Piipahdus Eurooppaan - Reittejä Romaniassa

Lentokentän tunnelmaa

Minä niin pidän lentokentistä – jahka ne ovat Pohjoismaiden ulkopuolella... Vaikka tällä kertaa voisi ajatella, että 13 tuntia alkaa olla jo vähän liian pitkä aika, mutta ei... Usein siellä on tunne, että koko maailma kävelee ohitse. Mitä erilaisimpia ihmisiä ja ryhmiä, mitä erilaisimmin tarkoitusperin matkaamassa paikasta toiseen. Tällä kertaa Varsovassa oli juutalaisten joukkomatka. Herrat hatuissaan ja korkkiruuvikiharoineen tepastelivat pitkin lentokenttää. Ja nuoret pojat, joilla oli takaraivolle pinnillä asetettu kymmensenttinen lieriö. Kiinaan matkatessani uskonnollinen valkoasuisten herrojen ryhmä, vaihtoi asusteitaan suurella tohinalla. Jokainen individuaali on kiinnostava puhumattakaan tällaisista samalla tavalla pukeutuneiden joukkomatkailusta. 





En suosittele puolalaista lentoyhtiötä, LOT:a … hinta oli sama kuin muillakin lentoyhtiöillä, mutta englantilaisia lehtiä ei ollut tarjolla, pieni viinipullo oli maksullinen myös ruuan kanssa, suurin osa elokuvista oli maksullisia (lisäksi ne olivat samoja paluumatkalla) ja vessapaperi oli loppunut vessasta jo puolessa välissä matkaa. Pieniä asioita, mutta luulisi kuuluvan yli 600 euron pakettiin. Psykologisesti pari euron lisä lipun oston yhteydessä ei tunnu suurelta, mutta lentokoneessa, ahtaissa oloissa kukkaron esille kaivaminen on todella ärsyttävää. Pieni viinitippa taas jotenkin juhlistaa sitä kymmenen tunnin istumista, missä itsessään ei ole mitään hohtoa puhumattakaan elokuvista, vaikka ne olisivatkin täyttä hömppää.
Lastenelokuva- ja mediakulttuuria

Viikko Romaniassa kansainvälisen lasten- ja nuortenelokuvajärjestön, CIFEJ:n parissa. Kokouksia, vierailuja, seminaaripuheita, festivaali ja edustamista paikallisten politiikkojen tai eri lähetystöjen henkilöiden seurassa.

Jokainen osallistuja esitteli seminaarissa vuorotellen maamme tilanteita. Oma aiheeni oli elokuvatyöpajat mediakasvatuksen näkökulmasta. Paikallisilta ihmisiltä kuulimme muun muassa lasten elokuvakoulun esittelyn, työstä romanien kanssa sekä paikallisesta rahoitustilanteesta.

Järjestön hallitus (CIFEJ) taas istui kaksi päivää kokoustaen ja pohtien toukokuussa Kiinassa järjestettävän yleiskokouksen sisältöä kuullen myös paikallisen järjestäjän käytännön aatoksia. Toukokuussa siis nelisenkymmentä jäsentä tapaa toisensa Pekingissä.

Lisäksi jokainen paikalla olija oli vielä juryn jäsen ensimmäisellä kansainvälisellä lasten elokuvafestivaalilla Piteștissä. Tuomarointi paljastui Romaniaan matkustettuani, ja elokuvanfestivaalin luonne avautui eteeni ensimmäisen elokuvan pyörähdettyä valkokankaalle. Kyseessä oli lasten itsensä tekemiä elokuvia, joista suurin osa oli tehty Piteștissä. Mikäpäs siinä. Tuttua hommaa minulle. 









Kansainvälisen toiminnan haasteita

Kokoustaminen ja päätöksenteko on joskus varsin haasteellista. Kansainvälisessä porukassa on paljon erilaisia tapoja tarttua asioihin sekä ratkaista ongelmia. Joissain maissa asioista puhutaan niiden oikeilla nimillä ja tartutaan suoraa haasteeseen, kun taas toisaalla asiaa kierrellään ja kaarrellaan ja ollaan valmiita painamaan villasella, kun asia menee liian hankalaksi. Hankalat asiat voidaan myöskin muuttaa vitseiksi pääsemällä näin ohi kiusallisuudesta sanomatta koskaan oikeastaan omaa mielipidettä. Lisäksi on kulttuureita, joissa ei koskaan kerrota, ettei tiedetä, jolloin suusta voi tulla jonkinmoinen, mutta ei välttämättä oikea, vastaus. Osa suoruudesta tai kiertelystä on toki myös henkilökohtaisia piirteitä, mutta osa niistä liittyy myös kulttuurillisiin ominaisuuksiin. Yritä siinä sitten saada aikaiseksi joitain sääntöjä tai toimintakäytänteitä, kun ei oikein koskaan tiedä, puhummeko samasta asiasta vai emme.

Eri puolilla maailmaa on myös erilainen aikakäsitys. Kun osa on aloittamassa tasan jotain, on toinen vasta menossa rukoilemaan. Joku on taas ajatellut vasta silloin mennä aamusuihkuun tai kulkee eteerisesti kohti aamiaispöytää. Siinä sitä sitten voi odotella kaikessa rauhassa – hampaiden kiristely ei nääs auta yhtään mitään. Lisäksi kohtaamistilanteissa yksi kättelee, toinen suukottaa poskille – keskustellaan, pitääkö suudella kaksi vai kolme kertaa, ja joku ei katso silmiin ja jättää kättelemättä uskonnollisista syistä.


Jokaisella on myös oma piiloagendansa, miksi on mukana toiminnassa. Yksi haluaa matkustaa, toinen saada kansainvälisiä tuttavia, kolmas hyötyä rahallisesti, neljäs ehkä saada valtaa, viides rakastaa titteleitä ja kuudes... Sama tietenkin pätee myös kansallisesti toimiessa, mutta kansainvälisessä joukossa toimintaan tulee paljon lisämausteita.

Välillä höyry nousee päästä ja vartalosta valuu kaikki energia, kun jokainen vaahtoaa asiaansa ja yrittää selvittää näkökulmaansa. Lisäksi on hetkittäin turhautunut olo, kun samoihin asioihin palataan uudelleen ja uudelleen, koska edellä mainituista syistä asioita ei ole koskaan ratkaistu tai jokainen on ymmärtänyt ne eri lailla. Ei voi muuta kuin nostaa hattua kaikille kovan luokan politiikoille, jotka yrittävät ratkoa tärkeitä ja tulenarkoja asioita. Jo pelkästään sosiaalisesta mediasta keskustelu sai meidän porukassa lämpömittarin nousemaan. Tärkeää kuitenkin on, että iltaan mennessä joukko on rauhoittunut ja päästään hyvässä sovussa syömään päivällistä.

Oman lajinsa muodostaa keskustelut politiikasta ja uskonnosta. Jokaisella meillä on omat poliittiset näkemyksemme. Kulttuuri ja työala on suuri yhdistävä tekijä. Voin hyvin olla ystävä ja toimia ihmisten kanssa jotka tulevat maista, joiden politiikkaa ei hyväksy. Ihmiset myös suhtautuvat oman maansa tilanteeseen eri lailla. Joku kertoo auliisti maansa tilanteesta, kulttuurin koukeroista ja elämiseen liittyvistä säännöistä, toinen taas hillitysti vaikenee asioista.

Uskonto on varsin haasteellinen keskustelunaihe. Joukossmme on ihmisiä maista, joissa on luterilaisia, ortodokseja, islamilaisia, buddhalaisuutta harjoittavia. Jokaisella on kuitenkin myös oma suhteensa tai suhteettomuutensa uskontoon. Muistan kuulleeni kommentin, ettei ole mahdollista olla uskonnoton. Siinä sitä yrittää sitten selittää, että kyllä se on täysin mahdollista ja ihan on myös oikeus valita uskooko vai ei.

Joukossamme on myös ihmisiä, jotka elävät maailmanpoliittisten räjähdyksien keskellä. Syyrian tilanne tuli esiin usein, sillä yksi kollegoistamme oli juuri muuttanut pois maastaan ja pohtii mahdollisuuttaan olla poliittinen pakolainen Saksassa. Sinänsä hurja tilanne - niin yleinen, mutta koskettaa, kun asia tulee näin lähelle. Kolleega kertoi myös perheensä elämästä; kaikki perheen kahdeksan lasta asuvat eri maissa ja äiti kiertää maasta toiseen eläen hetken jokaisen lapsensa luona. Ystäväni totesi, että on kummallista, kun ei tiedä, mitä termiä käyttäisi kotimaastaan. Hän on lähtenyt kasseineen, mukanaan omaisuutensa, ja paluusta ei ole tietoakaan. Kyseinen ihminen on maailmankansalainen, joten hänelle uuteen paikkaan hyppääminen ei sinänsä ole vaikeaa, mutta ei se tilanteen tunnekuohua poista.

Yritän miettiä, miltä tuntuisi muuttaa maata tietäen, ettei osasta Suomea olisi enää mitään jäljellä, että kaikki kuvat mitä näkisi, olisivat pelkkiä raunioita. Tässä kohden voin olla vain kiitollinen, että tämä on pelkästään ajatusleikki.


Romania

Kuukauden jälkeen oli varsin omituista istuskella ensihetkiä hotellissa. Television avattuaan teeveestä vyöryi amerikkalaista saippuaa ihan englanniksi puhuttuna. Kiinassa tällaiselta on säästynyt - vaikka minulla onkin omat paheeni. Sain huoneen, missä oli kylpyamme. Aaaaah ja oooh, mikä autuus. Tein sen, minkä jokaisen reissuni alussa, ostin kylpyöljyä ja kasvonaamion ja ensimmäisenä iltana sukelsin kylpyammeen pohjalle antaen sisäisen hylkeeni jälleen päästä voimiinsa. Söin tomaattikeiton ja tilasin juustoperunoita, ihan siitä ilosta, että ruokalistalla oli jotain muutakin kuin riisiä ja nuudeleita.

Bukarest

Tämä on ensimmäinen visiittini Romaniaan. Bukarest näytti mukavat puolensa. Kommunistiaika oli jättänyt rauhaan suuren osan vanhoista taloista, joten paikoitellen kaupunkia voi kutsua jopa kauniiksi.

Ensimmäisenä päivänä kerkesimme käydä ihan turisteina talonpoikaismuseossa tutkimassa maaseutuelämän uskonnollisuutta, eri vähemmistöryhmien asukokonaisuuksia sekä elämää ennen vanhaan.



Vanhakaupunki taas edusti iltaelämää kadut toistensa jälkeen baareja pullollaan. Tällä hetkellä käynnissä oli restauroimisen aloitus. Useissa taloissa oli huput ikkunoilla. Joidenkin työn alla olevien talojen sisään kurkistaessaan tajusi, että ne olivat räjäytetty kokonaan jättäen vain kuoret tallelle. Ehkäpä parin vuoden päästä, jahka raha riittää, vanhakaupunki on kaunis. Joskin se kaipaa kyllä baarien lisäksi joitain mukavia kauppoja, jotta siellä viitsii kävellä noin päiväsaikaan, ellei sitten koko ajan janota.





Käynti paikallisessa parlamentti-talossa oli ristiriitainen kokemus. Talo oli yhdistelmä suurta, mahtipontista ja prameaa, huoneita huoneiden perään, kaunista ja samalla kylmää, hienoa ja jotenkin hieman surullista. Romanian mennä hallitsija, Ceaușescu, halusi tämän kansojen taloksi, mutta ei ikinä nähnyt taloa valmiina, sillä 1989 vuoden vallankumouksessa häntä vastaan kääntyneet armeijan sotilaat teloittivat herran vaimoineen.

Pois pääkaupungista

Jos Romaniaan lähtee, kannattaa ehdottomasti vuokrata auto ja huristaa pois pääkaupungista kohti maaseutua.

Me siirryimme ensin Bukarestista Piteștistiin. Pitești oli hyvin eri henkinen kaupunki kuin pääkaupunki. Neuvostoaikakausi huokui selvemmin pikkukaupungin kaduilla. Kaupungin keskellä jostain muovisekoitteesta rakennettu sininen joenuoma odotti kesää ja vettä.



Maaseudusta saimme nauttia kauniina viikonlopun kevätpäivänä. Ihmiset puuhastelivat puutarhoissaan Piteștistä pohjoiseen johtavan tien varrella. Pieniä, värikkäitä maaseututaloja, joiden pihoilla käyskenteli kanoja iloisesti kotkottaen ja jokunen kukko muisti kiekua reviiriään. Tiellä vastaan tuli hevosia rattaineen kuljettaen mitä erilaisimpia lasteja. Lehmä märehti ruohoa tienpenkalla. Niityillä on lammaslaumoja ja paimenia koirineen. Tämä on kuin aikamatka taaksepäin, romanttinen hypähdys 1800 -luvulle.








Välillä huristelimme niittyjen keskellä ja välillä kaukaa häämötti valkohuippuiset vuoren rinteet. Uskomattoman kauniita maisemia.

Tapahtuman järjestäjä oli organisoinut meille vierailun pienessä kyläkoulussa, missä oppilaat esittelivät meille taitojaan muun muassa saven dreijauksessa sekä. Toisessa kulttuurikeskuksessa lapset esittelivät paikallisissa kansallisvaatteissaan traditionaalisilla soittimilla erilaisia sävelmiä.








Dracula

Transilvania oli retkeemme nähden liian kaukana. Kuitenkin meillä oli mahdollisuus tutustua alkuperäisen draculan elinmaisemiin. Valkosipulilla kyllästettynä valmistuimme kohtaamaan kohtalomme. Vampyyrit vapiskaa, ette tiedä, kenet tapaatte.


Vlad III:n Wallachin prinssi hallitsi valtakuntaansa vuosina 1456-1462. Hänen on sanottu olevan esikuvana myöhemmin syntyneelle Bram Stocker:n Dracula tarinalle.Vlad III eleli Romanisa vuosina 1431–1476. Häntä kutsuttiin myös lempinimellä Țepeș "Impaler", joka viittaa hänen käytäntöönsä keihästää vihollisensa. Jo hänen elinaikanaan hallitsijan maine julmana hallisijana levisi ympäri Eurooppaa.

Tämän oikean Draculan linna, eli Poenarin linna, ei sijaitse siisTransilvaniassa vaan Arefun kylässä, korkealla kalliolla Argeş joen laaksosta katsottuna, lähellä Făgăraş vuoria. Sinne nousi automme pitkin mutkikkaita serpentiiniteitä. Matka itse linnan rauniolle olisi vaatinut tuhansien portaiden kipuamisen ja autosta noustessamme kylmä tuuli tuiversi ytimiin, joten päädyimme katselemaan pää takakenossa tätä nähtävyyttä. Lippu heilui linnanraunioiden salossa, mutta herra Dracula ei väläytellyt torahampaitaan.




Ortodoksisuus

Romania on varsin uskonnollinen maa. Uskontona on ortodoksisuus. Kirkkoja ja pieniä pyhättöjä näkyy jokapaikassa. Maaseudulla tämän tästä törmää pieneen rakennelmaan, joka on pyhitetty rukoukselle. Maaseudulla näkee myös tämän tästä kylttejä eri luostareihin. Me vierailimme naisille tarkoitetussa Aninoasa nunnaluostarissa, missä oli sijaa vain yhdelle miespapille sekä miehiselle aputyövoimalle. Eteemme levitettiin mitä herkullisin kolmen ruokalajin kasvisateria. Liha on kiellettyä ennen pääsiäistä. Tämä on heidän tapansa paastota. Tässä luostarilla asui 14 nunnaa.





Uskonnollisen taiteen muotona ovat kaikkia pyhiä paikkoja koristavat ikonit. Pyhä Yrjänä, Jurgen eli Pyhä Suurmarttyyri Georgios Voittaja on myös Romaniassakin kova sana valkoisen ratsunsa päällä keihästämässä lohikäärmeraukkaa. Tämä marttyyri ei ole romanialainen, mutta ortodoksit ovat ottaneet hänet omakseen.

Erään version mukaan lohikäärme terrorisoi Silenaan kaupunkia. Hänelle annettiin joka päivä ruuaksi lampaita. Kun lampaat olivat lopussa, kansalaisten piti uhrata ihmisiä. Arpa osui kuninkaan ainoaan tyttäreen. Ritarillinen Georgios karauttanut paikalle valkoisella ratsulla ja lupasi taltuttaa hirviön. Hän tappoi lohikäärmeen keihäällään. Georgios kuitenkin kohtasi marttyyrikuoleman uskonvainojen takia.





° ° °       ° ° °       ° ° °       ° ° °       ° ° °       ° ° °       ° ° °    

Viikko oli varsin täyteen ahdettu. Ensimmäisen päivän jälkeen vapaa-aika oli kortilla. Välillä ei olisi millään meinannut käynnistyä, varsinkin kaikki edustaminen ja kokoustamien imivät energiaa tyhjiin. Viimeinen päivä kuitenkin pelasti paljon leppoisalla säällään ja mukavilla maisemillaan. Romaniaan voisi piipahtaa uudemman kerran – rauhallisemmalla ohjelmalla ja auton vuokraamalla.

Matkalaukkuun kerääntyi Kiinaan vietäväksi tuotteita, jota en ole joko sieltä löytänyt tai jotka ovat hintatasoonsa nähden kalliita, kuten viiniä, kahvia, suodatinpusseja ja tamponeita. Lisäksi sain Iranin tuliaisina kansan pistaasi pähkinöitä, joita on kelpo koti-iltoina mutustella.