IHMETYKSEN HETKIÄ
Mietin, kuinka kauan pitäisi asua erilaisessa kulttuurissa lakatakseen ihmettelemästä tai yllättymästä. Välillä tajuaa, että osasta asioista on tullut jo nyt arkipäivää. Määkivät kilit tiellä ja milloin mistäkin kulmasta eteen tupsahttavat lammaslaumat tai kukon kiekuminen on jo aamusta täysin selvä homma. Kukon juoksenteluun pitkin akaasiapuun oksia, saattaa kiinnittää huomion tai hymyilee, kun huomaa toisen kukon makoilevat puun alla olevalla penkillä.
On kuitenkin joitain pieniä välähdyksiä ympäristössä tai huomioita omassa toiminnassaan, jotka havahduttavat.
Esimerkiksi joulu voi olla jo ovella...
Kuka olisi uskonut, että itse fiksautuu niin vahvasti varvastossuihin, noihin muovisiin flip floppeihin. Jos Suomessa pitäisi kesällä lähteä kaupunkikierrokselle, tuskin laittaisi moisia läpyköitä jalkaansa. Varvastossut on aina mieltänyt sellaisiksi nopeasti jalkaan laitettaviksi pihajalkineiksi. Täällä olen 99% kulkenut kaikkialla varvastossuilla matkan määrästä tai tilaisuudesta piittaamatta. Ajatus kunnon sandaaleista tuntuu niin hikiseltä, puhumattakaan lenkkareista, joihin tarvitsisi sukat.
Gran Popossa on vähän autoja. Suurin osa pidemmistä matkoista tapahtuu mopon kyydillä. Ja puskataksit, joilla matkustetaan yli 80 kilometrin matkoja, ovat autoja, jotka hädin tuskin pysyvät kasassa, eivätkä saisi leimaa suomalaisessa katsastuksessa. Niinpä kävellessäni pois paikalliselta paikalliselle lauantai torilta punaista hiekkatietä pitkin kohtaan yllättävän näyn, kun vastaani ajaa musta jaguaari, jonka kuskina on iäkkäämpi paikallinen herrasmies mustassa nahkaliivissään päässään puhtauttaan kiiltävä valkoinen stetson.
Jos omistaa auton, kannattaa varmistaa, että siinä on neliveto. Täällä nääs voi juuttua hiekkaan siinä, missä Suomessa lumeen. Yksi auto saatiin eteenpäin pienen kaivamisen jälkeen suuren joukon työntöavulla.
Ja siihen hiekkaanhan me juutuimme.
Mikä lie on tämä emästä häsäämässä liikenneympyrässä. Eikö hän tiedä, että Oudahin kaupungissa on myös liikennevalot...
Mopoilla voidaan kuljettaa lähes mitä tahansa. Sääntöjen mukaan mopotakseissa saisi olla kuskin lisäksi vain yksi kyyditettävä. Cotonoussa, suuremmassa kaupungissa, osa kuskeista pitää kiinni tästä säännöstä poliisin pelossa. Grand Popossa kukaan ei moisista säännöistä perusta. Koko perhe matkustaa varsin näppärästi tällä kulkuneuvolla. Koulukyydityksessä kuskin lisäksi mopon selkään mahtuu helposti viisi lasta. Mopoilla kuljetetaan pitkiä puurimoja rakennusaineiksi, vesikanistereita, erilaisia ruokakuljetuksia ja aivan kaikkea, mikä tarvitsee kuljetusta. Paras näkemäni kuljetettava esine oli ruumisarkku poikittain kuskin takana. Ihan tuli mieleen, että jahka siellä mummo makaa arkussa viimeisellä matkallaan vai onko hautajaiseet vasta tulollaan.
Aluksi kylänraittia pitkin näki vain tönöjä ja mietti, ettei täällä ole oikein mitään. Hetken päästä pääsi jo sisään erilaisiin kauppoihin ja ymmärsi, että niistähän löytyy vaikka mitä. Miten voikaan pieneen tilaan mahtua niin paljon tavaraa.
Ruokatarvikkeita, mutta myös giniä ja anisviinaa kaupan hyllyillä.
Suljetut muovirasiat on täällä äärimmäisen tarpeellinen asia. Saa eristettyä ruuat sinne pyrkivistä ötököistä. Ne taas löytävät kohteensa alta aikayksikön, jos on jättänyt kuivamuonansa huonommin suojattua.
Kemikaliosta löytyy kaikkea sitä mitä tarvitsee, ja paljon sellaista, mitä ei tiennyt edes olevan olemassa.
Pään päällä keikkuvat myyntikojut sulautuvat normaalisti katukuvaan, kunnes yhtäkkiä havahtuu ja tajuaa, että hetkonen, nythän tuon rouvan pään päällä olisi myynnissä niitä herkullisia pikkuleipäsiä. Pään päällä kuljetettava kauppa on varsin kätevä tapa kaupitella tuotteita. Osa tuotteita on pakattu suureen muovilaatikkoon, osa taas isoon peltiseen soikkoon. Leivonnaisten ja hedelmien lisäksi pään päällä voi olla koko manikyyrityotteisto kaikkine eri värisine kynsilakkoineen. Pään päällä kulkevat myös vesikanisterit ja kaikki raskaampi, jota olisi muuten hankala raahata. Osa käärii kankaan OOOn mallisesti rinkulaksi pään päälle, osa laittaa kannettavan tuotteen suoraa päähänsä.
Naisten ja pienten tyttöjen hiuksia ei voi muuta kun ihailla. Neidoilta löytyy jos jonkin moista letti-, tupsu- ja töttörökampausta, puhumattakaan nutturoista. Omat hiukset kun eivät koskaan ole riittäneet kuin töröttämään ohuina, mutta suorina, ja hiirenhäntäisinä letteinä. Kampaamoja on useita ja mimmit tekevät kampauksia useamman neidon voimin aamusta myöhään iltaan. 
Takamus on täälläpäin maailmaa kova sana. Siinä missä länsimaiset naiset hommaavat push uppeja saadakseen tissinsä törölleen ja tiukkoja mahaa pienentäviä aluvaatteita, täältä voi ostaa takamuksen pönkittäjiä, jotta olisi muhkeampi ahteri. Sen jälkeen voi sitten lähteä sitten twerkkaamaan pyrstöään. Toki kaiken kaikkiaan uhkeat mamat ovat myös arvossa arvaamattomassa, ainakin patsaita katsoessaan.
Uhkeutta peräpuolelle.
Ihanan muhkeita Afrikka mamoja.
Pojille olisi löytynyt myös Angry birds kalsarit.
Mitä kaikkea korjauksia ja apuja saisikaan tältä "Feeling brothers" vastaanotolta.
Grand Popossa olen nähnyt vain yhden television, mistä ihmiset tuijottivat suurella innolla
Lisäksi rannalla olevissa kuivatuista palmun oksista, puurimoista ja oljista tehdyissä ravintoloissa olen törmännyt myös yhteen flipperiin ja rahapeliin.
Tästä masiinasta olisi varmaan voittanut maltaita.Työssäkäyvillä ihmisillä on kännyköitä, lapsilta ne puuttuvat. Puhelinaikaa ja nettiä käydään lisäämässä kadunkulmissa olevissa kioskeissa. Osa lataa pelkkää puheaikaa, osa myös nettiaikaa. Kuukauden netti maksaa 15 000 cfa eli noin 23 euroa. Suurimmalla osalla ei ole moiseen varaa, joten he lataavat sitä pienemmillä summilla maksaen pidemmässä juoksussa netistä enemmän. Osalla ihmisistä ei ole sähköä, joten kännykkää käydään lataamassa erilaisissa paikoissa. Villa Karon ympäristössä näkee myös ihmisiä, jotka vierailevat paikassa hyödyntäen talon tarjoamaa wifi yhteyttä.
Raha ja sen puute on omituinen asia. En puhu köyhyydestä vaan konkreettisesti käteisen rahan puutteesta. Pankkikortti taas itsessään on täysin turha väline muuten kuin pankkiautomaatista rahaa nostaessa, jos ei ole varannut tarpeeksi rahaa mukaansa ja on valmis maksamaan pankin varsin suuret provikat. Mutta pankkikortilla ei voi maksaa missään – tai ainoastaan Cotonoun Erevanissa, suuressa ja Suomeakin kalliimmassa marketissa. Käteeni ei ole tullut vielä suurempaa rahaa kuin 10 000 cfa, mikä vastaa noin 15 euroa. Mutta se on iso raha ja tuntuu siltä, ettei silläkään voi ostaa mitään juuri missään, sillä kenelläkään ei ole rahaa antaa takaisin. Kävin viereisellä hotellilla makoilemassa hetken rantatuolilla ja ostin ananasmehun. Annoin 5000 cfa:n setelin kahdesta mehusta. Kirjoitimme virallisen velkakirjan, sillä paikassa ei ollut rahaa antaa minulle 3000 cfaa takaisin. Pienemmistä summista rahaa ei edes yritetä maksaa takaisin. Joissain tilanteissa myyjä taas lähtee viipottamaan jonnekkin seteliä heiluttaen ja tulee hetken päästä takaisin vaihtorahan kanssa. Kolikoista on syytä pitää hyvää huolta. Jos kukkarossa ei ole kolikoita, on turha haaveilla mopomatkoista, sillä niitä ei yleensä voi maksaa seteleillä. Pikkurahaa näyttää yksinkertaisesti olevan liian vähän.
Sodabi, tuo viisasten juoma, tippui viinantilauspannussa orjatorin takapihailla Oudahissa. Tuo hieman rakilta maistuva pontikka ilahduttaa myöhemmin leirinuotiolla djembe rumpuja soittavaa ja tanssivaa nuorisoa 1,5 litran muovipullosta nautittuna. Rumpuja siirretään hieman taaksepäin, jotta nämä uskomattomat hypyt ja kiepahdukset eivät päätyisi kokkoon. Sodabia, kotipolttoista pontikkaa, saa kaikkialta. Litra maksaa 1,5 €. Sitä tarjotaan vodon menoissa ihmisille vallan suun kautta sekä jumalille kaatamalla lasin loppu maahan. Sitä pirskotellaan ympäriinsä myös erilaisissa menoissa. Enimmikseen sodapi tarjoillaan raakana, mutta sitä voi uuttaa myös mm. taateleihin, kaneliin ja sitruunaruohoon. Osa sodabeista on maistunut linnunmaidolle, osa taas jää kurkkuun kuin puukko ja vetää kasvot väärälleen. Sodabia voi ostaa joistain kadunvarren kaupoista, joskin se pullotetaan jostain takahuoneen perukoilta, eikä sitä yleensä näy kaupan hyllyillä. Kauppaapa viinaa myös ihan johtajasherrat, niin että pomoltaan voisi ostaa pullollisen kirkasta. Ainoastaan yhdessä paikassa olen törmännyt mausteiseen sodabiin, jonka sai valita ihan hyllyltä ja pullosta löytyi jopa asiaan kuuluva etiketti. Yleensä juoman saa joko 1,5 litran tyhjässä vesipullossa tai missä tahansa lasipullossa, missä etikettinä on pullon ensimmäisen nesteen merkinnät.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti