Matkustamme porukalla Sè:n kylään, Houéyogbén kuntaan, mikä on noin 35 kilometriä Grand-Poposta pohjoiseen. Tämä pieni kylä on tunnettu vuosisatojen perinteisistä käsityöläistaidoista, keramiikasta. Taito on siirtynyt äideiltä tyttärille. Naiset ovatkin enimmäkseen kylän keramiikkataiteilijoita.
Tarina perinteen synnystä
Sè kylän savenvalamisen perinteen alkamiseseen liittyy tarina nuoresta naisesta, joka avioitui Djrèn metsästäjän kanssa. Eräänä päivänä metsästämässä ollessaan mies näki ihmeellisen näyn. Keskellä metsää henget muovasivat savesta astiaa kuin salaisessa rituaalissa. Kotiin palattuaan mies kertoi siitä vaimolleen ja vei tämän seuraavana päivänä katsomaan metsän salaisuutta.
Kun nainen palasi kotikyläänsä, hän kertoi vanhemmilleen näkemästään. Vanhemmat ymmärsivät, että henget olivat antaneet lahjan, merkittävän taidon, jota täytyi hyödyntää koko yhteisön hyväksi. Näin savenvalanta juurtui Sé’hin ja kasvoi sukupolvien myötä kylän ylpeydeksi ja koko alueen elinkeinoksi.
Niin syntyi savenvalannan perinne Sé’ssä. Henget lahjoittivat taidon, ihmiset ottivat sen vastaan, ja sukupolvien myötä siitä tuli kylän ylpeyden aihe ja koko alueen elinkeino. Sé:n savenvalajat ajattelevat edelleen, että jokaisessa saviruukussa elää yhä metsän henkien kosketus.
Marcelinen opissa
Päästyämme perille meitä odotetaan savenvalajien pihapiirissä. Saamme keramiikan tekemisen opastuksen Marceline nimisen naisen hoivissa. Marceline kertoi oppineensa taidon äidiltään ja alkaneensa itse tekemään savitöitä 13 vuotiaana. Hän jatkoi työskentelyä äitinsä kuoleman jälkeen. Marcelinien käsissä savi muuntuu sekä ruukuiksi sekä linnun muotoon muovautuvaksi säästölippaaksi. Pääasiassa naiset valmistavat käytännöllisiä kotitalousesineitä, kuten lautasia, laseja, saviruukkuja ja erilaisia patoja. Vodoniin käytettävät esineet ovat miesten tai vanhojen naisten tekemiä, sillä nuori nainen, jolla on vielä kuukautiset ei saa tehdä vodon uskontoon liittyviä esineitä.
Sè:n kylässä keramiikan tekemisen valmistusprosessi on säilynyt lähes samana vuosien ajan. Se alkaa saven keräämisellä lähellä olevan joelta ja soilta. Savi kuivatetaan auringossa ennen käyttöönottoa. Tämän jälkeen tarvittava määrä savea siirretään uudelleen veteen yhdeksi vuorokaudeksi. Tällä tavoin savesta saadaan tasaista.
Savea vaivataan ja työstetään käsin. Tärkeää elementti onnistuneen tuloksen saamiseen on samotti. Sammotti on vanhojen, poltettujen ja murskattujen saviastioiden murskaa. Sitä lisätään vaivattuun mustaan saveen, jotta savimassaan saadaan kestävyyttä ja rouheutta. Saven sekaan voidaan sekoittaa myös tuhkaa.
Savenvalajat työskentelevät ilman dreijaa. Savi saa muotonsa kastellun kankaan ja käden yhteistyöstä. Marceline pyörittää kangasta hallitulla liikkeillä ja näin savi saa naisen toivoman muodon. Tällä tavoin venyttämällä kyseisen esineen muoto rakentuu vähitellen. Viimeistely tapahtuu pikkuhiljaa. Astiaan saadaan kuvioita erilaisin puusta tehdyin koristelutyökaluin. Muotonsa saatuaan astia jää kuivamaan. Kuivuttuaan esineestä raaputetaan erilaisin työkaluin pois liika rosoisuus. Kiillon pintaan saa hiomalla tuotetta sileällä kivellä.
Marceline näyttää meille myös, kuinka lintu syntyy käsissä muovaten. Linnun vartaloa aletaan etsimään muovaten savea toivottuun muotoon. Sen jälkeen lisätyllä savella saadaan aikaan pää ja nokka sekä pyrstö ja siivet. Marsel ottaa käsiinsä erilaisia saven kaavintaan tarkoitettuja työkaluja ja ruopaisee linnun pinnalle yksityiskohtia. Linnun pohjaan tehdään kolo, jotta se ei halkea poltettaessa. Tästä linnusta syntyi pankki kolikoille.
Kun esineet on muotoiltu, ne jätetään kuivumaan aurinkoon. Myöhemmin astiat ja esineet poltetaan, jotta niistä tulee kestäviä. Pihasta löytyy sekä polttoon tarkoitettu iso uuni, mutta osa esineistä poltetaan myös ulkona nuotiolla.
Naisten työskentelyolosuhteet näyttävät länsimaisiin olosuhteisiin nähden varsin alkeellisilta. Kovasta työstä huolimatta tuotteet ovat meille halpoja. Jään miettimään, paljoko naisille jää käteen kaikesta tekemisestä. Beninissä on syntynyt erilaisia yhdistyksiä ja osuuskuntia, joiden avulla pyritään vahvistamaan Sè-keramiikan näkyvyyttä. Heidän tavoitteena on lisätä tietoisuutta keramiikaperinnön tärkeydestä ja auttaa keramiikkataiteilijoita pääsemään uusille markkinoille. Vierailijoille tarjotaan myös erilaisia opetustuokioita. Mekin saimme halutessamme savet käsiimme ja muotoilla haluamamme esineen. Useimmat loihtivat savesta oman näköisensä linnun.
Lähteitä
Zouémé, S.D. 2015. Poterie de Sè, typiquement béninoise, purement féminine
https://www.aa.com.tr/fr/culture-et-arts/poterie-de-s%C3%A8-typiquement-b%C3%A9ninoise-purement-f%C3%A9minine/79224
Wilfrid KJ /Toimitustiimi. 2024. Poterie: L'Art ancestral des femmes potières de Sè. First Afrique Tv. 6.11.2024.
https://firstafriquetv.com/poterie-lart-ancestral-des-femmes-potieres-de-se/
Wikimonde. Céramique d'Afrique subsaharienne
https://wikimonde.com/article/C%C3%A9ramique_d%27Afrique_subsaharienne
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti