Joulu
Joulu tupsahti silmille ensimmäisen kerran jo heti maahan saapuessani ja vieraillessani eurooppalaisille ja varakkaille tarkoitetussa Erevanin supermarketissa. Heti sisään astuessani vastassa oli jouluosasto, mistä löytyi tuttuja ja tuntemattomampia hahmoja jouluvarustuksissa. Itselle erikoisin oli ehkä joulutiikeri. Sen jälkeen kyllä joulu hävisi pitkäksi aikaa näköpiiristä.
Joulu on Beninissä enimmäkseen lasten juhla. Näin ainakin Grand-Popon seudulla. Koululaiset pääsivät lomalle koulusta edeltävänä perjantaina ja menevät takaisin opinahjoihin vasta tammikuun puolella. Suurin osa Villa Karonkin henkilökunnasta lomailee yli vuoden vaihteen. Mutta noin muuten, kaikki kaupat, ravintolat ja toiminnot ovat olleet toiminnassa täysin samalla tavoin kuin muulloinkin.
Ensimmäisenä viikonloppuna pihamaat olivat täynnä linja-autolastillisia modernin muodikkaita nuoria. Porto-Novon opiskelijat tulivat kahtena päivänä luokkaretkelle tutustumaan museoihin, ottamaan selfieitä ja hengaamaan rannalla. Isot linja-autot ovat aina huomiota herättävä näky Grand-Popon kylätiellä, missä pääasiallisesti ajetaan mopoilla. Ja suuri suuren kaupungin nuorisojoukko saa aikaan ääntä ja kuhinaa samalla tavoin kuin missä tahansa.
Markkinameininkiä Coméssa
Omalta osaltani joulunvietto alkoi 23.12. viereisen pikkukaupungin, Comén markkinoilla. Comén markkinat on joka viides päivä. Jotenkin tämä on itselle hankala muistaa ja vaikealta hahmottaa, mutta toisaalta, osuupa markkinapäivä sitten pidemmällä syklillä jokaiselle viikonpäivälle, jos se jotain markkinoille pyrkivää auttaa. Grand-Popon toripäivä kun on aina vain lauantaisin. Mutta Comén markkinat ovat moninkymmenkertaiset kotikylään nähden. Viereiseen kaupunkiin pääsee joko mopon kyydissä viilettäen tai puskataksilla. Puskataksi on halvempi. Autoon tungetaan niin paljon ihmisiä kuin mahtuu - etupenkille sylikkäin kaksi ja taakse ainakin neljä. Auto liikkuu vasta sitten, kun se on täysi.
Tunnelma Comén keskustassa oli tiivis. Jokunen muukin oli tullut markkinoille, joten välillä torialueen kapeilla kujilla otettiin askelia hitaseen tahtiin mitään näkemättä. Ihmisiä oli joka puolella ja keskittymiskyky meni siihen, kun yritti taiteilla tasapainonsa kanssa ja varoa, ettei kaataisi kenenkään myyntikojuja. Välillä huomasin, että kyyristyttäni hieman, pääni päälle oli kolmesta kulmasta ilmestynyt jonkinmoinen myyntivaltti erilaisissa vadeissa. Nämä vadit kohtasivat siellä toisensa muodostaen minun päälleni liikkuvien myyntikojujen katon. Ei auttanut siis myöskään ryhdistää vartaloaan täyteen mittaansa, ettei naisten pään päällä kulkevat kantamukset olisi sortuneet. Tarjolla oli kaikkea maan ja taivaan välistä; vihanneksia, kaloja ja muita elintarvikkeita, vaatteita, kankaita, leluja ja toki myös suuri valikoima erilaisia vodouniin liittyviä asioita, kuten erilaisia rautaesineitä, puunukkeja, eläinten pääkalloja ja kuolleita lintuja sekä hevosten jouhista tehtyjä huiskia. Löytyi Comesta toki myös viitteitä tulevasta joulusta. Tarjolla olisi ollut muovikuusia ja tonttuhattuja.
Ihmisten määrä ja ilman lämpötila toivat oman haasteensa ostosten tekemiseen. Kulman takana oleva Hitler niminen baari oli kiinni, joten oli löydettävä toinen nesteytyspaikka, jotta jaksaisi vielä tovin. Olimme nääs sopineet amerikkalais-hawajilaiseen tyyliin White Elephant Gift Exchange / Secret Santa lahjojen vaihdosta yhdysvaltalaisen kollegamme ehdotuksesta. Tarvittiin siis vielä kestävyyttä torialueiden ympäri kiertelyyn ja läpikoluamiseen.
Pienen virvoittelun jälkeen joulu ilmestyi minulle ja kanssaretkeilijöille yksikyttyräisen dromedaarin muodossa. Siellä se seisoi, tuo aavikon eläin, keskellä toria, kojujen väliin ahdettuna. Olisikohan itämaan tietäjät pysähtyneet ostoksille ennen määränpäätään? Olisi pitänyt tarkistaa, löytyikö kojusta mirhaa ja suitsukkeita. Löysin lopulta lahjan myös salaiselle kohteelleni, joten olin tyytyväinen. Puskataksi palautti meidät takaisin kotikylään.
Jingl bells raikaa
Samalle päivälle mahtui vielä lasten joulujuhlaa Gbéhoué kylässä. Villa Karossa työskentelevä ja naisyhdistyksen kanssa vapaaehtoisena toimiva Georgette Singbe kertoi matkan aikana naisten ja lasten kanssa tehdyn työn tärkeydestä. Lapsia ja nuoria kannustetaan opiskelemaan ja löytämään oma polkunsa maailmassa. Georgette koki tärkeäksi antaa lapsille ja nuorille mahdollisuuksia ja tietoisuutta lisäämällä estää mm. raskaudet nuorella iällä.
Vastassa Gbéhoué:n kylässä oli vanha tuttu, Gnonnou Tchite -naisten kollektiivin aktiivinen puuhahahmo, Florence Kougbadji, joka oli aikaisemmalla Beninin matkallani mukana järjestämässä naisten kokkikilpailua Villa Karon pihalle sekä esitteli naisten suolakollektiivia. Mukava jälleenkohtaaminen. Paikalla oli myös aikaisemmin tapaamani Aimé Djossou, joka nykyään ohjasi lasten opetusta Gbéhoué kylässä.
Aimé oli opettanut lapsille vuoden aikana englantia ja nyt oli lasten tehtävä näyttää taitonsa. Vuoropuhelutekniikalla kootussa esityksissä muutamat lapsista pääsivät esittelemään opittuja taitojaan kertoen mm. päivän askareista englanniksi. Tarjolla oli myös tuttuja joululauluja englanniksi ja ranskaksi, joskin kappaleissa oli vahvasti beniniläinen sovitus ja säestys rummuin ja erilaisin kilkuttimin ja kalebassi helmihelistimin. Ja tietenkin saimme nähdä myös upeista tanssiesityksiä. Välillä koko yleisö yhtyi huutamaan kuorossa erilaisia kannustus- ja voimaantumis huudahduksia. Ne päätyivät samaan tahtiin taputuksiin sekä vetopasuunan kaltaiseen käsi eteen ja taakse liikkeeseen sekä huudahdukseen ”YES, we can!”
Lapsille joulujuhlan kohokohta olivat lahjaksi saadut tonttuhatut sekä ruokatarjoilu. 120-päinen lapsiryhmä tonttuhatuissaan oli varsin vaikuttava näky. Ja minkälaiset tonttuhatut; niissä luki 2026 ja nappia painamalla valot alkoivat vilkkumaan. Georgette, joka on vuosia toiminut naiskollektiivin parissa, toi autonsa perässä ruokaa koko lapsi- ja aikuisryhmälle. Jokainen lapsi odotti jonossa oman astiansa kanssa riisiä ja punaista kastiketta. Kaikille oli myös Youki -limukka. Enpä ole aikaisemmin maistanut kahvin makuista limpskaa. Vaikka en ole erityisen makeiden virvoitusjuomien perään, oli sanottava että kahvilimppari oli todella hyvää.
Minulla oli Suomesta asti tuomiani polkagris piparminttu keppejä. En ollut varsinaisesti ostanut niitä mitään tiettyä tilannetta varten, vaan kaiken varalle. Karkkikeppejä oli kuitankin vain 60, joten niitä täytyi katkoa, jotta jokainen sai palasen. Tunsin itseni varsin typeräksi leikellessä tankoja kahtia ja jakaessa tynkäkarkkeja niitä himokkaasti hamuaville lapsille. Ehkä vähän on parempi kuin ei mitään, mutta sillä hetkellä olisin toivonut tulevani paikalle isomman karamellisäkin kanssa.
Kaiken ohjelman jälkeen alkoi tanssit. Jokainen halusi tanssia paikalla olleiden kolmen jovon (/ yovon) (=valkoinen) kanssa. Tästä riemusta on paikallisten kuvaamana tallennettuna useampi videopätkä. Tai jos ei tanssinut niin viimeistään poseerasi valokuvaan jokaisen lapsen kanssa erikseen. No, olkoon se oikeus ja kohtuus. Mikä etuoikeus meillä olisi kuvata ja videoida kaikkea. Täällä kuvaaminen oli vastavuoroista. Nyt jokaista ottamaansa kuvaa kohden poseerasi takuuvarmasti jonkun kanssa jonkun muun ottamassa kuvassa.
Ilta alkoi pimenemään. Kylätiellä odotti pieni mopo-kuorma-auto, minkä lavalle lapset kipusivat ja lähtivät kohti kotiaan. Hieno reissu. On hienoa nähdä kollektiivin toimintaa ja mitä lasten hyväksi tehdään. Respect.
Jouluaatto
Jouluaattona olin ihan kuollut. Maha kiukutteli ensimmäistä kertaa koko täällä olo aikana. Makasin koko päivän sängyssä, tein sieltä käsin arkisia askareita ja torkuin. Tilanne ei ollut paha – oli vain hieman voimaton olo. Iltaa vietimme kaikkien residenssiläisten ja muiden Grand-Popossa olevien suomalaisten sekä paikallisten ystävien kanssa edesmenneen kirjailijan, Juha Vakkurin, asunnossa, Olkilinnassa. Minua onnisti salaisessa lahjavaihdossa, sillä sain lahjaksi taideteoksen. Saattaapa olla, että tiedän, kenen käsissä tämä on muotoutunut. Olen kiitollinen teoksesta.
Illalla olisi ollut joulukirkko, alkaen joskus kymmenen kieppeillä, mutta arvelin kirkonmenojen kestävän useamman tunnin, joten luovutin jo alkuunsa. Naapurit kertoivat viereiseltä kirkolta kuuluneen laulua vielä seuraavan vuorokauden puolella. Olin kovasti odottanut päiväkirkkoa vai nähdäkseni perheiden jouluvaatetuksen, sillä sekä Comen että Grand-Popon toriella oli ollut useita erilaisia joulukankaita. Aamu- / päiväkirkkoon menijöitä ei kylänraitilla kuitenkaan näkynyt.
Joulupäivä Mami-Watan maailmoissa
Joulupäiväivänä kristinusko sai väistyä. 25.joulukuuta eri puolella Gran-Popoa oli Vodon uskonnon merenjumalan, Mami Watan, juhlatilaisuuksia. Itse matkasin katsomaan seremoniaa muutaman kilometrin päähän, lähelle Chez Paterne –ravintolan rantaa. Kutsuja oli sadellut muutamaan muuhunkin paikkaan. Tarjolla oli paikallinen uskonnollinen tilaisuus, joka sisälsi rummutusta ja rituaalisia tansseja. Mami Wata:n harjoittajien asukokonaisuuteen kuuluu valkoiset vaatteet ja paljon koruja. Tunnistin osan tanssijoista, sillä vierailin kaksi vuotta sitten useammassa tempelissä heitä kuvaten. Pitkän rummutus ja vaihtuvien tanssijoiden rituaalitanssien jälkeen seurakunta meni lähelle meren rantaa. He rakensivat hiekasta ja uhrattavista asioista alttarin. Meren jumalalle uhrattiin giniä, hedelmiä ja herkkuja. Tähän asti rituaalia oli saanut kuvata, mutta tämän jälkeen tuli pyyntö, ettei tapahtumia taltioitaisi. Lopun huipentumana oli osan Mami-Wata harjoittajien erilaisin tekniikoin syöksyminen mereen. Joku juoksi suoraa mereen, toinen kiemurteli käärmemäisesti yrittäen harhauttaa ”hengenpelastajia” ja kolmas meni päämääräänsä hiekalla kierien. Meressä seisoskeli ja odotti noin kymmenen hengen ryhmä, jotka ottivat merensyöksyjät kiinni ja kantoivat heidät rannalle. Seremonia oli mielenkiinotoinen, joskin tapahtumat ja niiden merkitys jäivät toistaiseksi hieman hämärän peittoon.
Joulupukki löysi Grand-Popon
Tapaninpäivänä orpokoti vietti puolestaan joulua. Kovaääniset alkoivat pumppaamaan rytmimusiikkia jo kello 10 jälkeen. Yritin kirjoittaa, mutta kyllä siinä alkoi sopivasti takapuoli hytkymään afro beat'n tahdissa. Edellisen vierailuni hittibiisitkin olivat vielä IN. Orpokodin eteen pysähtyi auto ja sieltä tuli ihan oikea joulupukki. Tämä oli paljon siistimpi versio kuin tekoälyn avulla hahmottelemani kappale ja kuva.
