunnan rituaalia. Hautojen muistolaatat olivat muistoseinällä. Mies nousi siirrettäviä tikkaita pitkin ylös päästäkseen hoitamaan omaisensa hautaa. Hän otti taskustaan kahden desilitran viinapullon, joka sisälsi 60% kirkkautta, avasi pullon ja teippasi sen kiinni muistokiveen. Tämän jälkeen hän teki saman tempun tupakka-askeille. Laskeuduttuaan vaimonsa viereen hän otti taskustaan toisen viinapullon, avasi sen, kohotti pullon korkeuksiin, otti huikan pullonsuusta, lausuin muutaman sanan ja valutti loput pullon annista ympyrän muotoon maahan.

Ajattelin tätä rituaalia ja mietin, miten moinen soveltuisi Suomeen. Ensinnäkin, kukaan ei tietystikään luopuisi rakkaasta alkoholistaan tai tupakoistaan, mutta jos jostain syystä näin kävisi, huh, mitkä pirskeet hautausmaalla olisi seuraavana yönä.

Minulle annetut kukkaset sai henkilö, joka oli elänyt vuosilukujen mukaan saman mittaisen elämän kuin isäni. Terveisiä vain Aimolle. Pieni viinantilkka olisi varmaan maistunut hänellekin.

Leijat


Leijojen lennättäminen ei ole pelkästään lasten huvi. Toki puistoissa näkee paljon vanhempia lastensa kanssa leijanlennätyksessä, mutta hard core harrastus se näyttää olevan vanhemmille herroille. Heillä on mukanaan kunnon varustus tätä harrastusta varten.

Leijan historian sanotaan alkaneen Kiinasta jo 2300 vuotta sitten. Tuolloin Shandongin maakunnassa asui puusepän Mu Zi joka yritti kehitellä ihmisen nostattavaa leijaa. Vähän myöhemmin myös herra nimeltään Lu Ban kehitteli vastaavaa käyttäen materiaalina bambu puuta ja silkkikangasta. Leijoja on käytetty muun muassa pelastustehtävissä, mittaamaan etäisyyksiä, testaamaan tuulta ja sotilasoperaatioiden viestinnässä.