Tietoa Togosta

 TOGO

Togon tasavalta on pieni, kapea suikaleen muotoinen maa, jolla on noin 50 kilometriä rantaviivaa ja pohjoisimpaan kolkkaan sisämaahan on 515 kilometriä. Maassa asuu yli 8,6 miljoonaa ihmistä.

Beninin länteen sijaitseva Togo sijoittuu myös Guineanlahden rannikolle. Muina rajanaapureinaan lännessä on Ghana ja pohjoisessa Burkina Faso. Maa on ollut sekä Saksan että Ranskan siirtomaa 1800-luvulta vuoteen 1960 saakka, jolloin se sai takaisin itsenäisyytensä.

Suurin osa Togon väestöstä asuu pienissä kylissä, jotka ovat hajallaan maaseutualueilla. Rannikolla asuu yli kaksi miljoonaa ihmistä. Lomé, suurin kaupunkikeskus ja pääkaupunki Lomé sijaitsee myös rannikolla lähellä Ghanan rajaa.

Togon historiaa

Togon alueen historiaa on hahmotettu tuhansien vuosien päähän. Länsimaalaiset rantautuivat Togon rannikolle 1470-luvulla. Ensin tulivat portugalilaiset rakentaen kaupan tukikohdaksi Porto Seguron linnakkeen. Tämän jälkeen saapuivat englantilaiset, ranskalaiset, tanskalaiset ja saksalaiset. Orjakauppa tuhosi paikalliset elinkeinot ja hävitti väestöä. 1880-luvulta lähtien Saksa valloitti Togon ja aloitti maassa puuvillan, palmuöljyn, kumina ja kaakaon valmistuksen.





Yli 400 vuoden ajan, 1500-1900 -luvuilla, yli 15 miljoonaa miestä, naista ja lasta joutui orjakaupan uhriksi ja ylittämään Atlantin matkatessaan kohti Amerikkaa.



Saksan hallinto oli julma ja perustui ruoskan avulla pakkotyöskentelyyn pienellä palkalla tai ilman palkkaa. Ensimmäisen maailmansodan tappion jälkeen saksalaiset joutuivat luopumaan Afrikan siirtomaistaan voittajille. Saksalainen Togoland jaettiin brittien ja ranskalaisten kesken. Brittiläinen Togolandista tulee osa Ghanaa ja Ranskan Togolandista tuli Togo. Isäntävaltion vaihtuminen ei poistanut sortoa ja riistoa. Maa oli ranskalaisten hallinnassa itsenäistymiseen asti.

Vuoteen 1884 asti nykyinen Togo oli välivyöhyke Asanten ja Dahomeyn osavaltioiden välillä. Sen eri etniset ryhmät elivät eristyksissä toisistaan.

Togon poliittinen järjestelmä nykyään

Demokratian kehitystä seuraava Freedom House-järjestö luokittelee Togon osittain vapaaksi maaksi. Vaikka perustuslaissa on maininta sananvapaudesta, käytännössä tätä oikeutta rajoitetaan, ja toimittajat käyttävät usein itsesensuuria.

Itsenäistymisen jälkeen maan historiaan mahtuu itsevaltiutta, väkivaltaisia yhteenottoja ja sotilasvallankaappaus. Togo siirtyi yhden puolueen systeemistä monipuoluejärjestelmään 1992. Kuitenkin vallassa ollut Gnassingbe Eyadema toimi kuin itsestään teettämän sarjakuvakirjan supersankari pysyen johdossa vuoteen 2005. Hänen kuolemansa jälkeen armeija nimitti presidentiksi kuolleen hallitsijan pojan Faure Gnassingben. Tämän jälkeen hänet on valittu maan johtajaksi lähes yksimielisesti yhä uudelleen ja uudelleen. Hallituspuolueen pitkäaikainen valta aiheuttaa vilppiä ja väärinkäytöksiä. Armeija pönkittää hallitusta, joka puolestaan suosii omaa väestöryhmäänsä. Vuonna 2018 hyväksyttiin kahden kierroksen enemmistövaalien hyväksyminen ja syytteettömyyden takaaminen kaikille entisille presidenteille heidän toimikautensa aikana tehdyistä teoista.




Hallintokoneistoa täydentävät perinteiset auktoriteetit, joihin kuuluvat etniset kuninkaat, kyläpäälliköt ja perheryhmien päämiehet. Heillä on oma roolinsa oikeusjärjestelmässä käsitellen tiettyjä tapaoikeuden kysymyksiä.

Eri yhteenotot liittyvät useiden eri väestöryhmien välisiin jännitteisiin. Togon väestö koostuu noin 30 etnisestä ryhmästä, joista monet ovat maahanmuuttajia muualta Länsi-Afrikasta. Suurimman etnisen ryhmän muodostavat alkujaan Nigeriasta tulleet Uuhet, jotka asuttavat enimmäkseen etelää ja keskiosaa maasta. Pohjoisessa asuu Kotkolit, joilla on kytköksiä armeijaan ja sitä kautta paljon vaikutusvaltaa. Rannikolla asuu myös kaupassa ja liike-elämässä vaikuttavia minoja.
Maan virallinen kieli on ranska, joskin sitä puhutaan pääosin vain liike-elämän ja valtion virallisissa yhteyksissä. Jokaisella etnisistä ryhmistä on omat kielensä.

Togo on matalan tulotason maa. Se sijoittuu 159 (/188) sijalle inhimillisen kehityksen indeksissä. Maailmanpankin mukaan 59 % maaseudun asukkaista on köyhiä. Kaupungeissa köyhien osuus on 26 % väestöstä. Vuonna 2020 43 % togolaisista asui kaupungeissa. Vuonna 2020 vain neljäsosa maaseudun asukkaista oli sähköverkon piirissä. Lisäksi vain 20 prosentilla väestöstä oli mahdollisuus juoda puhdasta vettä. Kuitenkin Togolla on, yhtenä Afrikan pienempien maiden joukosta, yksi mantereen korkeimmista elintasoista sen arvokkaiden fosfaattiesiintymien vuoksi. Erilaiset maaperät ja ilmastot mahdollistavat monipuolisen viljelyn. Yli puolet maan työvoimasta työskentelee maatalouden parissa. Tämä täyttää suurimman osan väestön elintarviketarpeesta. Viljeltäviä kasveja ovat maissi, maniokki, riisi, jamssi, durra, hirssi ja maapähkinät. Lisäksi maalla on hyvin kehittynyt maataloustuotteiden (kahvi, kaakao, maapähkinät) vienti. Epävakaat poliittiset tilanteet ovat vaikuttaneet kuitenkin negatiivisesti talouteen.

Hallituksen tavoitteena on kehittää Togoa alueelliseksi rahti- ja kauppakeskukseksi.
Lomen satamaa on laajennettu, satamapalveluja on nykyaikaistettu, maanteitä ja lentoasemaa on parannettu. Lihatalous liittyy nautakarjaan, lampaisiin ja sikoihin, joita kasvatetaan tasangolla ja pohjoisessa. Rannikko ja joet tarjoavat kalastukseen oivat mahdollisuudet. Saaliiksi saadaan makrilleja, bassoja, meriahvenia, rauskuja, merianturoita, sekä lajeja, joihin en löydä käännöstä kuiten snapper, triggerfish, dorado. Lisäksi merestä saadaan katkarapuja ja hummereita. Suurin osa saaliista kulutetaan paikallisesti. Metsää Togossa on alle 10%.

Rannikolla, kuten Beninissäkin, suurin ympäristöhaaste on hiekkarantojen kuluminen. Rakennetuista suojavalleista ja aallonmurtajista huolimatta aallot syövyttävät hiekkaa. Rannoilla sijaitsevissa kylissä tulvat ovat tuhonneet taloja ja pilanneet viljelysmaita.


Uskonto
Lähes puolet togolaisista ovat jonkun kirkon kautta kristittyjä. Kuitenkin noin kolmasosa uskoo myös erilaisiin esi-isien, kuten vodunin (voodoo), oppeihin. Noin kahdeksasosa väestöstä on muslimeja.



Lähteet:

https://www.globalis.fi/Maat/togo

https://www.britannica.com/place/Togo

Dwayne Wong - From Slavery to Dictatorship: A Brief History of Togo’s Struggle

From Slavery to Dictatorship: A Brief History of Togo’s Struggle
https://www.huffpost.com/entry/from-slavery-to-dictatorship-a-brief-history-of-togos_b_5a049f07e4b0204d0c17153f
https://www.un.org/sites/un2.un.org/files/2019/12/slave_trade_map_large.jpg